viimeisiä päiviä

Uskokaa tai älkää, mutta toinen matkalaukku on edelleen kateissa. Toinen laukku tuli maanantaina, toisesta ei siis tietoa, kellään. 
Olemme käyneet lentokentällä, jossa kukaan ei voi oikeen asialle mitään, sillä laukut olivat Lufthansan käsissä, eikä LF lennä meille. Olemme soittaneet (Appi on soittanut) sekä Pariisiin että Marseilleen (sillä jompaan kumpaan laukku tulisi toimittaa), mutta kun vihdoin alkoivat vastata puhelimeen, eivät osanneetkaan sanoa muuta kun 'soittakaa myöhemmin uudelleen'.

Aika alkaa käydä vähiin, sillä vieraiden paluu Suomeen koittaa maanantaina. Olemme luopuneet ajatuksesta saada laukkua tänne, mutta josko sitten edes kotiin, ettei vaan kokonaan kadoksiin. Ei muuten, mutta siellä oli kaikki minun lahjani ;)

Tämä vuosikin alkaa käydä vähiin. Emme meinaa viettää Uutta Vuotta mitenkään erikoisesti - teemme hyvää ruokaa (toistaiseksi blinejä ja marjajäädykettä sekä tietenkin shampanjaa) ja juttelemme mukavia. Raketteja täällä ei ammuta (jos ei sitten keskustassa), joten puoleenyöhön ei ole tarvista valvoa jos ei huvita. Ja ensimmäisen päivän aamuna Aa meneekin jo töihin. 

Lopuksi vielä muutama aattoiltainen kuva.

 Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

jouluaatto

Kaikki vieraat ovat saapuneet onnellisesti perille. Osa matkatavaroista puuttuu, on puuttunut sunnuntaista saakka. Nyt niistä (laukuista) on jo tieto, joten toivoa niiden saapumiselle on.

Piparit on leivottu, laatikot paistettu, kinkku hankittu, lahjat pakattu, kuusi nostettu sisään ja koristellaan kunhan Jii nousee päiväuniltaan, viiniä autotalli pullollaan ja joulumieli saatu.

Nyt sitten vaan aloitetaan syöminen.

Ihanaa, rauhallista ja valkeaa joulua teille kaikille!

sataa, sataa ropisee

Kuinka mahtava jouluinensää! Vettä tulee sen verran paljon, ettei ulos meinaa nähdä ikkunoista (niistä eilen pestyistä). Jos tätä tahtia tulee muualla lunta, ei ole ihme, että taas on keski-Euroopan kentät suljettuna. 


Viimeisin tieto jouluvieraista on Munchenistä, josta heidän piti lentää Pariisiin ja hypätä junaan. No, Pariisin kenttä suljettuna. Yrittävät päästä suoraan Marseilleen. Mukava sää lähteä heitä sieltä hakemaan... No, kunhan pysyy vetenä.


Nyt viikonloppuna olen kuitenkin ollut hirvittävän ahkera; nyt joulusiivous on miltei tehtynä, samoin kuin kaikki makeat herkut. Velhovuoren glögiä on keitetty jo toinen satsi. Ja kolmas piparitaikina valmistuu vasta lähempänä joulua. Eli laatikot vielä ajatustasolla, samoin kalan graavaaminen. Kinkun saa valmistaa se, joka sitä meinaa syödä (minä en).

Joulupallot ovat vähän säälittäviä vesisateessa ja noin alhalla, mutta lyhyenä ihmisenä ilman tikkaita ei pysty parempaan :)

 Suklaa-taatelikakku eiliseltä ja tortut tältä aamulta

 Onneksi sisällä on lämmin ja jouluinen tunnelma!

odotellessa

Se alkaa sitten olla joulu ihan justiinsa. Tänä vuonna se taas tuntuukin joululta, mitä se ei ole pariin viime vuoteen oikeen ollut. No, viime vuonna, Jiin ekana jouluna, kyllä tein jouluruokia, mutta muuten oli vähän kökköä..

