maanantai 28. joulukuuta 2009

lomalle

Joulu vaan ei tuntunut joululta, vaikka oli laatikot, kalat, porot, piparit, tortut ja halot, viinejä unohtamatta.

Sen sekä yleisen laiskuuden torjumiseksi lähdemme pariksi päiväksi ulkomaanlomalle. Ajamme 300 kilometrin päähän Barcelonaan.

Jack De Palma hoiti kunniakkaasti Joulupuun virkaa, vaikkei koristeita huolinutkaan.







sunnuntai 27. joulukuuta 2009

katso ja näe

Ennen kuin muutimme tänne, tulimme käymään. Matkan nimi oli 'look and see' ja olimme viikon. Tarkoituksena oli saada asiat siihen kuntoon, että voimme tulla, että on paikka mihin tulla.

Oli lokakuun alku vuonna 2008. Asuimme keskustan hotellissa ja meillä oli auto käytössä. Autolla ajelimme muutamana päivänä katsastellen ympäristöä. Ja kaupungille kävelimme ainakin kauppaan. Päiväohjelmastamme vastasi alkuaan norjalainen, mummuikäinen Eva.

Evalla oli meille kymmenisen taloa/asuntoa näytillä. Mutta aloitimme pankista. Menimme keskustassa, aivan keskusaukion laidalla sijatsevaan pankkiin, missä Eva oli ennekin hoitanut tilejä ihmisille, joiden ei kuuluisi tiliä saada. Katsokaas kun täällä tilin voi avata vain niin että asuu jossain, eli että on sekä osoite että kaasulasku (joka muuten tarvitaan ihan jokaiseen asiaan todistamaan että täällä asutaan). Eikä meillä ollut osoitetta. Ja asuntoa ei voi vuokrata, jollei ole tiliä.

Tili siis avattiin ensin. Osoitteksemme laitettiin Aan työpaikan osoite, joka sitten vaihdettaisi oikeaksi, kunhan asunto saataisi. Täti, joka hoisi tilin avauksen, puhui hieman englantia ja hänestä tuli henkilökohtainen pankkineuvojamme.

Jokaiseen paperiin, sekä pankissa että vuokrasopimuksessa piti laittaa nurkkaan nimikirjaimet, että on lukenut jokaisen sivun. Ja loppuun, allekirjoituksen viereen, kirjoitettiin 'olen lukenut ja ymmärtänyt'. Heh, tai sitten en.

Ihan ensimmäinen ja ainoa asunto, jota kävimme katsomassa, oli hieno. Se oli myös ainoa, joka oli kokonaan kalustettu. Loput olivat taloja, omilla pihoillaan ja kaikki ilman MITÄÄN kalusteita. Ja kun sanon mitään, tarkoitan ettei siellä ollut mitään. Ei kodinkoneita eikä kaappeja. Keittiössä oli reikä kaasulle ja vedelle, vessassa pönttö ja kylpyhuoneessa amme ja lavuaari. Ja aina vessa eri huoneessa kuin kylpyhuone. (Tai vessa on kyllä pelkkä pönttö... Aina täytyy mennä käsien pesulle toiseen huoneeseen. Mikä ei ole suurimmalle osalle täkäläisistä ongelma, sillä he eivät pese käsiään vessasta tullessaan, kertoo empiirinen tutkimus)

Yhteen taloon olisi muuten kuulunutkin keittiö koneineen, hups melkein huijasin. Se oli kuitenkin kallis ja ei niin mielyttävässä paikassa, että olisimme olleet innoissamme.

Asuntoja käytiin katsomassa niin, että ajoimme Evan kyydissä kylän (missä talo sijaitsi) pikkuiseen välitysfirmaan (joka ostarilla on monta pientä). Siirryimme kaikki neljä (minä, Aa, Eva ja välittäjä) välittäjän autoon ja ajoimme talolle. Ja koska emme puhuneet ranskaa eivätkä välittäjät englantia, välittäjät eivät huomioineet meitä lainkaan, vaan keskustelivat Evan kanssa. Todella ärsyttävää!

Kaikki talot olivat 'vapailla markkinoilla', eli ei ollut varmaa että saisimme sen minkä haluaisimme. Päätimme yrittää ensimmäistä näkemäämme, sitä joka oli kokonaan kalustettu. Sitä oli jo joku muukin käynyt katsomassa ja päättänyt haluta sen. Tottahan toki. Onni oli kuitenkin meidän puolella (eikä meillä ollut lapsia tai lemmikkejä) ja pääsimme allekirjoittamaan vuokrasopimusta.

Eva myös lupasi hoitaa kaasu-ja sähkösopimuksen. Vakuutuksen kävi Aa hoitamassa yhdessä Evan kanssa. Minä voin pahoin. (Eli Jii ilmoitteli tulostaan...)







tiistai 22. joulukuuta 2009

joulusää

Ohhoh, oikein joulusää saatiin... Eilen tuuli niin että puut olivat ihan vaakatasossa. Ja satoi. Yhtään en mennyt suomalaisella sisulla ulos.

