tauluja

Aa tilasi valokuvia netistä. Löysi tarjouksen, jossa suurennokset olivat superhalpoja. Tilasi siis monta suurta kuvaa, tarkoituksena laittaa täällä olevien rumien kuvien päälle kehyksiin.

Kuvia tuli kaksi tuubia, joista toisessa kaikki kuvat olivat ruttuisia. Niissä tuubeissa kun on korkit, jotka painetaan kiinni sen tuubin sisään, niin olivat painuneet kuvatkin sisään siinä samassa. Kahden kuvan värit olivat tosi pliisut, jopa minun epämääräisillä silmilläni ja ainakin yhdessä kuvassa meni keskellä haalean vaalea viiva (minkä siis minäkin huomasin).

Kyseessähän on siis koko Euroopan laajuinen nettipalvelu, mutta kuvat printataan Ranskassa. Aa laittoi sähköpostia englanniksi. Ja sai vastauksen suomeksi. Setä lupasi itse katsoa kaikki kuvat läpi ja laittaa uudet tulemaan.

Yksi tuubi tulikin melkein heti perään. Sitten tuli sähköpostia, että setä ei ollut ehtinyt tarkistaa kuvia ennen kun ne olivat jo lähteneet, mutta koska pakettiin ei ollut tullut kaikki, hän tarkistaa jäljelle jääneet varmasti. Ja hyvitykseksi seuraavasta ostosta kymppi pois. Kuvia tuli siis tuplana (ruttuiset ja epäkurantit sekä rututtomat ja kurantit); nyt saamme laittaa huonommat tänne seinille ja ottaa paremmat kotikotiin seinille.

Kuvat on nyt viritettyinä olemassa oleviin tauluihin ja hyvältä näyttää. Mutta tottakai kaikkein suurin ja rumin taulu on niitattuna kehyksiin kiinni niin ettei kuvaa voi mitenkään vaihtaa rikkomatta sitä. Ei vaan uskalla jos se vaikka onkin joku kovin tärkeä omistajilleen (van Goghin auringonkukka juliste kehystettynä ja koko jotain metri kertaa puolitoistametriä). Taidan työntää sen vaatekaappiin piiloon ja katsella mielummin jäljelle jääviä mustia likarantuja valkoisessa seinässä.

kevät vieraineen

Majatalomme sesonkiaika on alkamassa.

Tulevana sunnuntaina saapuu rouva P. viipyäkseen seuraavan viikon maanantaihin. Maanantaita seuraavana päivänä (on tiistai ;) ) odotamme Koiraihmisiä saapuvaksi (tämä tieto ei ole vielä varmistettu), he viipyvät loppuviikon.

Koiraihmisten mahdollisen lähdön jälkeen vietämme muutaman päivän kotona oman perheen kesken, kunnes perjantaina kuun lopulla lennähdämme eteläiseen Suomeen, jatkaaksemme matkaa pohjoiseen Suomeen. (Lunta, lunta, lunta!!!) Tutustutamme Jiin pulkkaan viikon aikana sekä nautimme pariskunta Olmin seurasta ja palaamme takaisin eteläiseen Suomeen ja kotikotiin pääsiäisenä. Viipyäksemme muutaman päivän. (Pakolliset mummola visiitit.)

Takaisin Ranskaan saavuttuamme lepäilemme tasan viikon ja Anoppi saapuu nauttimaan lämmöstä.

Toukokuun puolenvälin hujakoilla saamme seuraksemme kaksi hullua serkkua, jotka eivät ole mitään sukua meille kellekkään, vaan rakkaita vaellustovereitani. Josko ottavat kunnon kengät matkaan, pääsemme testaamaan lapsenkantorinkkaa ihan oikeassa seurassa (vinkvink). Tämä kaksikko lähtee kohti Pariisia maanantaina ja heti perjantaina (Jiin yksivuotispäivänä) saapuu Aan Pikkuveli tyttöystävänsä kanssa (tyttöystävineen lienee oikeinkirjoitettu, mutta siitä saattaa saada käsityksen useammasta tyttöystävästä..). Kun he lähtevät, toukokuu on ohi.

Kesä-, heinä- ja elokuulle on vielä tyhjää. Taidamme siis mekin pitää lomaa.

uusi ope

Kuten ehkä saatatte muistaa, meidän ranskan Ope hävisi kuin tuhka tuuleen. Marraskuussa vastasi tekstiviestiin päivällä 'nähdään tänään viideltä' eikä hänestä ole sen koomin kuulunut. Aa oli puhunut asiasta ohimennen M-E:n kanssa (jonka perhettä Ope kävi myös opettamassa heidän täällä ollessaan), M-E tiesi kertoa että Ope on raskaana, josko siksi ei ole käynyt meillä. Juu-u sehän vasta onkin syy olla ottamatta puhelinta käteen...

