keskiviikko 26. toukokuuta 2010

juhlintaa

Sunnuntaina, Jiin syntymäpäivän juhlapäivänä aurinko paistoi. Iltapäivällä pystytimme piknik-pöydän lähipuistoon, katoimme pöydän ja levitimme filtit nurmikolle. Vieraat tulivat, söivät, joivat, leikkivät, nauroivat ja lauloivat. Kaikki viihtyivät nukkumaanmenoaikaan saakka (siis pienten vieraiden).

Kakku onnistui hyvin ja maistui hyvälle. Isommat pienistä vieraista söivät koristeet, mutta eihän niitä säästettäväksi oltu tehtykään. Ruokaa oli riittävästi ja juomaa liikaa. Ja illalla ei tarvinnut kenenkään juuri unta odotella.




Eilen, tiistaina, alkoivat Euroviisut. Ranskan ei tarvitse (koskaan??) kilpailla semifinaaleissa, sillä he ovat automaattisesti finaalissa (miksi??), joten ensimmäistä lähetystä (eikä toistakaan) näytetä teeveestä. Kokoonnuimme kuitenkin Cillen luo Vauvertiin seuraamaan lähetystä netin välityksellä. Ja koska meitä suomalaisia oli suurin edustus, Pikkuveli kun on tyttöystävänsä kanssa täällä, meidän oli määrä pukeutua monsterirokeiksi (täh??). Tyttöystävä pukeutui ranskalaiseksi, minä kasari-juhlijaksi ja Jii suomipipoon. Isot pojat olivat vaan sukunsa edustajia (eli tylsiä).

Veimme mukanamme kitch-jälkiruokaa - karkista tehdyn kukkapuskan sekä jäätelöä, marenkeja, kastiketta ja kermaa sisältävän marenkivuoren. Cille teki pitsaa ja sangriaa.

Esitykset olivat kamalia, eikä Suomikaan päässyt jatkoon, joten meidän on hyvä syy jättää osallistumatta lauantain finaaliin. Oikeasti kyllä mentäisi, mutta Aa on lomalla ja huomenna lähdemmekin reissuun.. Korsikalle.

Patonkimaa siis hiljenee taas hetkeksi. Nauttikaahan, niin teemme mekin.



perjantai 21. toukokuuta 2010

muista aina liikenteessä..

..monta vaaraa ompi eessä. Varsinkin tässä maassa.

Sunnuntaina oltiin Vaelluskavereiden kanssa kolmin (miehet kotimiehinä) parin sadan kilometrin päässä Fontaine de Vauclusessa. Oli muuten mahtava paikka.
Lähdimme ajelemaan kotiinpäin, vähän matkaa ajeltua tuli risteys ja me stop-merkin takaa jatkoimme matkaamme suoraan. Pysähdyksissä odotin vapaata tietä ja näin vasemmalta tulevan auton vilkuttavan ja kääntyvän 'alta' pois. Kun sitten laitoin jalan kaasulle, se auto tulikin suoraan, kääntymättä. Onneksi kaikki ehtivät jarruttaa. Kun sitten auto ajoi ohitsemme, sillä olikin hätävilkut päällä. Mutta eihän niitä toisen puoleisia vilkkuja nää... Ja syy niille hätävilkuille oli seuraava; risteyksessä oli sattunut kolari aiemmin ja paikalla oli ambulanssi. Ilmeisesti tämä hätävilkuttaja siis koki olevansa myös hädässä..

Tulimme kotiin maisemareittiä ja pikkuisen kaupungin läpi. Kun tiet olivat mutkaiset ja tuntemattomat, ajoin aika hiljaa. Onneksi. Vastaan nimittäin ajoi kaksi autoa vastaantulijoitten eli meidän kaistalla, torvet tööttäillen ja nuoret miehet ikkunoista roikkuen. Ehdin taas jarruttaa. (Oli Marseille voittanut jonkun jalkapallokisan, siinä syy.)

Tänään ajoin Irkulle. Töyssyt täällä on todella korkeita, sillä ketään ei kiinnosta meneekö auto rikki vaiko eikö. Siis töyssyihin pitää ajaa todella hitaasti. Ennen Irkun taloa on töyssy, toinen noin 50 metriä ennen. Jarrutin siis ensimmäiseen töyssyyn, takanani tuleva auto puskurissa kiinni. Töyssyn kohdalla auto kiihdytti ja ohitti minut. Loipa vielä kunnon mulkaisun perääni kun kehtasin hidastaa hänen matkaansa.