Paitsi juoksin kaupassa. En vielä jouluruokaostoksilla vaan hakemassa Jiille varasapuskaa kauppakeskuksen jättiläismarketista. Ajattelin mennessä etteihän siellä ketään ole kun sataa... ja kauppakeskus on ulkona, siis jokaiseen kauppaan mennään ulkoa. Ja kun ei ole kattoa, sataa. Yritin parkkeerata (en siis juossut sinne vaan siellä) autoa jättiläismarketin alle, kertoivat valotaulut kaikkien niisen kolmen hallin olevan suljettuina. Ei täynnä vaan suljettuna. Miksi?

Sain kuitenkin auton parkkiin toisaalle ja ostokset hoidettua. Ja oli siellä muuten ihmisiä, sateesta huolimatta. Mutta sekaan sopi yllättävän hyvin.

Vielä on huomenna vuorossa biokauppa (vihannekset) ja hypermarketti (muut ruokaostokset). Huoh sitä ihmismäärää, sillä siellä niitä ihmisiä taatusti on. Pitäisi olla suurempi pakastin tai jääkaappi tai ulkona pakkasta, että voisi (olisi voinut) tehdä ruokaa varastoon.

Asiasta majavaan. Teimme perjantaina Jiin kanssa kävelylenkin luonnonpuistossa, kävimme katsomassa flamingoja. Tien pientareella rouskutteli ruohoa kaksi suurta hamsteria (kuten Aa niitä kutsui), ihan muutaman metrin etäisyydellä meistä. Eikä niitä majavia (niitä ne oikeasti oli) yhtään vaivannut Jiin riemunkiljahdukset. Aika pitkään siinä seistiin ja katseltiin, ennen kun majavat lähtivät yhteistuumin tietä pitkin kävellen ja pulahtivat veteen.

Joulusäästä vielä. Tänään tuulee ihan pikkaisen. Ei sada, mutta maa on märkä. Ilma on suht lämmin, plus 12 astetta. Loppuviikko pitäisi olla samanmoinen. Nauttikaa te siis Suomessa LUMESTA meidänkin puolestamme.

Rauhallista Joulua!




maanantai 21. joulukuuta 2009

seitsemän kuukautta sitten

Miltei koko raskausajan makasin sohvalla, olin väsynyt ja voin pahoin. Olin hyvin onnellinen päästessäni kotiin Suomeen toukokuun ensimmäisinä päivinä. Laskettuun aikaan oli viisi viikkoa, näin ihanat ystäväni, pääsin omaan sänkyyn ja äiti oli tehnyt saapumispäivänäni munkkeja (nam).
Aa saapui autolla kaksi viikkoa jälkeeni.

Minulla oli paljon tekemistä; pienten vaatteiden pesua, polttarit, häät, sukulaisten ja ystävien tapaamista... Tein valmiiksi kauppalistan (karjalanpiirakoita, irtokarkkeja) ja vietin pitkän aikaa hyllyjen välissä huokaillen. Ja olin aivan valmis muuttamaan takaisin Suomeen.

Liikuin ja tein kahdessa viikossa enemmän kuin monessa kuukaudessa Ranskassa. Närästi, jalat turposivat kaksi numeroa suuremmiksi, kolotti ja suuri vatsa oli tiellä, mutten juuri huomannut, sillä nautin niin.

Aa tuli kotiin maanantaina. Kolme viikkoa aikaa olla kahden; käydä maistraatissa sanomassa 'tahdon', juhlimassa ystävien häitä, syömässä ulkona, tutustumassa synnytyssairaalaan, kuuntelemassa vauvan kokoennuste (kun vatsa oli niin suuri)...

Keskiviikko ja lapsivedet alkoivat tihkua. Soitto neuvolaan.
'Onko supistellut? Onko se lapsivettä?'
'Mistä MINÄ tiedän mitä se on, märkää kuitenkin. Supistellut, en usko. Sellaista kuukautisjoulimista....' vastasin.
'No se ON supistelua. Lähde vaan sairaalaan.'

Sairaalaan kai pitäisi ottaa jotain mukaan, vauvalle, minulle. Joku kassi olisi ollut hyvä pakata valmiiksi. Aa ratkaisi oman ongelmansa nostamalla purkamattoman matkalaukkunsa autoon, minä vaeltelin ees taas ja yritin muistella jostain lukemaani listaa 'mitä mukaan sairaalaan'. Vakuutin Aan veljelle (talovahtimme) tulevamme illalla kotiin, sillä 'eihän se nyt voi syntyä, en mä ole valmis'.

