torstai 26. toukokuuta 2011

kesä ja kärpäset

Meille on saapunut kesä. Koko viikon on ollut yli kolmekymmentä lämmintä. Yhtiön uima-allas on avattu, mutta me olemme vielä pysyneet kuivalla maalla. Takapihalle on puhallettu Jiin allas, ja se onkin päivittäisessä käytössä.

Kärpäset ovat muuttaneet sisätiloihin ja aiheuttivat ensin paniikkia pienimmässä ihmisessä. Nyt hän jo tomerasti sanoo 'hus kääpä' ja huitasee päälle.

Entinen joulupuumme, Jack-de-Palma muutti ennen joulua paremmille kasvumaille ja puun rungot jäivät lojumaan takapihalle. Rungot saivat seurakseen joulukuusenjalan (puupölli kahtia laitettuna ja reikä keskellä) joulun jälkeen. Koska Jii on niillä tykännyt pelata, emme ole vieneet niitä kompostiin. Jo pitkään on joulukuusenjalassa seisonut palmunrunko pystyssä. Mutta nyt se on saanut asukkaan, Riston. Risto on koppakuoriainen ja hämmentävän suuri sellainen. Risto pitää kovaa ääntä tullessaan/lähtiessään ja on remontoinut palmunrunkoon asunnon itselleen. 

Vallihautamme on täynnä sorsia, suuria ja pieniä. Poikueeseen syntyy 10 poikasta, joista noin puolet selviytyy sorsiksi saakka. Yhtenä päivänä huomasimme viisi sorsanpoikasta piipittämässä ja etsimässä emoaan. Aa kutsui sorsat meidän pihan puolelle ja lupasi ruokaa. Illemmalla takapihalla istuessamme, yht'äkkiä pihan poikki juoksi sorsanpoikanen. Nappasimme sen ämpäriin ja siirsimme toiselle puolelle aitaa, veteen, todetaksemme sen olleen samoja sorsia, jotka Aa kutsui syömään. Se sai nimekseen Simo. 

Simo kävi muutamana seuraavanakin päivänä veljineen (jäljellä yhteensä kolme), mutta nyt Simoa ei ole näkynyt. Harmaaraidallinen kissa tosin näkyi lipovan huuliaan...

Niin, ja pyörälenkillä käki kukkui.

lauantai 21. toukokuuta 2011

ja taas juhlittiin

Kaksi vuotta sitten tämä päivä oli helatorstai. Vietimme sen sairaalassa pikkuruisen ihmisenalun kanssa. Tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, vietimme tämän päivän Port Arianen saaressa kera kakun ja ystävien.

 Ensimmäinen lahja saapui matkalaukun mukana mummin tuomana.
 


 Koska ensimmäinen sana jouluntienoilla oli pupu, kakun teema oli helppo keksiä. Ja sitten vaan porkkanaa kuppikakkuihinkin.

 Nam sanoi hän.


 Lahjaksi tuli keilapeli, jossa puupalloilla keilataan sammakkoja nurin. Kiva, sillä sanavarasto on juurikin karttunut sanalla sampakko.


Koko perhe juhli.

perjantai 20. toukokuuta 2011

viisut

Tokihan täälläkin taas vietettiin Euroviisuiltamia. Sattuupa niin, että ystävämme Cille on syntynyt tässä toukokuun loppupuolella ja samoin kuin viime vuonna, meidät oli kutsuttu Mas Tolosaniin, yhdistettyihin euroviisu-syntymäpäiväpileisiin. 

Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin. 

Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin! 

Anoppi sattui saapumaan täydellisesti perjaintaina ja halusi jäädä Jiin kanssa lauantai iltana kotiin, joten olimme valmiina juhlimaan ihan kahden.
Saavuimme paikalle viimeisinä ja tulomme kirvoitti raivoisat aplodit. Juhlijoita ei ollut montaa, silti edustettuina olivat Suomi, Ranska, Norja, UK sekä Yhdysvallat, lisäksi pukeutuneina paikalta löytyi Venäjä, Saksa, Ruotsi sekä joku Itä-Euroopan maa. 

Cille oli tulostanut kaikille oman äänestyslipukkeen, johon pisteytettiin laulu, esitys, asu ja tunnelma. Meidän viisumme voitti Moldova. Jokainen myös nosti hatusta esiin maan, jota tuli, omista tunnelmista huolimatta, kannustaa voittoon. Koska Braij nosti Azerbaijanin, hän sai palkinnoksi 'hyvästä kannustuksesta' yön Mas Tolosanissa sekä pullon shampanjaa. 


Aa edusti Saksaa. Saapuessamme naamassa oli kiinni viikset, mutta ne hukkuivat juhlahumussa.


 Äänestyslipuke tulostettuna BBC:n sivuilta.

 Melkein jokainen maa sai oman cupcakensa. Arvatkaa söinkö Suomen?

 Kisakatsomo

Ruotsalainen sitruuna sekä sankari.



Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

äitienpäiväkukkia

Kävelin eilen Jiin kanssa oman kylän keskustaan kukkakauppaan. Tarkoituksena oli ostaa kimppu tanskalaisille naapureille vietäväksi. Mielestäni sopivaa kimppua ei löytynyt, joten pyysin myyjää kasaamaan irtokukista noin 15 euron kimpun. Täti teki työtä käskettyä ja alkoi otella maljakoista toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä kukkia kimppuun. Jossain välissä mietin rimpsun 'sänk, kääns, sänkant' (viisi, viisitoista, viisikymmentä) uudelleen ja kylmähiki alkoi kohota otsalle - olin pyytänyt noin viidenkymmenen euron kimppua. Ja koska kielitaitoni (eikä ylpeyteni) riittänyt perumaan tilausta, sanoin kesken teon kimpun olevan hyvä niin. Pysäytin noin puoliväliin.

