tiistai 29. kesäkuuta 2010

kuuma

Siis täällä todella ON kuuma. Ulkona varjossa +30 ja sisällä +28. Tarkenee.

Muovikaihtimet ikkunoissa auringonpuolella on avoinna vain sen verran että tuuli pääsee puhaltamaan läpi.

Jii nukahti pitkästä aikaa rattaisii tullessamme kaupasta kävellen. Heräsi reilun tunnin jälkeen aivan litimärkänä. Nostin pois rattaista ja pään kohdalla oli suuri vesilätäkkö. Nyt lapsonen yrittää jatkaa uniaan omassa sängyssään, ilman vaatteita. Vaikka ei sielläkään viileä ole. Eikä kuulu unikaan tulevan.

Iltapäivällä pyöräilytreffit Pimun ja Irkun kanssa, vähän edes viimaa näihin päihin.

Alkaisi riittää, kuumuus siis, mutta tämä on vasta alkua. Huoh.



lauantai 26. kesäkuuta 2010

mustikoita

Ostin mustikoita. Tai mustikan näköisiä marjoja. Niitä sellaisia suuria mustikoita. Pensasmustikoita kenties.

Siis suuria ja sinisiä yhtäkaikki.

Ajattelin antaa Jiin tutustua tuoreisiin mustikoihin (pakkasessa on pakastemustikoita, ruotsalaisia villimustikoita). Minäkin maistoin kun en ennen ole maistanut.
Makeita, kuten rypäleet, mutta mustikan makua niistä ei kyllä löytynyt ollenkaan! Ja kun Jii otti suuren marjan käteensä ja litisti sormienväliin, mustikan väriäkään ei löytynyt mistään!

Sikakalliita eikä todellakaan hintansa väärttejä. Tai ehkä jos niitä pitäisi oikeina mustikoina. Minä en pidä. Eikä varmasti kukaan joka on mustikoita metsästä poiminut, niitä villimustikoita siis.



tiistai 22. kesäkuuta 2010

antiikin aikaan

Viikonloppuna vietettiin molemmat iltapäivät museolla.
Muistanette että siellä on käynnissä Viini-näyttely ja siihen liittyen keväällä yhtenä viikonloppuna oli ohjelmassa roomalainen viinibaari sekä viininpoljentaa.

Tähän siis liittyen museon tiluksilla oli kaksi leiriä: gallialaisten ja roomalaisten. Leireissä oli teltat pystyssä ja ihmiset pukeutuneina asianmukaisiin vaatteisiin. (He jopa oikeasti yöpyivät teltoissaan.)

Gallialaisilla oli seppä eli keihäänkärkien taontaa, kankaankudontaa, rahanlyöntiä ja erilaisia pelejä sekä jonkun eläimen sarvia, joihin puhaltamalla sai aikaan kauniin äänen.

Roomalaisilla oli kilpiä, kypäriä, naamareita ja asuja näytillä sekä korujen tekoa, ruoanlaittoa, jyvien jauhamista sekä kauneuden hoitoa. Mm ihokarvat poltettiin ihosta tulikuumilla manteleilla.

Roomalaisten sekä gallialaisten vaatetusta, sotavarustusta sekä tapoja esiteltiin ja lopuksi he taistelivat keskenään. Hurjan näköistä touhua, vaikka leikkiä olikin!

Lapset saivat auttaa kaikissa tekemisissä ja aikuisille kerrottiin juurta jaksaen kuinka mitäkin tehtiin ja miten. Sääli ettei ymmärtänyt kuin sanan sieltä toisen täältä.

Pääsymaksu oli neljä euroa, agglo-kortilla* sai euron alennuksen. Pääsymaksuun sisältyi Viini-näyttely sekä vapaa pääsy koko viikonlopun. Joku Aan työkaveri piti sitä kalliina ??!


*agglo-kortti= Montpellier sekä moni lähikylä muodostavat yhdessä Agglomeration nimisen yhteistyö organisaation. Agglomeration rakentaa, hallinnoi ja rahoittaa mm busseja, ratikoita, kirjastoja, uimahalleja ym. Vähän kuten Helsigissä, Espoossa ja Vantaalla on YTV, paitsi Aggloon kuuluu nuo kirjastot ja uimahallit, museot... Jokainen agglo-alueella asuva saa itselleen agglo-kortin, jolla saa ko paikoista alennusta. Meillä sellainen on :)

ps. ei kuvia, sillä kamera piironginlaatikossa






perjantai 18. kesäkuuta 2010

taloja ja parvekkeita

Stanstan luona on ollut puhetta (ja kuvia) parvekkeista.