Sairaalasta soitin äidilleni, että täällä ollaan ja pois tullaan vasta vauvan kanssa (näin sanoi kätilö kun kyselin kotiin menosta). 'Niin teillä on se tutustuminen tänään' äiti vastasi. Tutustuminen tosiaan. Kun tutustumisryhmä tuli, me olimme jo menossa synnytyssaliin.

Helatorstai aamuna kolmelta Jii syntyi.






Jäi ystävien häät juhlimatta. Jäi menemättä pienen ystävän 8-vuotissynttäreille. Olimme sairaalassa.

Maistraattiin menimme viikko syntymästä, kuten sovittu. Emmekä pitäneet juhlia, kuten sovittu.

Seitsemän viikkoa tapasimme ystäviä ja sukulaisia ja opettelimme olemaan perhe. Vietimme juhannuksen sukulaisissa (ollut tapana), tanssimme Aan serkun häitä ja lopulta pakkasimme auton täpötäyteen ja lähdimme ajelemaan halki Euroopan, kohti kotia. Olin täysin valmis muuttamaan takaisin Ranskaan.




torstai 17. joulukuuta 2009

kaapista

Tänään on kuulemma kortit pudonneet laatikoihin, nyt siis kaapista ulos..







joulujuhlan jälkeen

Ajoin eilen 25 kilometrin päähän joulujuhliin. Ne pidettiin erään amerikkalaisen naisen kotona. Pienessä asunnossa, joka oli täynnä lapsia. Ei ne mitkään joulujuhlat minun mittapuuni mukaan ollut, mutta kaikilla oli mukavaa ja herkkuja riittämiin.

Jiillä oli vaarin lähettämä tonttulakki päässä; lapset olivat kummissaan ja aikuiset ihastuneita. Jiin mielestä kulkunen oli parasta koko päivänä...


Vein mukanani pipareita, jotka tein Ikean valmiista taikinasta. Olipa helppoa, nopeaa, eikä taikinakaan tarttunut pöytään kiinni. Mutta taikina oli aika hmm ei-niin-hyvää eikä valmiit piparitkaan erikoisia. Niitä kyllä kehuttiin, mutta mitäpä britit ja amerikkalaiset pipareista tietävät.

Oli muuten eka kerta kun tein valmistaikinasta pipareita. Enkä taida tehdä toista kertaa. Äiti lähetti piparimausteseoksen, teenpä siitä taikinan ja parempia (?) pipareita.

Juhlista lähdimme ajoissa kotiin, sillä pimeällä on kurja ajaa. Varsinkin maaseudun pikkiriikkisiä teitä, joilla mahtuu hädintuskin yksi auto ajamaan. Ja katuvalojahan täällä ei ole missään. Paitsi super.. anteeksi, hypermarkettejen pihoilla ja kaupungissa. Ja jostain kumman syystä myös meidän kylällä.

Jiillä oli ulkovaatteena äitiyspakkauksesta tullut toppahaalari ja toppatossut, ei hanskoja ja tonttulakki hattuna (ulkona kolme astetta plussaa).
'Tahdon myös tuollaisen ihanan ja paksun vaatteen', huokaisi eräs äiti. Muilla lapsilla toppatakki, pikkukengät, farkut, pipo eikä hanskoja. Nämä lapset leikkivät ulkona, Jii matkusti autossa. Miten ne muut tarkenee?!?

Kotiin tullessa oli oliivipuu kuitenkin jo saanut valonsa vilkkumaan ja pukkikin valaistunut.










keskiviikko 16. joulukuuta 2009

tonttu pakkasessa

Meillä on pakkasta! Aamulla istahdin vieras/pyykinkuivaushuoneen sängylle katselemaan vasta valjennutta päivää sekä availemaan silmiä; nurmikko oli kuurassa. Meteolaite näytti -1,5 astetta vielä yhdeksältä aamulla.

Olen neljän vuodenajan ihminen. Kun kesää on kestänyt tarpeeksi kauan, alan odottaa syksyä, värien muuttumista, lehtien putoamista ja sadetta. Ja sateen muuttumista lumeksi. Kun taas lunta ja pakkasta on ollut tarpeeksi, on ihana nähdä ruskeaa maata ja sieltä nousevia taimia. Kohti kesää ja lämpöä. (Surullista, ettei etelä Suomessa enää saa näin nauttia.) Joten todella kuuman kesän jälkeen olen odottanut syksyä tulevaksi. Jee, nyt on siis pakkasta!

Kuurakuva on otettu syyskuussa 2008 vaellukselta Kolmenvaltakunnan rajalla (Ruotsissa oltiin tänä aamuna).




Meille on tipahdellut joulukortteja ja -paketteja viikon verran. Yhdessä paketissa oli Jiille tonttulakki. Se oli pakattu sellofaaniin ja päällä luki 'heti käyttöön', siksi se on avattu.