Kimppu oli todella hieno ja älyttömän suuri, selvästi liian pramea tuntemattomille naapureille vietäväksi. Aikansa raksutettuaan keksin täydellisen paikan suurelle kimpulle. Irkku kun vihdoin sai vauvan (poika) perjantaina! Kävelin siis museolle, jossa tapasin pienen isosiskon mummonsa kanssa ja sain annettua kukat hyvillä mielin. Sairaalaan kun en niitä olisi kuitenkaan vienyt.

Takatullessa kävelin toisen kukkakaupan ohitse ja ostin sieltä pienemmän ja vaatimattomamman, mutta paljon kauniimman ja halvemman kimpun naapureille vietäväksi. 

Kotona päätin leipoa raparperipiirakan tälle päivälle valmiiksi. (Aa kun on viikonlopun töissä, äitienpäivän vietto jäi välistä.) Kimpun nähtyään Aa oli sitä mieltä, että se oli liian virallinen ja hieno vietävä, piirakka sen sijaan olisi täydellinen vieminen. Tarjoutuipa ostamaan kukat minulta ja antamaan ne takaisin äitienpäiväksi ;) Piirakka siis vaihtoi syöjiään.

Äitienpäivää vietimme Jiin kanssa rannalla Cillen ja Vinskin sekä Raakkelin ja Aleksin kanssa lounasta syöden. Ja parasta tässä päivässä oli pikkuriikkisen pojan näkeminen - pääsin siis etuoikeutettuna ystävänä katsomaan Irkun vauvaa sairaalaan. (Olinpa iloinen että päätin synnyttää pienessä Tammisaaren sairaalassa enkä suuressa ranskalaisessa sairaalassa.)

Tiesittekö muuten, että äitienpäivä on tänään ollut Suomen lisäksi myös Amerikassa ja Sveitsissä?

torstai 5. toukokuuta 2011

naapurit

Sunnuntaina vappubrunssin jälkeen tapasimme iltalenkillä tanskalaiset naapurimme. 
Eilen postilaatikkoon oli tipahtanut viesti tapaamiltamme naapureilta. He kutsuivat meidät viikonloppuna kylään kahville/teelle/aperitiiville sekä juttelemaan.Tokihan me menemme!

Ranskassa on hyvin yleistä kyläillä juurikin aperitiivin merkeissä - jotain syötävää, ihan mitä tahansa mansikoista oliiveihin on silloin tarjolla juoman kera (viini). On soveliasta viipyä vain hetki, tunnin verran. 

Saas nähdä kuinka pohjoismaalaiset kyläilevät vain hetken. Ainakin irlantilais-sveitsiläisten kanssa tunti venyy aina useampaan.

ps. Irkku edelleen suurena. Museonjohtajan äiti on tullut Sveitsistä päivystämään, joten minä saan taas nukkua öisin :)

maanantai 2. toukokuuta 2011

haaste

Tiijjalta oli tullut kuvahaaste jo kauan sitten, mutta vasta nyt kävin sen noutamassa mukaani. Säännöt menevät näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Minä kuitenkin hieman muovaan sääntöjä ja avaan neljännen Ranskan kansion. Hetki.
Kuva on otettu joulukuussa 2009 kävelyreissulta täältä Lattes'ista. Kuvan on ottanut Aa ja on ensimmäinen 'kuvasarjasta', jossa on kuvattu vasemmalla olevaa muuria tai siinä kasvavaa köynöstä.

Enpäs haastakaan ketään, kuka vaan saa tarttua tilaisuuteen, mutta ilmoittautua täytyy, jotta tiedän tulla teidänkin kuvia katselemaan!

ystäväni tuttavani

Vappupäivän brunssilla oli tarjolla simaa, munkkeja, suklaakakkua, karjalanpiirakoita, munavoita, poropiirakkaa, ruisleipää, juustosalaattia, perunasalaattia sekä liitulakuja. Koristeina ilmapalloja, serpenttiiniä sekä silkkipaperikukkaköynöksiä. Vieraina Irkku, Museonjohtaja ja Pimu sekä Cille ja Vinski. 

Iltakävelyllä tapasimme naapurimme, jotka esittäytyivät tanskalaisiksi. Juttelimme hetken niitänäitä. Rouva kyseli kesäsuunnitelmistamme ja kertoi heidän poikansa tulevan perheensä kanssa heinäkuussa. Pojan perheessä on vähän Jiitä nuorempi poika ja rouva pyysikin Jiitä leikkikaveriksi pienelle pojalle. No tokihan mennään. 

Tänään aamupäivällä munkille ja simalle poikkesi pilates-Liisa lastensa kanssa. Tyttö on viisi ja poika kolme. He viipyivät puolisen tuntia ja vaikka asuntomme ei näyttänytkään pyörremyrskyn pyyhkäisemältä (kuten vapun kolme kaksi vuotiaan jälkeen), oli kolmevuotias ehtinyt rikkoa ämpärin, pyöränpumpun sekä heittää tuhkakuppina toimineen olutpullon aidan yli veteen (josta sitä ei pois saa). Lisäksi ulkoleluja löytyi sisältä ja sisäleluja ulkoa. 

Irkku odottaa viimeisillään toista lasta. Minä olen hälytysvalmiudessa, sillä olen lupautunut Pimun hoitajaksi synnytyksen ajaksi. Eilen jo vähän varoiteltiin, mutta toistaiseksi on ollut hiljaista. Aa lähti iltavuoroon, joten niinköhän käy että saan hoidettavaksi illaksi kaksi lasta... 
(Esitin kyllä toiveen Irkulle syntymäpäivälahjasta, huomenna saisi vauva syntyä!)