sunnuntai 27. helmikuuta 2011

ans kattoo

Kuumeesta ja sairaudesta muistuttaa enää köhä ja valuva nokka. Muuten taas uutta ehompana ja tarmokkaampana matkaan. 

Nyt olisi pakkausten vuoro, mutta yritän pysytellä kaukana yläkerrasta ja hermostuksista. Meilläkun on Aan kanssa eri tyyli pakata, niin toisinaan toisen on annettava periksi ja pysyttävä taka-alalla. Tällä kertaa tosin molemmilla on oma laukkunsa, että ehkä se sopukin säilyy paremmin. 

Aamulla siis lähdetään, Pariisin kautta ja kamalan pitkän ajan päästä olemme perillä. Ensimmäisen yön olemme hotellissa, puolivälissä Miamista Orlandoon. Suurimman osan aikaa vietämme Orlandossa vuokraamassamme Villassa, josta teemme reissuja huvituksiin (Mikkimaa, Universal Studiot, Kennedyn avaruuskeskus ja Daytona Bike Week ainakin). Viimeinen viikko on vielä avointa, mutta haluja olisi Evergladesin kansallispuistoon, Key Westiin sekä Miamiin. Mutta ans kattoo.

Kuulin juuri, että entinen opettajani Mrs. S Westbrook High Schoolista Mainen osavaltiosta on tulossa Floridaan samaa aikaa kanssamme. Mrs. S on ainoa kenen kanssa olemme olleet yhteydessä vaihto-oppilas vuodestani alkaen (eli 14 vuotta). Voitte siis arvata kuinka paljon toivon saavani hänet nähdä. Mutta ans kattoo senkin suhteen, sillä yhteisiä päiviä on vain muutama ja toistaiseksi olemme suunnitelleet olevamme aika kaukana heidän majapaikastaan. Nyt siis peukut pystyyn!

Ja ans kattoo jos vaikka saisin kuulumisia laiteltua kesken matkan. Voikaa hyvin!

torstai 24. helmikuuta 2011

kuume

Aloitti Jiistä ja siirtyi minun kautta Aahan. Kuume siis. Enpäs muista hetkeen olleenikaan niin kipeänä. Onneksi saatoin soittaa Aan töistä takaisin kotiin, sillä lapsen hoitaminen olisi vienyt loputkin voimat. (Hatunnosto taas kaikille yksinhuoltajille!) Kun Aa sitten kotiutui, menin peiton alle. Heräsin vasta vuorokautta myöhemmin. 

Päässä vielä surisee, mutta muuten olo alkaa olla miltei normaali.

Tämä saattaisi olla (flunssan lisäksi) matkakuumetta, sillä maanantaina lähdemme lomalle. Täkäläiset ovat kummeksineet kohdevalintaamme, sillä flamingoja, aurinkoa sekä hiekkarantaa on tarjolla vain muutaman kilometrin päässä. Emme kuitenkaan mene Palavasiin vaan menemme Floridaan. 


Pysymme taatussa auringon paisteessa, nauttien lapsenvahdeista (Vaari + vaimoke lähdössä mukaan), mikkihiiristä, Daytona bike week'in tarjoiluista sekä palvelukulttuurista ja englanninkielestä kokonaiset kolme viikkoa. 


Nauttikaa pakkasista!

maanantai 21. helmikuuta 2011

pihalla





Kevät alkaa hiljalleen saapua - mimoset kukkivat täydessä loistossaan samoin mantelipuut, kirsikkapuut ovat silmuilla. Aurinko lämmittää niin ettei talvitakkia enää tarvita. Olemme siis ulkoilleet ja nauttineet lintujen laulusta sekä takapihalla, kävellen että pyöräillen.

Kaivurit (kaksi kappaletta) tekevät hyvin ahkerasti hommia vallihaudan hyväksi. Alkupään ovat saaneet jo kaivettua ja pengerrettyä. Ja olivatpa niin viisaita, että käyttivät alkupään kiviä loppupään tien rakentamiseen! 

Toisesta kaivurikuskista on tullut jo meidän 'kaveri' - heiluttaa aina kun ajaa ohi. Yhtenä päivänä katselimme sen touhuja sohvalta (kaivoi silloin meidän kohdalla ja odotti uutta kuorma-autoa täytettäväksi) ja kuski nosti kauhan meidän pihan päälle ja vilkutti Jiille kauhalla. 


Nyt Jii vilkuttaa kaikille kaivureille, muuallakin kuin omalla pihalla, ja ihmettelee kun ne eivät vilkuta takaisin.

Tässä tehdään loppupäätä vallihaudasta.