Otin Ikeasta ostamani piparitaikinan lämpimään, tänään leivotaan. Iltapäivällä on nimittäin tämän vuoden viimeinen possukerho ja joulujuhla. Jiille tonttulakki, punainen tähtipaita, harmaat sammarit sekä pussillinen pipareita, emmeköhän niin ole tervetulleita juhlimaan.



sunnuntai 13. joulukuuta 2009

kortteja

Olen väkertänyt jo pidemmän aikaa kortteja - joulukortteja ja kiitoskortteja. Joulukortit toivottavat saajilleen iloista joulua ja onnea vuoteen 2010. Kiitoskortit kiittävät vastaanottajiaan muistamisestamme viime kesänä. Ja kyllä meitä muistettiinkin!

Olimme kesällä Suomessa, minä 2,5 kuukautta, Aa kaksi kuukautta ja Jii seisemän viikkoa. Tuon seitsemän viikon aikana olimme KOLME PÄIVÄÄ vain kolmisin. Kaikkina muina päivinä olimme kylässä tai joku oli meillä kylässä. (Jos joku nyt kauhistuu.. Jii on ollut alusta saakka 'helppo'lapsi, tyytyvänen missä vaan. Jos olisi ollut toisin, olisimme varmasti rajoittaneet menojamme. Ehkä.)

Jokainen Aan tunteva allekirjoittaa varmasti väitteen 'Aa on hyvin tarkka'. Valokuvien valitseminen, tekeminen ja tilaaminen (kortteihin) on vaatinut patistusta ja aikaa. Siksi ne saapuvat vasta nyt. Itse kortit ja kuoret minä olen ostanut jo kuukausia sitten. Mutta toisaalta, säästyy muutama (kymmenen)euro(a) kun laittaa kaksi korttia samaan kuoreen.

Kävin postissa ostamassa merkit. Ne on niitä nuoltavia, sillä tarrallisia saa vain Ranskan sisäisiin kirjeisiin. (Ei kai kukaan mitään minnekään muualle lähetä?) Virkailijana se suomea puhuva. Tilasin kuitenkin ranskaksi. 'VIISIKYMMENTÄKAKSI MERKKIÄ???!' kysyi setä kovalla äänellä englanniksi. Juu, meillä on paljon ystäviä ja sukulaisia.

Sitäpaitsi käväisimme Suomessa olessamme myös maistraatissa hakemassa yhteisen sukunimen.


(kuvia, kunhan kortit ovat perillä, etten pilaa yllätystä)






säälisäys

Koska täällä aina paistaa aurinko ja on lämmin...

Aamulla rullasin keittiön muovit auki (no ne mitä etelässä on ikkunoissa, etäisesti sälekaihtimet, ikkunaluukut tms.), huomasin että oli satanut.

Vilkaisu meteolaitteeseen ja kyllä vain, sadetta pitäisi tulla. Taivaalla on aavistus sinistä, mutta enimmäkseen pilviä.

Asteita viisi (!). Ja kello on kuitekin jo yli kymmenen.

Ihanaa, taidan tehdä pitkän kävelylenkin raikkaassa ulkoilmassa!



liikenteessä

Aa on mennyt taas töihin, yövuoroon. Ja nyt siis nukkuu Jiin älämölössä yläkerrassa. Eikä melkein seitsemän kuukautinen vielä mitenkään ymmärrä kun äiti hyssyttelee pahimpien riemunkiljahdusten jälkeen.

Päätin sitten eilen antaa Aan nukkua rauhassa ja suuntasin kaupoille. TIEDÄN ettei lauantaisin poistuta kotoa, paitsi jalkaisin. Menin kuitenkin 'varastomyymäläalueelle', jossa on rutkasti tilaa. Tutustuin muutamaan uuteen kauppaan ja taas ihmettelin, miksen ole mennyt aiemmin. Paljon halvempia ja nätimpiä äitiysvaatteita mm. Ja Jiille tarttui matkaan ensi kesäksi pari t-paitaa, shortsit ja pitkähihainen, yhteensä 5 euroa (yksi paidoista vielä luomu-puuvillaa).

Kaupoissa oli mukavan väljää eikä kassallakaan tarvinnut jonottaa. Paitsi sisustuskauppa Casa (onkohan Stockan casa?) oli ammuttu täyteen. Kävin ovella kääntymässä, mutten sopinut vaunujen kanssa sisään. Vaikka meidän shoppausvaunut on toooosi pienet. Ehkä huomenna uusi yritys.

