torstai 25. maaliskuuta 2010

huomenna mennään lentokoneeseen

Kamala pakkailu meneillään. Keittelen jääkaapissa olevista vihanneksista Jiille ruokaa pakkaseen. Imuroin ja siistin paikkoja. Kivempi tulla siistiin kotiin takaisin.

Jännittää. Enkä ymmärrä miksi.

Aamulla herätys viiden hujakoilla. Pitäkää peukkuja että taksi osaa meille ja tulee vielä oikeaan aikaan.

Lauantaina matka jatkuu kohti Kittilää ja lunta. Tätä minä olen odottanut.

Patonkimaalaiset siis lomailevat muutaman viikon kotimaassa ja näin ollen bloggailu jää vähemmälle. Palailemme arkeen pääsiäisen jälkeen.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! Muistakaa kääntää sunnuntaina kelloja ja avata ovi virpojille ;)




tiistai 23. maaliskuuta 2010

aamu aurinkoinen numeroineen

Lähdin kävellen postiin. Omenapuut ovat nyt kukassa. Auringossa tuli kuuma, kaulahuivi ja takki olivat liikaa.

Postissa oli käytössä vain yksi tiski. Remontin tuloksena (kun posti oli muutaman viikon suljettuna) sinne on ilmestynyt 'pikakassa', johon voi maksaa ostokset, siis kortit ym sälän. Nyt siis vain se pikakassa oli käytössä. Jonoa oli, kuten aina. Täti pyöri siinä kyselemässä mitä asiaa kenelläkin on ja auttoi esim postimerkkien ostossa automaatista. Minä olin postittamassa suurta pakettia, sain jonoon pakettikortin. Siirryin sivummalle sitä täyttämään ja kas, jouduin taas jonon viimeiseksi. Tai varmaan jos olisin osannut sanoa, että paikkani oli jonossa, olisin varmasti sinne päässyt..

(Oho, takapihalle ilmestyi kaksi kissaa leikkimään. Harmi että se toinen on samainen kissa, joka käyttää etupihaamme vessanaan. Muuten menisin silittämään.)

Uusi ranskan ope tulee taas tänään. Edelleen plussa puolella mennään, sillä hän on ilmaantunut kaikkina kolmena kertana joina on pitänytkin. Hän on myös todella rento ja reilu sekä aidosti innoissaan tullessaan meille (toimii virtuaali opettajana, joten olemme hänen ainoat live-oppilaansa). Minun motivaationi on korkeammalla kuin vuosi sitten ja olenkin oppinut vihdoin numerot! jeejee. Se on saavutus sinänsä, sillä numeron 69 jälkeen niistä katoaa kaikki logiikka - seitsemänkymmentä sanotaan kuusikymmentä kymmenen, kahdeksankymmentä neljä kaksikymmentä (eli neljä kertaa kaksikymmentä on kahdeksankymmentä) ja yhdeksänkymmentä neljä kaksikymmentä kymmenen jne.

Mutta vielä on sitten kaikki muu opittavana. Alanpa lukemaan vähän verbejä. Ja pakkaamaan.




sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

kukkakuvia

Naapurin täti sanoi että iltapäivällä sataa. Satuimme portille samaa aikaa, minä Jiin kanssa vaunuilla menossa markkinoille ja täti pensaanoksien kanssa roskikselle. Muistin ottaa kameran mukaan:




Ostin makkaroita, sellaisia suolaisia tankoja, juustoa ja leivän. Leipä on syötäväksi nyt, muut tuliaisia Pohjoiseen. Viikko vielä. Juustomyyjä vakuutti että juusto kestää (sain muuten puoli euroa alennustakin kun enempää ei ollut) ja ne makkarathan ovat ydinsodan kestäviä. Nyt vaan toivotaan ettei laukut katoa Pariisissa, kuten tapana on.



ps. kuvat eivät ole kamalan tarkkoja, siellä tuulee...




lauantai 20. maaliskuuta 2010

jotain uutta

Tämä koneella olo on hieman jäänyt, sillä Jii on oppinut ryömimään. Ihme tapahtui samalla viikolla kuin Rouva P. oli kylässä. Tarvittiin siis vain tulevan kasvatusalan ammattilaisen läsnäolo ja voilá. Nyt Jii jo konttaakin muutaman konttauksen. Huoh, Jack-de-Palma on saanut jo osansa, samoin lamppujen ja kaiuttimien johdot.