 Ja tässä jo valmis pengerrys alkupäässä. Sorsakin on palannut.


maanantai 14. helmikuuta 2011

VF vai VO

Luin Hesarista päivänä eräänä, että Napapiirin sankarit -elokuvaa (Very cold trip) esitetää Ranskassa monen elokuvan verran. Kiireesti siis googlettamaan ja avot, näinhän se meidänkin (pikku)kaupungissa näkyi menevän. Ja mikä parasta VO-versiona. Siis niin ettei kukaan puhu mitään päälle, vaan ääni on originaali ja elokuvassa on tekstitys. Niinkun Suomessa kaikki elokuvat elokuvateattereissa, joitain 'lasten'elokuvia lukuunottamatta. 

Houkuttelin Irkun mukaani lauantaina, sillä tiedän hänen pitävän erikoisemmista(kin) elokuvista ja tiedän hänen olevan kiinnostunut suomenkielestä. 

Eväät matkaan (elokuvateattereissa on hävyttömän kalliit namit) ja Irkkua hakemaan. Ensimmäistä kertaa meidän ystävyytemme aikana, siis 1 1/5 vuoteen, olimme kahdestaan jossain. Nautimme jo pelkästään siitä. Elokuvateatterin ulkopuolella, esitteitä tavatessa hiki alkoi nousta pintaan. Kysymys lippuluukun tädille varmisti epäilyn. Tarjolla ainoastaan VF-versio. Juu, se ranskaksi päälle puhuttu. 

Harmitti keskimääräistä enemmän. 

Vaihdoimme teatteria ja menimme katsomaan Black swan'in VO-versiona. Ei siis mennyt hukkaan hyvä ystävä/sovittu elokuvakatselmus. (btw suosittelen)

Kuka yleensä haluaa nähdä mitään dubattuna? En tunne ketään. 
Käsi vaan pystyyn, jos olet dubattujen elokuvien ystävä!

Hemmetin patongit.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

miksi ranska on kiva maa

Melkein blogi-kaima, toinen patonkimaalainen, pyysi meitä ulkosuomalaisia listaamaan kivoja asioita asuinmaastaan. Hänen listansa oli pitkä, katsotaan kuinka pitkälle minä pääsen... Plussana on jokeri, joku joka ei ole totta.

1. Ranskasta löytyy kaikille jotain - vuoria, merta (kaksikin), huvipuistoja (Euroopan oma Mikkimaa) sekä roomalaisia raunioita.

2. Ihmiset ovat yllättävän kohteliaita liikenteessä - ruuhkassa vetskari malli (eli joka toinen menee) toimii oikeasti. 

3. Luomua (ruokaa ja kosmetiikkaa) on tarjolla jokaisessa supermarketissa ja apteekissa.

4. Ruoka on halpaa.

5. Koirat (ja kissat) juoksevat useimmiten vapaana omistajan vierellä eivätkä ole vihaisia ihmisille taikka toisille koirille.

6. Etelässä kesä on takuulla kuuma ja aurinkoinen.

7. Täällä syödään vuodenkierron mukaan - mansikka-aikana mansikoita, ryypäle-aikana rypäleitä jne.

8. Maksulliset moottoritiet ovan hyvässä kunnossa.

9. Posti tuo paketit kotiovelle ilman lisämaksua.

10. Kerran viikossa pikkuisissakin kylissä on oma torinsa, jossa myynnissä tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja, oliiveja, leipää...

11. Etelässä sataa harvoin. Mutta kun sataa, sataa kunnolla.

12. Ruoka on halpaa (ainakin Suomeen verrattuna)

13. Ihmiset tervehtivät toisaan, myös kauppaan sisään mennessä. Samoin toivotetaan hyvät päivän jatkot, aina.

14. Härät (lehmät), lampaat, vuohet, hevoset saavat olla ulkona ympäri vuoden.

15. Juusto valikoima on vallan mahdoton!

16. Kerran viikossa ilmestyvässä La Gazettessa on viikon tapahtumat listattuna eikä lehti maksa kuin euron.

17. Elokuvista on tarjolla myös VO vaihtoehto (Version Originale).

18. Jos pukeutuu mustiin saappaisiin sekä hameeseen, on ihan tavallinen ranskalainen, ei 'hienostelija'.

19. Jotkut ranskankieliset sanat voi johtaa suoraan englannista ja lausua ne ranskalaisittain, esim. 'horrible' on 'orribl'.

20. Flamingot, kattohaikarat.

21. Tuoreet croissantit.

22. KAHVI


23. Maito myydään lämpimässä ja sitä voi ostaa perhepakkauksessa 6*1litraa, joten se on hyvin harvoin lopussa.


24. Leikkokukat ovat halpoja ja kimput kauniita.


25. Irtokarkkeja on tarjolla joka paikassa ja miljoonaa eri makua ja laatua.


Tämähän oli positiivista, täällähän onkin ihan mukava asustaa ;)


Ai niin, vika kohta on jokeri, sillä irtokarkkeja ei ole kuin karkkikaupoissa ja vain ällöttäviä hedelmäisiä löllökarkkeja; matoja, nalleja... Ei siis minun suosikkejani.

maanantai 7. helmikuuta 2011

puskutraktori takapihalla

Tämähän on ihan mahtavaa viihdykettä! 