Tämä alue on, kuten koko (ainakin eteläinen) Ranska, jännittävästi liikennejärjestelty. Jokaista tavallista risteystä kohden on ainakin kymmenen liikenneympyrää (kauppareitti; tiemme t-risteys, liikenneympyrä, liikenneympyrä, liikenneympyrä, liikennevalot, liikenneympyrä, liikenneympyrä, tasa-arvoinen risteys, stop-risteys ja parkkipaikka, kaikki noin kolmen kilometrin matkalla). Myös keskellä isoa tietä (110km/h rajoitus) on liikenneympyrä, vaikka 99% autoista menee suoraan... (liikenteestä enemmän toisen kerran)

Jokatapauksessa. Koko varastomyymäläalueelta johtaa pois yksi tie, jossa kaksi risteystä. Ensimmäisestä käännöksestä pääsee meille kätevämmin, toisesta kiertäen toisen kylän kautta. Valitsin jälkimmäisen, koska menen mielummin koko ajan eteenpäin kun seison ruuhkassa. Tuolta ensimmäisen risteyksen kautta olisin päätynyt stop-merkin taa, josta ei pääse ruuhka-aikana ikinä. Ja sitten kun pääseekin, meidän kylän suureen liikenneympyrään joutuu jonottamaan varmaan kilometrin.

Mutta että pääsin tuolta alueelta sinne toisen kylän suuntaan, minun oli ajettava suuren hypermarketin parkkipaikan läpi. Tottahan tieopasteetkin neuvovat sitä kautta. Parkkipaikalle pääsy kesti huomattavan kauan, sillä kaikki ihmiset halusivat sitä toista kautta ja siten ajoivat risteykset tukkoon.
Parkkipaikalta kääntyminen haluamaani suuntaan.. hmm. Täällä kun auton voi laittaa parkkiin ihan mihin sattuu mahtumaan. Yritä nyt sitten nähdä tuleeko autoja, kun toiset ovat parkanneet autonsa kaistan viereen pientareelle nokat minua päin. Ja kun ajovaloja ei päivällä pidetä, ei siitäkään tiedä kuka on tulossa, kuka ei.

Kun vihdoin
pääsin haluamalleni tielle, loppumatka sujui koko ajan edeten ja vielä ihan reippaassa vauhdissa. Kun saavuin kylämme suureen ympyrään jonottamatta, hymyilin itsekseni kuinka fiksu olinkaan ollut. Tosiasiassa olisin varmasti ollut toistakin kautta samaa aikaa samassa paikassa. Mutta ainakin matkani oli mielyttävämpi.



perjantai 11. joulukuuta 2009

markkinahumua

Koska kuva-kurssi on käyty ja ihan yksin osasin liittää ja laittaa kuvia, tässä niitä nyt on. Markkinoilta siis.

VAROITUS: Sisältää herkullisia kuvia! (Terveisiä Susikairaan
)




Tässä niitä Santos-hahmoja. Nämä siis asuvat niissä kylissä, joita jouluksi rakennetaan.



Suuria leipiä. Edellisiltä markkinoilta ostamamme siivu oli ainakin kaksi kertaa pidemmästä leivästä.



Yksi juustokojuista. Ostin pikkuisen juustopallon, mutta tädiltä, joka oli ne itse tehnyt, en siis tästä.


Pähkinöitä, pähkinöitä ja kastanjoita.



Tällä sedällä oli myynnissä myös villisikaa...



Suklaata kilotavarana. Eikä ostettu!


Itämaan tietäjä ratsastaa kamelilla.



Lopulliset ostokset; suurta leipää, juustopallo ja marinoituja valkosipulinkynsiä, joissa ei totisesti ole suolaa (!) säästelty.


Jii ja suuri leipä.

tiistai 8. joulukuuta 2009

sori, ei kuvia

Sain uuden tietokoneen vähän aikaa sitten. Mutta koska asun tietokone-immeisen kanssa, se ei suinkaan ole valmis vielä. (Jos joku Aan tunteva nyt yllättyy, nostaa käden ylös.) Ja ne lupaamani kuvat on samaten kamerassa. Mutta kun en niitä tälle vanhalle koneelle viitsi enää ladata... Tosin ne voisi laittaa jo uudellekin koneelle, mutta joudun kurssille sen kanssa ensin.

Tällä erää ei siis muuta asiaa. Ajattelin vain kertoa, että on Jii tuon eilisen jälkeen nukkunutkin :)

Ai paitsi, meidän yhtiön suurin oliivipuu on saanut joulun. Puussa on palloja, joulupukki sekä vilkkuvat valot. Täytyy ottaa kuva. Vähän outoa nähdä joulupukki oliivipuissa ja palmuissa. Eikä lumesta tietoakaan. Päivällä +15 astetta lämmintä.







maanantai 7. joulukuuta 2009

cuculles

Lähdimme eilen ajelemaan kaupungin pohjoispuolelle. Aa tiesi, että jossain siellä on joulumarkkinat, joita oli hänelle kehuttu. Ei vaan muistanut paikan nimeä. Josko emme juuri niitä markkinoita sattuisi löytämään, menisimme muualle, sillä markkinoita kyllä lähiympäristössä näin joulun alla piisaa.