Toissapäivänä eräs possukerholainen ajeli meille yksivuotiaan Fredi-poikansa kanssa. Me olemme
olleet heillä monasti kylässä, mutta he tulivat meille ensi kertaa. Taisi rouva olla ihmeissään kun meillä oli niin hiljaista; ei lastenohjelmia telkkarissa (joita ei muuten kukaan katso) eikä heliseviä, soivia ja tööttäileviä leluja. Ja meidän kahvikin maistuu kahville eikä teelle :D

Jokatapauksessa, kävimme kävelemässä, kiersimme normaalin Port Arianne- lenkin. Päivittelin taas suureen ääneen pyörillä liikkuville sopivaa siltaa (siis sitä jonka toisesta päästä puuttuu ramppi). Mutta mitä ihmettä - sinne rakennetaan ramppia! Mielestäni nyt olisi aika hehkuttaa asiaa lehdessä eikä kuukausia aikaisemmin.




keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

melkein kesä

Rouva P. lähti maanantai iltana. Koiraihmiset tykkäsivät liikaa Barcelonasta ja päättivätkin viettää koko lomansa siellä, eivätkä näin ollen tulleetkaan piipahtamaan meillä. Nyt on kummallista olla yksin.

Koko viime viikon oli todella kylmä (meidän mittapuulla), lämpötila ei juuri noussut yli viiden plus asteen. Mutta viikonloppuna alkoi lämmetä ja rouva P:n lähdön myötä kevät tuli takaisin. Mantelipuut ovat olleet kukassa jo muutaman viikon, kirsikkapuut alkoivat kukkia juuri ennen lumisadetta ja ovat nyt kirineet näiden lämpimien päivien aikana ja kukkivat täydessä loistossaan, omenapuiden kukkia odotellaan; silmut ovat puhjenneet, mutta hiirenkorvia ei vielä näy. Aurinko lämmittää julmetusti; kävelyllä voi takin heittää olalle ja pipot laittaa varastoon odottamaan ensi talvea. Aamulämpötila on noussut miinusasteista huimasti; tänä aamuna kahdeksalta oli kahdeksan astetta (varjossa). Ja onnellinen Aa tarkenee taas moottoripyöräillä töihin.

Pikkuhetki tätä riemua ja yhdeksän päivän päästä Suomeen ja lumeen. Odotan oikeasti innolla!

Tässä nyt kuitenkin vielä todisteita, että lunta tosiaan oli silloin reilu viikko sitten.

Kuva otettu sunnuntai iltana 7.3. kun olimme päässeet kotiin Marseillen kentältä vaivaisen 4 tunnin ajon jälkeen. Oli muuten ihanan valoisaa ;) (kuvassa uusi ja vanha auto)


Tämä kuva taasen on maanantai aamulta 8.3. kun lumi oli jo alkanut sulaa.




perjantai 12. maaliskuuta 2010

pikapikaa

Elossa ollaan, vaikka usko meinasikin sunnuntai iltana loppua. Juututtiin lumimyrskyyn Marseillesta (haettiin rouva P. kentältä) tullessa. Normaalioloissa ajoon menee puolitoista tuntia suuntaansa, me jurruutettiin eestaas yli kuusi tuntia. Lunta tuli niin ettei ihan hetkeen muistu moista myräkkää edes Suomessa nähneen.

Sitten ollaan turisteiltu ympäriinsä. Ja jatketaan turisteilua vielä muutama päivä.

Palaan kuvien kera kunhan ennätän.




perjantai 5. maaliskuuta 2010

tauluja

Aa tilasi valokuvia netistä. Löysi tarjouksen, jossa suurennokset olivat superhalpoja. Tilasi siis monta suurta kuvaa, tarkoituksena laittaa täällä olevien rumien kuvien päälle kehyksiin.

Kuvia tuli kaksi tuubia, joista toisessa kaikki kuvat olivat ruttuisia. Niissä tuubeissa kun on korkit, jotka painetaan kiinni sen tuubin sisään, niin olivat painuneet kuvatkin sisään siinä samassa. Kahden kuvan värit olivat tosi pliisut, jopa minun epämääräisillä silmilläni ja ainakin yhdessä kuvassa meni keskellä haalean vaalea viiva (minkä siis minäkin huomasin).

Kyseessähän on siis koko Euroopan laajuinen nettipalvelu, mutta kuvat printataan Ranskassa. Aa laittoi sähköpostia englanniksi. Ja sai vastauksen suomeksi. Setä lupasi
itse katsoa kaikki kuvat läpi ja laittaa uudet tulemaan.

Yksi tuubi tulikin melkein heti perään. Sitten tuli sähköpostia, että setä ei ollut ehtinyt tarkistaa kuvia ennen kun ne olivat jo lähteneet, mutta koska pakettiin ei ollut tullut kaikki, hän tarkistaa jäljelle jääneet varmasti. Ja hyvitykseksi seuraavasta ostosta kymppi pois. Kuvia tuli siis tuplana (ruttuiset ja epäkurantit sekä rututtomat ja kurantit); nyt saamme laittaa huonommat tänne seinille ja ottaa paremmat kotikotiin seinille.