Tekevät 'vallihautaan' tien kivimurskalla, jotta kaivuri pääsee kaivamaan reunuksia syvemmäksi (?) Ajavat siis kuorma-autolla kuormallisen kiviä sinne missä ennen oli vettä, sitten tulee puskutraktori ja silottaa kivet sinne pohjalle. Nyt ollaan menossa meidän kohdalla tientekemisessä. Lattiat vaan tärisee kun puskutraktori törrööttää menemään. Onneksi Jii on hyvä nukkumaan. Mutta kivat vaan Aalle, jolla on yövuoroviikko ja yrittää nukkua nyt päivällä :)





Kaivuri kaivaa sillan kohdalla, josta meidän saarelle tullaan. Meni aamupäivä ulkoilu kivuttomasti kaivuria tuijotellen. Kyllä on muuten pienellä pojalla ihanaa!

lauantai 5. helmikuuta 2011

merkkipäiviä

Kyllä me täällä Patonkimaassakin muistamme suomalaisia juhlapäiviä, ainakin niitä jotka hoituvat kyseisen päivän leivonnaisilla :)

Vaikka kyseessä oli Jiin ensimmäinen ruuneberintorttu ikinä, osasi lapsukainen syödä sen ihan oikeaoppisesti - nuolemalla hillon ja sokerikuorutteen päältä pois ennen itse torttuun siirtymistä!


Elikkäs Hyvää Runebergin päivää kaikille!

torstai 3. helmikuuta 2011

matkaraporttia osa 2

Kävimme siis ostamassa lisävaatetta ja jäimme vielä viikoksi Veronaan. Koska Aalla oli vapaa viikonloppu, ajattelimme ottaa matkasta kaiken mahdollisen irti.

Lauantaina ajoimme Venetsiaan. Auto jäi parkkitaloon (ihan vaan ensimmäiseen ajettiin). Hyvin mielenkiintoiseen parkkitaloon. Ajoimme sisään ykköskerrokseen, mies tuli näyttämään minne auto ajetaan ja käski jättää avaimen sisään. Autoja oli kahdessa rivissä, riippuen montako päivää niitä parkissa pidettiin. Parkkimiehet siis siirtelivät autoja tilanteen vaatiessa. 

Parasta parkissa oli kuitenkin hinta. Veloitus oli joko 12 taikka 24 tuntia. Maksoimme siis reilun kahden tunnin reissusta 28 euroa. Eipä enää taida Tapiolassa parkkeraaminen olla kallista :)


Venetsiassa oli superkylmä, joten gondoliajelut jäi väliin. Ja kaikille Venetsiaan suuntaaville tiedoksi - rattaat eivät ole paras matkanteko väline.

 Vesi tosiaan on nousemassa kaduille. Toisissa taloissa oli sisäänkäyntiä nostettu muutamaa metriä ylemmäs.

 Gondoli


Sunnuntaina suuntasimme Sirmionen kaupunkiin, Garda järvelle. Illemmalla tarkoituksemme oli mennä Veronan moottoripyörämessuille, mutta nähtyämme ihmispaljouden, päätimme mennä pitsalle sen sijaan.

 Sirmionen linnaa

 Garda järvi, taustana Monte Baldon vuori

 Pitsalla Veronan parhaassa pitsapaikassa. Ja kyllä, Jii söi oman lastenpitsansa                       k o k o n a a n.

Viikon Aa teki töitä, me tutustuimme toriin, leikkipuistoon ja kävelimme lisää Veronassa. Iltaisin kävimme syömässä koko perhe. On muuten pitsakiintiö muutamaksi viikoksi täynnä :)

Torstai aamuna luovutimme hotellihuoneemme ja aloitimme kotimatkan. Ajoimme lakeuden ja tunneleiden läpi juuri ja juuri Ranskan puolelle, Roquebrune Cap Martinin niemelle ja jäimme yöksi. Nautimme huoneemme merinäkymästä sekä pussilakanoista ja kävimme kävelemässä niemen toiselle puolelle, ennen perjantain loppumatkaa kotiin.


Näkymä huoneestamme aamulla

 
Niemen toiselta laidalta näkyi Monaco




On kai turha sanoa, että ihastuimme (pohjois)Italiaan kokolailla paljon.





keskiviikko 2. helmikuuta 2011

matkaraporttia osa 1



Me siis lähdimme Jiin kanssa Aan työreissuun mukaan. Määränpäänä Verona pohjois-Italiassa. Hyppäsimme autoon ja hurautimme noin puoleen väliin matkaa yöksi. Se sattui olemaan Italian rivieralla sijaitseva Sanremo.