Ajelimme pitkin pieniä ja pienempiä teitä, päätyen ajamaan pikkuruisen Saint-Jean-de-Cuculles -kylän halki (sillä se kuulosti Aan mielestä tutulta). Jonkin sortin markkinat siellä(kin) oli ja itse asiassa juuri ne joihin olimme menossa!

Auto parkkiin pellolle (kuinkas muuten) ja vaatetta päälle. Cuculles sijaitsee rinteessä matkalla Pic-Saint-Loup -vuorelle (kuuluisa hyvistä viineistään), joten viimaa riitti. Onneksi älysin laittaa talvitakin (ensimmäistä kertaa) päälleni sekä ottaa Jiille villavaatetta mukaan.

Markkinoilla myytiin lähinnä pieniä nukkeja ja taloja. Sellaisia joilla rakentaa jouluksi seimi tai kokonainen kylä. Savesta käsin tehtyjä sekä maalattuja kaikki tyynni. Hienoja olivat, mutta sen verran hintavaa touhua, etten ostanut. Sillä sitähän olisi pitänyt ostaa kokonainen asetelma, kun ei ensi vuonna pääse lisääkään hakemaan. Tarjolla oli nukkien lisäksi erilaisia makkaroita, juustoja, leipää, leivonnaisia, pähkinöitä...

Rinteessä, parkkipaikan viereisellä pellolla, esitettiin joulunäytelmää. Näytelmässä oli kokonainen kylä seppineen (oikea tuli ja oikea seppä), viinitarhoineen (ehkä 9 viiniä), pyykkäreitä, kyläläisiä, lammaspaimenia, joilla oikeat lampaat olallaan. Maria ratsasti oikealla aasilla ja itämaan tietäjillä oli oikeat kamelit, siis KAMELIT. Niin, onhan meilläkin tiernapojat...

Illalla Aa viritti tietokoneen telkkariin, jotta Linnan juhlien katsominen olisi täydellistä. "Yhteysongelma. Yritä myöhemmin uudelleen." kertoi Areena. Onneksi on feisbuukki ja linnan juhlat-ryhmä, josta sain tiedon ruotsinkielisen Arenan toimivuudesta. Katsoin sitten viimeiset puoli tuntia ruotsinkielistä lähetystä, tosin kättelyt oli kauan sitten kätelty. PAH Ylelle!!

Tänä aamuna Aa ihanana miehenä laittoi eiliset kättelyt aamupalan ajaksi. Ja näin minunkin itsenäisyyspäiväni oli juhlittu.

(Kuvia markkinoista kunhan Jii nukkuu...)



sunnuntai 6. joulukuuta 2009

pyykin pesua itsenäisyyspäivänä

Pyykinpesukone asuu autotallissa. Kaikilla. Ei kai se ketään ihmetytä?

Autotalliin pääsee sisäkautta, mutta se ei ole lämmin tila. Ei siellä pakkastakaan ole, sillä sen verran etelässä ollaan. Mutta kyllä siellä kylmä on. Pesukone on kuitenkin asunut siellä aina, joten ei se taida kylmyydestä säikähtää.

Se on tietysti ihan kätevää, ei tarvitse katsella rumaa konetta kylpyhuoneessa. Eikä se vie siellä tilaakaan. (Vaikka suomalaisin silmin sille olisi ollut passeli paikka kylpyhuoneessa, jos suihkukaapin oven olisi siirtänyt toiselle seinälle. Tai jättänyt kylpyammeen laittamatta.) Autotallissa siis.

Likapyykkikori asuu yläkerrassa kylpyhuoneessa. Laitan likapyykit koriin, kävelen raput alas. Avaan oven autotallin "eteiseen", avaan oven (niin laitan tietysti läpsyttimet jalkaan, onhan autotallin lattia kylmä ja likainen), sytytän valon ja astun autotalliin. Pyykit koneeseen ja takaisin sisään.

Pyykkikoneemme (vuokraisännän) on fiksu. Se huutaa kun on valmis. Paha vaan ettei sitä kuule. Paitsi jos on ulkona tai on naapuri. Eli täytyy vaan muistaa että on pyykkipäivä ja kone on päällä. Huomattavan usein ripustan pyykkiä juuri ennen nukkumaan menoa...

Läpsyttimet jalkaan, kaksi ovea auki, valo päälle. Puhtaat pyykit koriin, kori kainaloon. Valot pois, kaksi ovea kiinni, portaat ylös ja vierashuoneeseen. Vierashuone toimii pyykinkuivaustilana. Siellä asuu kaksi pyykinkuivaustelinettä, ah niin epäkäytännöllistä telinettä. Suuret pyykit (paidat, housut, pyyhkeet, lakanat) ripustetaan suurempaan telineeseen ja pienet pyykit (sukat, kalsarit) joko suuren telineen jaloissa oleville naruille (lattialla istuen) tai pienemmälle telineelle. Samalla tarkkaillaan, ettei Jii vahingossa käänny liian lähelle sängynreunaa, jolla makaa.