Täällä parvekkeet ovat erikokoisia, eritasoisia ja erinäköisiä. Parvekkeita voi käyttää miltei ympäri vuoden, joten niihin satsataan. Ja kun muutetaan, yleensä muutetaan myös kaikki kasvit (pihoiltakin saatetaan ottaa pensaat mukaan). Haluaisinpa joskus nähdä kun noita puita muutetaan :)





Kaikki kuvat on otettu tänään päiväkävelyllä Port Arianen ympäri. Venetsialaistyylisiä kaikki talot. Huomatkaa että parvekkeita on myös talojen katoilla. Ihan aina ei tiedä kuinka suuria parvekkeet on, sillä ei tiedä mihin toinen loppuu ja mistä toinen alkaa.

(Kesälomareissulla länteen teimme huomion - kaikkialla Ranskassa ei todellakaan näytä samalta kuin meillä! :P )

Oli myös puhetta (Stanstalla siis) näistä ranskalaisista parvekkeista. Minä sanoisin, että nimitys on tullut tästä:





Ikkunat kun yltävät melkein lattiaan saakka ja aukeavat kuin ovet (tai liukuovet), niissä on oltava ritilä, ettei kukaan putoa.



torstai 17. kesäkuuta 2010

lisäaikaa

Aan komennus on kestoltaan 2+1 vuotta. Heti tullessamme kolleegat kyselivät meinaako hän olla kolmannenkin vuoden.

Saksalainen M-E olisi vuosi sitten halunnut jäädä vielä kolmanneksi vuodeksi, mutta häntä (plus perhettä) ei ollut varaa pitää, joten he lähtivät kotiin toisen vuoden lopussa.

Aalta kysyttiin keväällä haluaisiko hän jäädä siksi kolmanneksi vuodeksi. Kyllä, hän vastasi. Odotukset eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla, sillä taloudellinen tilanne on edelleen huono.

Tämä asuntomme on myöskin käytössämme vain nämä kaksi vuotta. Omistajat jäävät eläkkeelle ja muuttavat Belgiasta tänne.

Siinä faktaa.

Sitten sattumaa:

Kaksi päivää sen jälkeen kun Aalta oli jäämishaluista kysytty, vuokraemäntämme soitti ja kysyi haluaisimmeko jäädä vielä vuodeksi, sillä he olisivatkin vuoden pidempään Belgiassa.

Lupasimme jäädä, mikäli meidän annetaan jäädä.

Odotimme kuukauden, mistään ei kuulu mitään. Vuokraemäntä haluaa tietää. Kerromme kuinka asia on, edelleen ja josko heidän pitää saada ehdottomasti tietää, joudumme irtisanomaan asuntomme. Vuokraemäntä lupaa odottaa kunnes saamme tietää varmaksi.

Odotamme toisen kuukauden, edelleenkään mitään ei kuulu. Asuntomme pitäisi irtisanoa, sillä kolmen kuukauden irtisanomisaika on lopullaan. Päätämme ottaa riskin ja olla irtisanomatta.

Ja riskinotto kannatta - kuulimme viikko sitten, että Aa saa jatkaa komennustaan vielä vuoden!



tiistai 15. kesäkuuta 2010

lomaraporttia



Kaksi viikkoa lomalla alkaa jo tuntua lomalta. Ja kamalan paljon sitä tulikin nähtyä!

Toukokuun lopulla pakkasimme auton ja ajoimme Touloniin, jossa hyppäsimme laivaan autoinemme. Yön yli seilasimme ja aamulla olimme Ajacciossa, Korsikalla. Herra nimeltä Napoleon on sattunut kyseisessä kaupungissa syntymään, joten tarjolla olisi ollut kaikkea Napoleoniin itseensä sekä hänen perheeseensä liittyvää. Kävimme kuitenkin vain aamupalalla ja kiertelimme hieman keskustaa ennen kun lähdimme ajamaan saaren toiselle laidalle, Porto Vecchioon.