Heitin Irkun naapurikylään ja jatkoin takaisin kotiin. Saavuin aika suureen liikenneympyrään, jossa erkanemiskaistasta (meidän navigaattori puhuu erkanemiskaistasta) peruutti auto. Oli ilmeisesti ajanut väärästä reijästä ulos. Silloinhan tietenkin saa peruuttaa liikenneympyrässä.

Sissos sentään.




torstai 20. toukokuuta 2010

tyhjä pesä

Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta päätin istahtaa (pitkästä) aikaa alas. Jiin synttärit on huomenna ja juhlat vietetään sunnuntaina. Vinkiksi kaikille kakuntekijöille, ei kannata mennä surffaamaan kakkublogeja.. tulee paha mieli kunnei osaa mitään...


Alivuokralaispikkulinnut ovat lähteneet pesästä! Maanantaina Aan tullessa töistä oli yksi lintu pudonnut maahan. Pähkittiin mitä sille pitäisi tehdä, kun lintu jo otti siivet alleen ja lensi muurillemme. Siitä jatkoi sitten matkaa, jonnekin. Tiistaina kun kurkistin, olivat kaikki muutkin neljä hävinneet. Sirkutus kyllä kuuluu jokapuolelta, mutta meidän pihalla ei enää ole ketään. (Paitsi se joku kissa joka käyttää hiekkapihaamme vessanaan..) Aika tylsää, niitä kun oli niin kiva katsella.

Kuvia onneksi ehdin muutaman ottaa...
Äitilintu tuomassa ruokaa




Pikkulinnut vielä pesässä (kasvaneet ihan oikeiksi linnuiksi kahdessa viikossa)


Tämä oli se rohkein, joka lähti (tippui?) pesästä ensimmäisenä ja lensi muurille (naapurin). Ei osannut yhtään meitä ihmisiä pelätä...



Ja viimeisenä kuvahaaste Stanstalta; ulko-ovi. Avasin oven kun se oli kiinni niin kovin tylsän näköinen.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

niitänäitä

Anoppi oli ja meni. Kiva kun oli, ihan oikeasti.
Jiikin nautti suunnattomasti siitä huomiosta ja leikkikaverista. Oppi samassa tohinassa kävelemään tukea pitkin, siis sohvia yms. Eilen innostui nousemaan yläkerrassa kirjahyllyä vasten ja yritti kovasti kiivetä hyllyjä pitkin ylemmäs. Huoh, nyt on siis kaikki vapaa-aika mennyttä :) Täytyy siis käyttää vielä tarkemmin nämä päiväunihetket.

Uusista naapureista ei ole haittaa, päinvastoin. Joka kerta kun tulen/menen, on kurkattava ruukkuun pikkuisia päitä. Niitä isoja lintuja on kaksi, isä ja äiti. Toinen niistä päivystää lähettyvillä kun toinen on hakemassa ruokaa. Se vahtivuorossa oleva pitää sellaista säkätystä kun ihminen on siinä lähellä, varmaankin sanoo lapsille että olis syytä olla hiljaa ja piilossa. Kun sitten ruoantuoja saapuu, alkaa nimittäin kamala piipitys ja suut aukeilevat suuremmiksi kuin niiden pää.

Illalla saapuvat Vaelluskaverit Suomesta. Eli josko sitä sitten vaikka siivoamaan...

Tuliko Suomeen kesä?








lauantai 8. toukokuuta 2010

alivuokralaiset

Etupihalla, keittiön oven molemmin puolin seinällä, on kukkaruukut. Toissa talvena herra Olm pitkänä miehenä kurkisti toiseen ruukkuun - siellä oli hylätty linnunpesä. Annoimme pesän olla ja syksyllä laitoin ruukkuihin kanervat niiden muoviruukkujen kanssa. Näyttääpähän vähän kivemmalta kun pelkät tyhjät ruukut. Nyt kevään tultua otin kanervat pois ja pudotin tilalle kesäkukat, edelleen ruukkuineen.