Illalla veimme vain tavarat hotelliin ja lähdimme syömään. Aamulla teimme pienen kävelylenkin rannassa ja lähdimme jatkamaan matkaa. 

Tästä maanantain matkasta puolet oli tunnelia tunnelin perään. Kun olimme noin Torinon korkeudella, alkoi laakeus, ihan kun pohjanmaalla olisi ajellut. Liikennemerkit varoittivat nebbiasta ja päättelimme paksun sumun keskellä sen tarkoittavan sumua.

Samalla kun pysähdyimme kaffelle huoltsikalle, ostimme englanti-italia sanakirjan. Ja sumuhan se nebbia tosiaan oli. Öö, vähän soitellen sotaan siis lähdettiin, hyvä että kartasta oli katsottu mihin ollaan menossa :)

Illaksi siis perille Veronaan. Tavarat hotelliin, syömään ja nukkumaan. Vasta tiistaina Aa meni töihin. Ja tekikin koko ensimmäisen viikon töitä ensin päivällä, tuli illalla syömään meidän kanssamme ja lähti taas yhdeksän jälkeen töihin palatakseen joskus myöhään yöllä.

Hotellimme oli reilun kahden kilometrin päässä Veronan keskustasta, jonne kävelimme päivisin muutamaan kertaan. Hotellin alakerrassa oli ruokakauppa ja muutoinkin koko hotelli oli tavallisella asuinalueella, joten siellä oli mukava kävellä ja katsella ihmisiä ja taloja.

Yhtenä päivänä kävelimme Veronaan ja tulimme bussilla takaisin hotellille. Bussilippu ostettiin tupakkakioskista ja leimattiin bussissa. Jouduin ostamaan lipun myös, ei Jiille, vaan rattaille. Hyppäsimme kyytiin Jii rattaissa, mutta kuski käski (ei pyytänyt) taittamaan rattaat kasaan. Jii istua nökötti siis penkillä ja minä seisoin kasattujen rattaiden kanssa siinä vieressä. Pois jäädessämme odotin että bussi pysähtyy ennen kun lähden yrittämään ovelle. Rattaita kun ei mahtunut siinä väenpaljoudessa avaamaan, jouduin ottamaan rattaat kainaloon ja pitämään Jiitä kädestä ja tökkimään häntä kulkemaan eteenpäin. Kun olin ovella, kuski laittoi ovet kiinni ja lähti ajamaan. Suomeksi ja englanniksi yritin huudella, että olisin pois jäänyt... 

Kyseinen bussikuski taisi  muuten olla ainoa tapaamamme ihminen, joka ei edes yrittänyt ymmärtää/puhua englantia. Muuten siis asiat hoituivat hoipertelevalla italialla sekä englannilla (jota siis puhuivat kaikki kaupan kassoista alkaen, toisin kuin Ranskassa siis)



Ensimmäiset päivät nebbiaa oli kaikkialla. Iltaa kohden se vain paksuni, moottoritiellä 50km/h rajoitus.

Veronan tori.

Roomalaisten aikainen areena, kolmanneksi suurin Italiassa. Toimii mm oopperalavana kesäisin. Tähden alla on jouluna seimiasetelma. Ja tähti purettiin pian kuvan oton jälkeen pois.

Kaupunginmuuria.

Keskusta itsessään on aika pieni (noin kilometri kertaa vajaa kilometri), ja kirkkoja, suuria kirkkoja oli monta.

Palazzo Barbieri

Veronan tuomiokirkko

Castelvecchion linna toimii tänä päivänä museona.



Yleisesti joka paikassa oli jalkakäytävä, kunto oli useimmiten surkea, mutta koskaan ei tarvinnut kulkea autotiellä taikka väistellä roskiksia (kuten siis Ranskassa joutuu tekemään). Ihmiset olivat superystävällisiä ja superlapsirakkaita. Jii alkoi jo pelätä vanhempia rouvashenkilöitä, kun he tulivat ihan iholle koskettelemaan ja palattamaan hirmuisen kovaan ääneen. 

Italian kieli tuntui paljon helpommalta entä ranska. (Onkohan mulla jotain fyysisiä/henkisiä ongelmia sen ranskan kanssa?!) Ja ruoka oli paljon parempaa entä Ranskassa, tai ainakin minun suuhuni sopivampaa. Ravintoloissa oli tarjolla lastenannoksia ja syöttötuoleja pyytämättä. 

Perjantaina Aata pyydettiin jäämään toiseksi viikoksi. Kävimme ostamassa uusia alusvaatteita ja jatkoimme hotellihuoneen vuokrausta.