Tänä vuonna siis saamme vieraita Suomesta ja olenpa ostamassa ihan oikeaa joulukuustakin. Okei, myönnän, kasvatettu se on, mutta enemmän oikea kun viime vuotinen Jack-de-Palma. (Jack on muuten juurikin päästetty lämpimimmille kasvumaille, sillä meillä se ei tuntunut enää viime aikoina viihtymään. Lasissa juurtumassa on kyllä kaksi Jackin vauvaa.) Joulukoristeita on ripoteltuna ympäriinsä, myös ulos ja joululahjat ovat paketoituna odottamassa aattoa. Siltä osin siis kaikki hanskassa.

Ohjelmassa ennen vieraiden saapumista (tuleva sunnuntai) on vielä ikkunoiden pesua, nurmikon leikkaamista, pölyjen pyyhintää ja imurointia. 

Saimme muuten melkein joulusäänkin - öisin on ollut pakkasta sen verran, että takapihoja kiertävä lätäkkö on riitteessä eikä aurinkokaan ole sitä päivisin sulattanut. Asteita on muutama plussaa, mutta tuuli kyllä jyrää miinuksen puolelle. Lumi siis puuttuu, mutta joidenkin ennusteiden mukaan sitäkin pitäisi tulla huomenna :)

ateena

No niin, kotona taasen. Matka meni hyvin ja etukäteisjännityksestä huolimatta koneet lensivät ja olivat ihan ajallaan. Pariisissa oli perjantaina maa valkoisena, joten ihan aiheesta kentänkin sulkivat :)

Pojat olivat pärjänneet kotona hienosti - olivat nukkuneet, tehneet ruokaa, leikkineet ja siivonneet.

Minä nautin yksinolosta, mutta myös Merkkarin seurasta ja opastuksesta, kiireettömästä kävelystä kaupungilla sekä aivan ihanasta ruoasta.

Sitten kuvatuliaisiin, olkaa hyvät:

Tätejä rivissä

Merkkari ja minä

Siellä satoi lunta!

Koirat olivat löytäneet mukavat sängyt

Välimeren rannalla

Mainitsinko, että sitä lunta...

Poliisien bussit (klikkaa suuremmaksi ja huomaa verkot ikkunoissa)

Poliiseja (kypärät päässä näyttivät ihan robocopeilta ja olivat hyvin pelottavia!)

Kiipesimme ylös Akropolille:

Kävelimme lasten joulutapahtuman läpi. Paikalla oli Lumikki tekemässä kasvomaalauksia, joulupukki sekä Smurffit!

Toiset ravintolat koristelivat ulkopuoleltakin

Akropolis päivällä

Tuntemattoman sotilaan muistomerkkiä vartioi miehet, jotka vaihtuvat tunnin välein. Seurasimme yhtä vaihtoa.

Akropolis illalla

Kaupungilta

Viimeisenä iltana syöty jälkiruoka, jonka sisältä löytyi jäätelöä

ruuhkassa ämpäripäiden kanssa

Possukerhopäivä. Paikka on vaihtunut vähän kauemmas, sanoisin muutaman kilometrin. Sinne meno ennen neljää sujui hyvin, mutta paluu heti viiden jälkeen tuntui aivan toivottomalta. 

Päätin olla tulematta kotiin suorinta tietä, sillä siellä tehdään kolmatta raitiovaunulinjaa ja tiet ovat tukossa ihan jokaiseen vuorokauden aikaan. Vaan olisi vissiin pitänyt.

Jonotin ensin suoralla tiellä kolmia liikennevaloja, mikä on ihan ymmärrettävää. Sitten odotin pääsyä liikenneympyrään, sen jälkeen sieltä pois. Jonotin kun kaksi kaistaa yhdistyy yhdeksi ja kun kiihdytyskaista loppuu ja pitää siirtyä moottoritielle. 