Open palkannut firma lähestyi Aata sähköpostilla ja kyseli tunneistamme. Heille Ope ei ole raportoinut käyntejään viime helmikuun jälkeen (siis vuoden 2009 helmikuun), vaikka kävikin meillä koko maaliskuun ja kerran marraskuussa. Firma halusi tietää jatkammeko opiskelua vaiko emme. Päätimme jatkaa, mutta pyysimme uuden opettajan.

Uusi Ope tuli tänään. Ensimmäinen plussa tulee siitä että hän todella tuli. Oli yllättynyt kuinka paljon osasimme (vaikkemme osaakaan mitään) ja oli innostunut jatkamaan. Hänen metodinsa tuntui hyvältä (ei niinkään kirjoista opiskelua vaan keskusteluja, oikeiden lehtien lukemista tms) ja otteensa rennolta. (Vanhan Open kanssa välillä itkeä tihrustin kun en vaan ymmärtänyt. Tosin enemmän sai kyllä kiittää raskaushormoneja entä Opea...) Toinen plussa jos Uusi Ope tulee myös ensi viikon tiistaina.

sää pikaisesti

Aurinko paistaa ja tuulee. Aamukävelyllä satoi, mutta nyt iltapäiväkävelyllä tiet olivat jo kuivia. Varjossa +16 astetta!

pankkisekki

Auton ostoon tarvitaan pankkisekki, tavan sekki ei käy (tietenkään).

Rahat on siirretty suomalaiselta tililtä (Aan omalta) tänne tilille (Aan omalle). Ranskalainen webbipankki kertoo rahojen tulleen. Aamulla, suoraan yövuorosta, lähdemme kävellen oman ostarin pankkiin hakemaan sitä tarvittavaa paperinpalasta.

Jottei asia menisi liian helpoksi, sekkiä ei voida kirjoittaa oman kylämme pankissa, sillä se ei ole meidän kotikonttorimme. Siis emme ole avanneet tiliä siinä konttorissa eikä meidän henkilökohtainen pankkineuvojamme istu heidän huoneessaan. Kun virkailija soittaa henkilökohtaiselle pankkineuvojallemme kaupungin konttoriin, pankkineuvojamme on lomalla. Aa saa mukaansa jonkun sijaishenkilön nimen ja ohjeen mennä häntä tapaamaan, välittömästi.

Aa kävelee kanssamme takaisin kotiin ja ajaa autolla keskustaan. Vielä tunnin päästä ei miestä näy takaisin kotona. Soitan. Kaikki miltei hyvin, on pian kotona.

Aa tulee kotiin, pankkisekki taskussa.
Pankissa oli tapahtunut seuraavaa:
Sijaishenkilö: Kun täällä on tälläinen kansainvälinen siirto ja vielä suuri summa. Mistä se on tullut?
A: Omalta tililtäni Suomesta sen siirsin tänne omalle tililleni.
Sh: Mutta onko sinulla jotain paperia että se on sinun tilisi?
A: No ei kyllä ole.
Sh: No onko sinulla tilinumeroa.
Aa ottaa kynän ja kirjoittaa paperille tilinumeron.
Sh: Mutta että onko tämä varmasti sinun tilisi? Voisitko jotenkin todentaa sen siirron? Onko siitä paperia?
A: Ei siitä ole, mutta voihan sen printata. Voin näyttää sen sinulle netissä.
Pääsevät Pankin sivuille, mutta jostain syystä Sh:n koneella ei pääse webbipankkiin.
Sh kirjoittaa valkoiselle paperille Pankin konttorin osoitteen ja puhelinnumeron, jonka viereen Aan pitää kirjoittaa että on siirtänyt tililtään rahaa täkäläiselle tililleen.
Sh nousee ja hakee pankkisekin, mutta täyttääkin sen jotenkin väärin ja joutuu aloittamaan alusta ja lunttaamaan ohjeista. Lopulta Aa saa sekin ja poistuu hämmentyneenä. Ja mietti, olisiko aiheuttanut Sijaishenkilölle sydänkohtauksen, jos olisi kertonut mitä kaikkea suomalaisen webbipankin kautta voikaan tehdä (hakea lainaa etc).

Sekin hakeminen siis kesti miltei kolme tuntia, matkoineen. Nyt sekki viedään autokauppaan, josta joku lähtee erikseen vaihtamaan sen rahaksi, juurikin sinne samaiseen konttoriin. Kuinka kätevää voikaan olla tämä tapa toimia, verrattuna hmm.... vaikka laskuun ?!?