Ne saviset seinäruukut on aika korkealla, joten kasteleminen vaatii pikkuista varvistelua. Kerran tässä muutama viikko sitten kurkottelin vettä kukille, kun ruukusta lensi lintu! Säikähdin muuten aika kamalasti. Sen jälkeen kopautin pikkuisen ruukkua ennen kastelua ja lintu lensi veden alta pois. Lopulta jätin kastelun kokonaan, sillä minä en ainakaan haluaisi asua vetisessä pesässä.

Eilen sitten päätin ottaa kuolleen kesäkukan ruukusta pois. Myöhemmin päivällä satuin kurkistamaan ruukkuun - sinne oli syntynyt linnunpoikasia!

Äitilintu on sellainen pikkulinnun kokoinen, tumma, jossa on hivenen punaista. Ei mitään hajua siis mikä lintu, Suomessa tuskin asustaa ollenkaan. Jos kuka tunnistaa poikasten perusteella, kertokoon. Kiitos.

Aika pikkuruisia vai mitä.

maanantai 3. toukokuuta 2010

vappu

Elossa täällä ollaan. Ja takaisin normaali arkeen palautuneina - Aan yövuoroviikko takana. Aikaa siis istua hetki ihan itsekseen (Jii nukkuu, Aa iltavuorossa) ja päivittää itsensä taas blogien, facebookin yms maailmaan.

Ystävillämme on tässä lähettyvillä rakenteilla B&B-majatalo. Valmiina heillä (oli jo ostettaessa) on huoneisto ja rakenteilla neljä huonetta sekä yhteinen keittiö sekä oleskelutila. Cille (joka on alunperin Norjasta) on remontoinut, yhdessä muutaman remonttimiehen kanssa tätä entistä lampolaa (vai vuohiako ne oli) koko kevään sekä hoitanut siinä 'sivussa' vuoden ikäistä poikaansa. Cillen mies, Tiddy (ranskalainen) on ollut töissä maailmalla. Kun Tiddy vihdoin saapui kotiin, he remontoivat yhdessä aina viime viikonloppuun saakka, kunnes Tiddy otti ja putosi tikkailta rikkoen nivelsiteensä. Ja vieraat tuohon huoneistoon tulevat reilun viikon päästä! Huoneisto on ollut remonttimiesten käytössä, joten se pitää siivota eikä vieraat tietenkään halua remonttityömaalla lomailla, joten mahdollisimman valmiiksi kaikki olisi saatava.

Perjantaina, vappuna siis, paistoimme Aan kanssa elämämme ensimmäisen kerran munkkeja. Lauantaina lähdimme heti aamulla kohti Mas Tolosania mukanamme pellillinen pitsaa, iso kulho salaattia, paljon munkkeja sekä olutta ja siideriä. Aa ja Cille rupesivat remonttihommiin, minä jäin pihalle poikien vahdiksi ja kitkin kukkapenkkejä. Tiddy imuroi. (Ei muuten näyttänyt kätevältä mies, imuri, kipsi ja kainalosauvat...) Välillä pidimme lounastauon ja taas jatkoimme. Illalla auringon laskiessa istuimme pihaan vielä lasillisille. Oli mukava olla apuna ja tehdä 'oikeita töitä'. Onpa kivaa että on vihdoin tavallista elämää, ystävien kanssa.

Tänään menimme Irkun kanssa kaupungille. Minä söin lounasta, Irkku joi teetä. Hän ihmetteli ääneen kun tyhjää lautastani ei tultu hakemaan ja lähti sisään (istuimme siis ulkona auringossa) kyselemään. Hetken päästä tarjoilijat, kaksi kappaletta, tulivat, toivat kahvin sekä palan kakkua, jossa paloi kaksi kynttilää ja lauloivat yhdessä Irkun kanssa 'happy birthday'. Ihan nousi kyynel silmään. Sain myös kortin, jossa luki Anu - Mummelin
-Mitä, siinä pitäisi lukea birthday girl, käytin google kääntäjää.... voi ei mitä siinä lukee??? hätääntyi Irkku
-no ei se tarkoita mitään...
Kotona yritin minäkin googlea, ja sama mummelin tulee minullekin. WTF?

Anoppi muuten tulee huomenna.