Aa oli sitä mieltä että meidän on hankittava kuivuri. Lupasin ripustaa pyykit kaksi vuotta, että kuivuri olisi tarpeeton. Joka kerta istuessani lattialla ripustamassa pikkuruisia sukkia tai ottaessani koppuraisen puhtaan pyyhkeen suihkun jälkeen, minulla on ikävä kuivuria. Mutta olisihan se hulluutta.

Tänään on muuten itsenäisyyspäivä. Meillä tuulee ja asteita kymmenen. Ajattelimme lähteä joulumarkkinoille. Eilen teki jo mieli pannaria, olisiko se hyvä juhlaruoka, tarpeeksi suomalainen? Ja toivottavasti Yle muistaa meitä ulkomaan asukkeja ja näyttää Linnan juhlat Areenalla.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!



keskiviikko 2. joulukuuta 2009

kampaajalla

Minulla on lyhyt tukka. Muutama kuukausi sitten takahiuksissa oli vielä sellaiset hännät (niinkun joskus 80-90-luvun taitteessa kuului kaikilla olla). Ne sai letille. Syy miksi niitä pidin ja kasvatin - ne kihartuivat. Minun piikkisuora tukkani siis kihartui. Mutta sitten päätin kasvaa aikuiseksi ja pyysin Aata saksaisemaan ne pois.

Lyhyt tukka tuo haastetta kampaajalla käyntiin. Että siellä siis pitää käydä. Ja vielä aika usein.

Viime tammikuun lopulla rohkaistuin ja menin varaamaan aikaa itselleni. Kävelin kaupungilla ostoskeskuksen kampaajalle ja tiedustelin englanniksi aikaa ja hintaa. No ei siellä mitään aikaa varata, kävellään vaan sisään. Siihenhän minä en ollut varautunut, joten varasinpa kuitenkin ajan. Yksi kampaaja puhui englantia, mutta hänhän ei tietenkään seuraavana päivänä (jolloin siis menisin uudelleen = "varattu aika") olisi töissä. Hän kuitenkin kuunteli ja kyseli mitä tehdään ja kertoi toiselle kampaajalle, joka olisi töissä ja leikkaisi hiukseni.

Seuraavan kerran taisin käydä maaliskuussa. Silloin päätin kokeilla toista paikkaa, keskustassa sekin. Siellä kukaan ei puhunut englantia. Mutta tukka tuli värjättyä ja leikattua. Minä olen kyllä helppo asiakas, sillä miten leikataan on ihan se ja sama, kunhan lyhenee ja saa uutta väriä...

Sitten kävinkin kesällä peräti kaksi kertaa Suomessa omalla luottokampaajallani. Oli muuten paljon kalliimpaa kun täällä, mutta jutustelusta voi hyvin maksaa ekstraa.

Nyt syksyllä päätin kokeilla taas uutta paikkaa. En voinut jättää Jiitä pitkäksi aikaa Aan seuraan (imetys, imetys), joten menin lähimmälle kampaajalle. Paitsi että sinne sitten pitikin varata aika. Seuraavalla viikolla uudestaan. Se paikka oli paljon kalliimpi kuin edelliset, mutta kampaajapoika oli niin söpö, että siitä hyvästä maksoin mieluusti lisää. Ja hänen kanssaan päästiin ihan keskustelemaan. Tosin hän ei puhunut englantia, joten minä käytin kaikki ranskankielen lauseeni keskusteluun;

Poika: Oletko lomalla täällä?
Minä: En. Asun täällä.
Poika: Etkä puhu ranskaa...
Minä: Niin (nolona). Mutta puhun suomea, ruotsia ja englantia. Olen suomalainen.
Poika: Suomessa on kylmä. Oletko töissä täällä?
Minä: En, mieheni on. Minulla on poika, vauva. Olen hänen kanssaan kotona.
Poika: Oi vauva! Kuinka vanha?
Minä: 4kk

Toissa päivänä tukkani alkoi taas ärsyttää enemmän kuin tavallisesti. Olin yksin jouluostoksilla uudessa kauppakeskuksessa ja kävelin kampaamon ohi. Ei asiakkaita. Minä kävelin sisään ja sain tukanleikkuun pesuineeen. Ja taas kävin miltei saman keskustelun kampaajan kanssa. Tosin hän puhui hieman englantiakin. Kielten sekasotkulla siis keskustelimme myös hiuksista ja elostamme Ranskassa. Oli muuten kivaa.