Että on Suomessa jotkut asiat, jos nyt ei paremmin niin ainakin helpommin tehty.

sunnuntaikävelyllä

Kävelin Port Arianen ympäri.

Nyt joudutte avaamaan uuden sivun (suosittelen avaamaan linkin uudelle sivulle) ja tutkailemaan karttaa... Tai ilmakuva tuo on :) Oikealla meidän yhtiö ja sitä kiertävä vesi. Keskellä ja vasemmalla itse Port Ariane, joki ylhäällä.

Koko Port Ariane on rakennettu joen tulvimiskanavaksi. Sillä jos vettä oikein on paljon, koko meidän kylä hukkuu... Jokivettä siis johdetaan ensin meidän taloyhtiötämme ympäröivään lampeen, josta se virtaa pikkuisen putouksen kautta Arianeen. Putouksesta vesi laskee tuohon ympyrän muotoiseen lampeen, ja siitä vesi pääsee sataman kautta takaisin jokeen, mikäli sulku on auki. Ymmärsikö joku?

Ennen ympäri, ja nimen omaan tuon pyöreän osan yli, ei ole päässyt vaunujen kanssa veden vierellä, sillä siellä on rappusia. Nyt asia on korjattu.

Paikallislehdessä siltaa mainostettiin, kuvan kera. 'Nyt voi Port Arianen kiertää sekä pyörätuolilla että lastenvaunuilla.' Jokainen kerta kun jotain on rakennettu, pystytetään kyltti tai mainitaan lehdessä paljonko se on maksanut. Tämä silta maksoi 48 000 euroa.
Tämä on siis kokeiltava.
(Siltahan ei tuossa linkin ilmakuvassa näy, mutta jatkakaa mielessänne valkoista ympyrää sen yläreunassa...)


Ramppi vie alemmalle tasolle.



Tässä silta. Ennen siis piti rampin kohdalta puikata talojen toiselle puolelle, vaunujen kanssa, kävellen pääsi portaita pitkin punaisen talon vierestä.


Mutta mitä kummaa??? Toisella puolella siltaa ei suinkaan ole ramppia. Siellä on portaita! WTF?!?





Näin sunnuntaisin vanhat sedät kokoontuvat kisaamaan kauko-ohjattavilla purjeveneillä. Aika hauskan näköistä touhua, ja varmaan todella vaikeaa.


Vesi on aikasta korkealla... Oikealla puolella on se saari ja vasemmalla itse satama, jossa veneet ovat. Sulku jokeen on kiinni, joten jokivesikin taitaa olla korkealla.




Pyörätie on vielä vähän kesken...

Tuo hiekkatie nousee joen törmälle. Sinne on tehty remonttia nyt puolisen vuotta. Se kivetetään ja asfaltoidaan, jotta siihen saadaan kunnon pyörätie Palavas'ista (=meren rannalla) Montpellier'iin (=kaupunki). Ja tietysti joenpenkka tukevoituu ja kestää paremmin painetta ja suuria vesimassoja.

luontopolulla

Käymme usein lenkillä luontotalolla. Meiltä talolle on matkaa kolmisen kilometriä ja talolta lähtee kolme eri pituista lenkkiä.
1) 'Vammaisreitti' joka on tarkoitettu pyörätuoleille ja vaunuille; se on kokonaan puusta tai betonista tehty tie, pituudeltaan kaksi kilometriä. 2) Maapohjainen kahdeksan kilometrin lenkki sekä 3) maapohjainen seitsemän kilometrin lenkki. Tämä 3. lenkki koukkaa Museon (siis missä Irkku ja Museonjohtaja asuu) ohi ja sieltä kautta pääsee tietenkin takaisin asfalttitielle.
Me kävelemme Jiin kanssa miltei aina meiltä luontotalolle ja kolmosreittiä Museolle ja siitä kotiin, tai sitten kurvaamme ykkösreitin ja jatkamme kolmosta kotiin.


Jii valmiina lähtöön uudessa lapsenkantorinkassaan, käsissään uudet, ihanat ja peukalolliset lapaset!


Ykkösreitin alussa.


Luonnonpuistossa kun ollaan, eläimiäkin riittää. Kuvassa kattohaikara, siis se joka tuo lapsia.


Ykkösreitti kulkee 'siltaa' pitkin lätäkön yli.


Kolmosreitillä, jos eväät on mukana, pysähdytään tässä kohdassa. Puun oksalla on mukava istuskella.



Bonuskuva: vierailulla Vauvertissa, Vinsen luona tammikuussa. Että Etelä-Ranskassa ollaan :D