Porto Vecchiosta teimme päiväreissuja ympäri eteläistä saarta. Ajelimme vuoristoteitä ja näimme upeita, melkein autioita ja turkooseja rantoja. Nautimme ihmisten ystävällisyydestä, englanninkielentaidoista, hyvästä ruoasta ja ihanista ilmoista. Suosittelen lomakohteeksi!





Tässä aivan eteläkärjen kaupunki, Bonifacio, joka on rakennettu aikasta tyhjän päälle. 60-luvulla on viimeksi sortunut talo veteen...


Sitä autiota turkoosia hiekkarantaa.





Kesäkuun ensimmäinen päivä lähdimme saaren koillisosaan, Bastian kaupunkiin, josta matkustimme lautalla takaisin mantereelle. (Hyttimme vessassa oli muuten Arabian vessanpönttö :) Keskiviikko aamuna olimme Savonassa, Italiassa. Iltapäiväksi ajoimme Monacoon ja yöksi kylään nimeltä Eze (Ranskan puolella).

Palasimme vielä seuraavana päivänä lounaalle Monacoon, josta ajoimme nopeinta eli moottoritietä kotiin.

Viikonloppuna saapui Jiin vaari, Aan isä vaimokkeensa kanssa. Vietimme muutaman päivän heidän kanssaan, sekä juhlimme Pimun yksivuotiset ja jatkoimme lomaamme, suuntana länsi.

Tapasimme suomalaisia ystäviämme ja ajoimme ensimmäiseksi yöksi kaupunkiin nimeltä Lourdes. Lourdes on hyvin tunnettu pyhiinvaelluspaikka (juu, on se Madonnan tytärkin) ja siellä käykin 5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa vuosittain. Aikasta erikoinen paikka-täynnä hotelleja (200 kpl) ja keski-ikä noin 80. Kaupallista sanoisin.

Tässä yksi monista matkamuistokojuista.

Lourdesista matkamme jatkui Pyreneitten vuoristossa kohti Atlanttia. Yövyimme Biscarrosse plage nimisessä kylässä ja jatkoimme kohti Bordeaux'a. Kaupungissa vietimme päivän kierrellen ja ajoimme yöksi vanhaan myllyyn, jossa söimme parhaan illallisen piiiitkään aikaan.

Torstai (10.6) kului Cognacin kaupungissa sekä Remy Martin konjakkitehtaalla. Kiertoajelu oli mielenkiintoinen ja suurena plussana amerikkalainen opas, joten opastuksesta sai kaiken tarpeellisen irti. Illaksi ajoimme Cahors'iin, linnaan.

Linnan, tahtoisin sanoa kuningas ja kuningatar, mutta joutunen tyytymään isäntään ja emäntään, olivat erittäin mukavia ja vietimmekin heidän kanssaan illan nauttien Cahorsin viinistä ja hyvästä seurasta.

Perjantai aamuna lähdimme ajelemaan, melkein suorinta tietä, kotiin. Edellispäivänä oli ollut kamala rae-ja ukkosmyrsky ja matkalla näimmekin sortuneita teitä sekä useamman autokaupan, jotka olivat veden vallassa. Työntekijät olivat nostaneet toimistokalusteet ulos ja pesivät niitä vesiletkulla, näyttelyautot olivat tuhannen rutussa valtavassa kasassa, sillä vesi oli voimallaan vienyt ne mukanaan jne. Aika vaikuttavaa ja samalla kamalaa. Onneksi me saimme myrskystä vain rippeen.

Kotona meitä sitten odotti se Jiin vaari vaimokkeensa kanssa ja pääsimme nauttimaan Irkun ja Museonjohtajan seurasta ihan ilman lapsia!


Pyreneillä. Nousimme pilvien yläpuolelle, korkeimmillamme kävimme 1800 metrissä.
Sumun seasta löytyi lehmiä ja lampaitakin, ihan yllättäen. Onneksi lehmillä oli kellot :)



Biscarrossen rannalta, merenä siis Atlantti.


Parkkitalo Bordeaux'ssa.


Vanha mylly, jossa söimme ja yövyimme. Jii jaloittelee aamulla ennen lähtöä.


Remy Martinilla odottamassa kierron alkua. Aa sai odotellessa maistiaisia.



Viimeinen yöpaikkamme, linna Cahors'issa.