Eroja meikäläisten kampaamoihin:
-Aikaa ei siis varata, paitsi ilmeisesti ns. hienompiin liikkeisiin.
-Kappa (se viitta mikä laitetaan vaatteiden suojaksi) puetaan nurin päin päälle. Siis kuten takki. Mutta kun se kiinitetään vain kaulasta, jää helmat auki ja kaikki irtohiukset pääsevät vaatteisiin. Huomauttaisin asiasta jos osaisin.
-Hoitoaineesta maksetaan erikseen. Siksi he aina kysyvät tahtooko ainetta vai ei. Bonuksenahan silloin saa päähierontaa, siksi aina halutaan hoitoaine.
-Samaa asiakasta operoi useampi kampaaja; yksi pesee hiukset, toinen leikkaa ja kolmas saattaa värjätä.
-Kun tukka on pesty, pyyhe kiedotaan päähän tötteröksi ja tötterön kanssa mennään istumaan paikalle.
-Kahvia ei tarjoilla.

Miesten hiustenleikkuu käy suitsait ja on halpaa. Muuta kokemusta asiasta minulla ei ole.

Vielä kuva, jonka unohdin eilen. Se suuri leipäviipale olkaa hyvä.


(veitsi, normi hackman, on niikuin vertailukohtana koosta)






tiistai 1. joulukuuta 2009

viikonloppua kuvina

Viinijuhlilla kaupungissa




Kojuja ja ihmisiä



Linna-luostarissa sisällä




Ja ulkona muurien sisäpuolella

viikonloppuna

Perjantaista sunnuntaihin oli kaupungissa viinijuhlat. Me osallistuimme lauantaina lounasaikaan (leijoniakin olisi laulattanut). Torille/aukiolla oli tuotu viime joulusta tutut "kioskit", sellaiset pienet kojut, joissa jokaisessa on oma myyjä. Nyt siis jokaisessa kojussa oli joku viinitilallinen maistattamassa, kertomassa ja myymässä viiniään. Ja kaikki olivat 30km säteellä meistä. Sanoisin parisenkymmentä yhteensä.

Josko viinejä tahtoi maistaa, piti hakea lasi, jonka sisässä oli kolmeen maistatukseen oikeuttava määrä lappuja. Tuo lasi ja ne maistatukset (3kpl) maksoivat 2 euroa. Kun yhdessä Aan kanssa kojulle menimme, maksoimme kuitenkin vain yhden lapun per kaksi lasia. Ja toisessa kojussa lappua ei edes haluttu. Ja niissä sai maistaa monta viiniä kerralla (vähintään kaksi valkoviiniä, kaksi punaviiniä sekä rose). Huh, meinasipa tulla halpa humala! No Aa joutui lähtemään töihin ja minä pääsin Jiin viereen nukkumaan huuruja pois.

Yhdellä kojulla tilallinen alkoi samantien puhumaan englantia meille, muille vaan hymyilimme kauniisti. Ja juuri kun aloimme keskustella englanniksi, saapui viereeni kaksi mummoikäistä rouvaa puhuen SUOMEA. Olivat hirmuisen hienoja rouvia ja mielettömän uteliaita. He ovat viettäneet täällä jo monta talvea, eikä toinen heistä puhunut ranskaa ollenkaan (joten ei meillä hätää). Ihmettelivät miten emme kuulu paikalliseen skandinaavien yhdistykseen (no kun siellä on vaan pelkkiä mummoja). Yhyttivät minua liittymään johonkin toiseen yhdistykseen, jonka nimeä en enää muista, mutta joka tekee kävelyitä luonnossa kolme kertaa viikossa. Idea kiva, mutten taida jaksaa niitä mummoja... Ja kuulutaanhan me possukerhoon.

Koko tämän ajan Aa oli jutellut sen viinitilallisen kanssa. Kun aloimme tehdä lähtöä ja Aa sanoi minulle jotain, uteliaampi mummu kysyi Aalta kovalla ja hyvin selkeällä äänellä "ymmärrätkö sinäkin suomea?" Aa katsoi hieman kieroon ja kertoi olevansa "s u o m a l a i n e n".

Sunnuntaina vuorossa oli englantilaiset joulumarkkinat linna-luostarissa (?) Cassanissa. Siis perinteiset joulumyyjäiset, mutta lienevät kaikki myyjät olleet englantilaisia. Näytteillä oli myös eri yhdistyksiä, jotka puhuvat englantia (esim elokuvakerho, imetystuki, syöpäjärjestö ym). Ja tietysti suuri osa vieraista puhui englantia, muutama myös ruotsia (suomi-mummoja ei näkynyt). Olipa hullua ymmärtää mitä ihmiset ympärillä puhuivat!

Mukaan myyjäisistä tarttui kuusi pulloa viiniä (yhteensä 39e), osa linnan omilta pelloilta sekä viipale leipää. Kuvia kunhan ennätän...

Ja nyt olemme sitten Jiin kanssa flunssassa, joten Pariisin jouluvalojen katselu siirtyy (ainakin) ensi viikkoon. Kivaa lomaa vaan Aalle, joutuu meitä hoitamaan...