Moottoritie ei vedä, sillä sieltä ramppi suurelle moottoritielle (A9) vie ensin liikenneympyrään ja sitten vasta itse moottoritielle. Vähänkö teki mieli taas mennä vetämään lättyyn sitä liikennesuunnittelijaa, joka senkin helvetin on suunnitellut. Sillä kaikki kanssa-autoilijat halusivat A9:lle ja tukkivat tietenkin moottoritien, jota minä olin menossa suoraan. 


Ajoin vasemman puoleista kaistaa, jonon liikkuessa hiljalleen eteenpäin. Silmänräpäyksessä eteeni kiilasi oikealta pakettiauto takaovet avoinna ja ilman vilkkua. Auto ajoi edessäni noin kolme metriä ja kiiladi takaisin oikealle kaistalle, kaikkien muiden eteen. Sillä nyt taisi vaan olla enemmän kiire kun kenelläkään muulla.

Kieppasin bensa-aseman kautta, jonne en kumma kyllä joutunut jonottamaan. Sieltä, vahingosta viisastuneena, tulin kotiin naapurikylän läpi. Vahingosta viisastuneena siis, sillä toinen reitti kotiin osuu sille ratikka-rakennus-hässäkälle, jossa osa teistä on suljettuna. Ja aika monta kertaa olen ajatellut olevani liikkeellä eri aikaa muiden autoilijoiden kanssa. Vähän tämä naapurikylän reitti kiertää, mutta tietyömiehet ovat tehneet sinne ihan uuden asvaltin, joten mikäs siinä on ajellessa. 

Paitsi kun taakse osuu joku vatipää jolla on kiire ja suuri auto. Se yrittää väkisin tulla takakontista sisään, kun jarrutan sen verran etten aja edellä kääntyvän auton perään. Sitten kun 50-rajotus päättyy ja ajan uudella asvaltilla aika kovaa, jää vatipääkin kauas taakse. Uusi asvalttitie päättyy liikenneympyrään (kuinkas muuten) ja heti sen jälkeen on hidastetöyssy. Ne hidastetöyssyt täällä ovat oikeasti pysähtymisen arvoisia, ettei autosta jää pohja töyssyyn kiinni. Hidastan siis, enkä lähde töyssyltä tuhatta ja sataa, vaan normaalia taajama nopeutta. Mitä tekee vatipää? Vilkuttaa valoja ja soittaa torvea. Täh? Hetken ajattelin sen menevän ohi, mutta ei, mielummin vilkuttelee valoja ja kiroaa (luultavasti). Risteykseen tultaessa kääntyvät autot eivät ilmeisesti käänny tarpeeksi nopeasti, sillä taas töötti soi. Onhan se tietysti ihan yliarvostettua odottaa niitä suoraantulijoita, eikä kääntyä suoraan niiden kylkeen. Onneksi vatipääkin kääntyi takaani ja pääsin rauhassa kotiin.

Kun aina vaan ei pysty ymmärtämään.

ps. täällä tulee lunta, siis pohjoisempana Ranskassa, niin että ovat joutuneet sulkemaan lentoliikennettä Pariisissa (ja sen Eiffelin tornin). Pitäkää peukkuja, että pääsen kuitenkin perjantaina lentämään Ateenan sateisiin!

lucia-juhla

Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin. 

Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.

Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi. 

Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.

Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini. 

Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.  

Jii siis tuo pikkuinen tonttu

                                      
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli. 
   
                                     
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.

Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
                                                

messut

Kävin eilen itsekseni siellä bio-harmony messuilla. Viime vuotiseen verrattuna messut olivat huonommat. Messukeskusta on laajennettu tänä vuonna, mutta laajennusosa ei ollut käytössä. Ei sen puoleen, että tarvettakaan olisi ollut, hyvin mahtuivat näytteelleasettajat sekä katsojat vanhaankin tilaan.

Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.

Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.

Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.

Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.

Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.

Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.