Kuvat on nyt viritettyinä olemassa oleviin tauluihin ja hyvältä näyttää. Mutta tottakai kaikkein suurin ja rumin taulu on niitattuna kehyksiin kiinni niin ettei kuvaa voi mitenkään vaihtaa rikkomatta sitä. Ei vaan uskalla jos se vaikka onkin joku kovin tärkeä omistajilleen (van Goghin auringonkukka juliste kehystettynä ja koko jotain metri kertaa puolitoistametriä). Taidan työntää sen vaatekaappiin piiloon ja katsella mielummin jäljelle jääviä mustia likarantuja valkoisessa seinässä.




keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

kevät vieraineen

Majatalomme sesonkiaika on alkamassa.

Tulevana sunnuntaina saapuu rouva P. viipyäkseen seuraavan viikon maanantaihin. Maanantaita seuraavana päivänä (on tiistai ;) ) odotamme Koiraihmisiä saapuvaksi (tämä tieto ei ole vielä varmistettu), he viipyvät loppuviikon.

Koiraihmisten mahdollisen lähdön jälkeen vietämme muutaman päivän kotona oman perheen kesken, kunnes perjantaina kuun lopulla lennähdämme eteläiseen Suomeen, jatkaaksemme matkaa pohjoiseen Suomeen. (Lunta, lunta, lunta!!!) Tutustutamme Jiin pulkkaan viikon aikana sekä nautimme pariskunta Olmin seurasta ja palaamme takaisin eteläiseen Suomeen ja kotikotiin pääsiäisenä. Viipyäksemme muutaman päivän. (Pakolliset mummola visiitit.)

Takaisin Ranskaan saavuttuamme lepäilemme tasan viikon ja Anoppi saapuu nauttimaan lämmöstä.

Toukokuun puolenvälin hujakoilla saamme seuraksemme kaksi hullua serkkua, jotka eivät ole mitään sukua meille kellekkään, vaan rakkaita vaellustovereitani. Josko ottavat kunnon kengät matkaan, pääsemme testaamaan lapsenkantorinkkaa ihan oikeassa seurassa (vinkvink). Tämä kaksikko lähtee kohti Pariisia maanantaina ja heti perjantaina (Jiin yksivuotispäivänä) saapuu Aan Pikkuveli tyttöystävänsä kanssa (tyttöystävineen lienee oikeinkirjoitettu, mutta siitä saattaa saada käsityksen useammasta tyttöystävästä..). Kun he lähtevät, toukokuu on ohi.

Kesä-, heinä- ja elokuulle on vielä tyhjää. Taidamme siis mekin pitää lomaa.











tiistai 2. maaliskuuta 2010

uusi ope

Kuten ehkä saatatte muistaa, meidän ranskan Ope hävisi kuin tuhka tuuleen. Marraskuussa vastasi tekstiviestiin päivällä 'nähdään tänään viideltä' eikä hänestä ole sen koomin kuulunut. Aa oli puhunut asiasta ohimennen M-E:n kanssa (jonka perhettä Ope kävi myös opettamassa heidän täällä ollessaan), M-E tiesi kertoa että Ope on raskaana, josko siksi ei ole käynyt meillä. Juu-u sehän vasta onkin syy olla ottamatta puhelinta käteen...

Open palkannut firma lähestyi Aata sähköpostilla ja kyseli tunneistamme. Heille Ope ei ole raportoinut käyntejään viime helmikuun jälkeen (siis vuoden 2009 helmikuun), vaikka kävikin meillä koko maaliskuun ja kerran marraskuussa. Firma halusi tietää jatkammeko opiskelua vaiko emme. Päätimme jatkaa, mutta pyysimme uuden opettajan.

Uusi Ope tuli tänään. Ensimmäinen plussa tulee siitä että hän todella tuli. Oli yllättynyt kuinka paljon osasimme (vaikkemme osaakaan mitään) ja oli innostunut jatkamaan. Hänen metodinsa tuntui hyvältä (ei niinkään kirjoista opiskelua vaan keskusteluja, oikeiden lehtien lukemista tms) ja otteensa rennolta. (Vanhan Open kanssa välillä itkeä tihrustin kun en vaan ymmärtänyt. Tosin enemmän sai kyllä kiittää raskaushormoneja entä Opea...) Toinen plussa jos Uusi Ope tulee myös ensi viikon tiistaina.