torstai 28. huhtikuuta 2011

viikon varrelta

Niin se meni pääsiäinenkin. Nyt sitten odotellaan vappua. Vappupäiväksi kutsuimme Irkun sekä Cillen perheineen brunssille. Nyt keittiössä onkin riisipuuro valmiina karjalanpiirakoihin, autotallissa sima käymässä sekä munkkiöljy ostettuna. Eilen haettiin serpenttiiniä ja ilmapalloja, joten eiköhän niillä karnevaalitunnelmaan päästä :)

Viikossa on taas tapahtunut vaikka sun mitä, yhdestä sateisesta sisäpäivästä huolimatta: 


Rannalla tarkenee jo hyvin leikkiä. Vesi tosin on tottumattomalle avantouimarille(kin) vielä liian kylmää.



Possukerhon kanssa etsittiin pääsiäismunia keskiviikkona ennen pääsiäistä.


Sunnuntaina ajoimme muutaman kymmenen kilometrin päähän Sommiers'iin. Siellä oli keskiaikaismarkkinat kulkueineen.

 

Lelukaupan kuvastosta löytyi yllättävä peli. Pakkohan se oli ostaa. Kesällä (ehkä jo Jiin syntymäpäivänä) pidetään Mölkky-turnaus, jonka voittaja kyseisen pelin voittaa itselleen. Tosin peli siirtyy uudelle omistajalleen vasta elokuun lopussa :)

 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

pääsiäistunnelmissa

Palmusunnuntaina saimme kutsun Museolle pääsiäismunien maalaukseen. Irkku oli pohjamaalannut ruskeat munat valkoisiksi (valkoisia ei löytynyt mistään) ja Museonjohtaja oli tuonut Museolta pienen pöydän pihalla, jonka ympärille Jii, Pimu, Finli ja Liila kerääntyivät täpinöissään. Finli isona poikana (3v) näytti pienille (2v) mallia. Kaikilla oli kivaa, maalia löytyi munien lisäksi vähän otsasta sekä pöydältä ja maalauseväinä söimme korvapuusteja ja rosé viiniä.




Tänään tapaamme possukerholaiset suuren suuressa puistossa. Ohjelmassa jo perinteinen (joka missattiin viime vuonna Suomenreissun takia) easter egg hunt. Lapset, ainakin isot, etsivät munia puistosta ja kun munat on löydetty, istumme filteille ja mutustamme suklaata. Kuullostaa aika kivalta. Ja ilmakin on suotuisa - asteita ripauksen vajaa 20 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (vähän tuulee, mutta sehän on vain vilvoittavaa).

lauantai 16. huhtikuuta 2011

marjat

Ostan aika usein pakastemarjoja, ihan jo siitäkin syystä, ettei tuoreita ole tarjolla. Mansikoita on mansikka-aikaan (nyt) eikä pakasteena ollenkaan. Mustikoita on mustikka-aikaan (toukokuussa), ja toisinaan muuloinkin. Mutta ne on niitä pensasmustikoita, joilla ei ole oikeiden mustikoiden kanssa muuta yhteistä kuin nimi. Vadelmia ja herukoita saa ympäri vuoden, sikakalliiseen hintaan. 

Pakastemarjoja siis. Mustikoita, vadelmia sekä toisinaan 'punaiset marjat' sekoitusta. Toisinaan käyn pakastekaupassa, toisinaan ostan ne 'oman' kaupan pakastealtaasta. Kuten viime viikollakin. Ihmetys oli melkoinen, kun käteeni osui tämä:






keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

raitapaitainen mies ja film noir

Nyt on koettu suomalainen elokuva ranskalaisessa elokuvateatterissa. Sehän oli vallan mielenkiintoista. (Kyseessä siis Paha perhe = Tout les chats sont gris)

Kävin tuntia ennen ostamassa lipun, kun satuin siihen aikaan kaupunkiin saapumaan. Tiskillä notkui raitapaitainen mies. Tarkistin lipunmyyjältä (ranskaksi) että elokuva on varmasti VO, siis ihan varmasti. Oli ja miltei hypin riemusta. Raitapaitainen mies ihmetteli riemuani, jolloin tietysti mainitsin olevani suomalainen. Siitä innostuneena raitapaitainen mies alkoi kertoa jostain toisesta suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt ja joka oli kamalan hyvä. Ei muistanut nimeä. Juu juu, nyökyttelin ja jatkoin matkaani.


Saavuttuani takaisin teatterille ja annettuani lipun lipuntarkastajalle, sama raitapaitainen mies nousi kanssani liukuportaita ja tuli samaan saliin. Naureskelimme kun olimme ainoat katsojat. Raitapaitainen mies arveli sen johtuvan elokuvan genrestä; film noir. Minä taasen alkuperä maasta. Salissa mies kertoi taas suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt, joka oli hirveän hyvä ja jonka nimeä ei muistanut. Menin eri riville istumaan. Saliin tuli vielä neljä muuta katsojaa.

Elokuvan jälkeen annoin raitapaitaisen miehen mennä ennenkun nousin lähteäkseni. Päästyäni takaisin teatterin aulaan, raitapaitainen mies seisoi ovella yhden naiskatsojan kanssa, selvästi osottaen minua. Kysyi sitten mitä pidin. Tjaa, ihan ok minusta. Raitapaitaisen miehen sekä naisen mielestä elokuva oli todella hyvä. Sitten raitapaitainen mies alkoi kertoa kolmatta kertaa toisesta suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt, joka oli älyttömän hyvä ja jonka nimeä ei muistanut. Minä nyökyttelin ja mietin miten lähteä. Ovi aukesi jälleen ja loput kolme katsojaa tulivat. Raitapaitainen mies kehui heillekin elokuvaa (siis juuri nähtyä) ja kertoi minun olevan suomalainen. Eräs naisista halusi kuulla, oliko elokuva mielestäni kovin realistinen ja suomalainen. Oli mielestäni, masentava, kuten moni muukin kanssasisarensa. Hymyilin taas kauniisti, toivotin hyvät illanjatkot ja lähdin kotiin. 

Luullakseni kukaan ei huomannut, etten ihan ymmärtänyt mitä he puhuivat :)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

paluu reissuun

Yleisön pyynnöstä saatte vielä muutaman kuvan viimekuiselta Floridan matkalta.


Talon autotallista löytyi biljardipöytä. Pelin kulkua helpotti pallopoika, joka kävi pudottamassa kaikki pallot, joihin ylettyi, pusseihin.



Magic Kingdom'ista sai mukaansa ensikertalaisen tunnuksen.



Villinä kasvava appelssiinipuu.



Pine Island'illa kohtasimme pellolla olevan autonäyttelyn. Autoja oli moneenlähtöön, mutta tämä oli ehdottomasti hienoin sekä vanhin.


Kaikki, jotka ovat joskus nähneet ohjelman 'Miami Ink', tunnistavat paikan. Olisin mennyt asiakkaaksi, jos studio olisi ollut auki ohi kävellessämme. Kyseessä siis tatuointistudio.


 

torstai 7. huhtikuuta 2011

elokuvia suomesta

No nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin ihan olan takaa. Avasin tämän viikon La Gazetten* ja tarkastelin elokuvatarjontaa. Jostain syystä silmiini osui elokuva nimeltään Tous les chats sont gris, valmistumisvuosi 2010, alkuperämaa Suomi. Sitten pitikin hieraista silmiä uudemman kerran - Version Original. Meitsi menee siis elokuviin, kuuntelemaan suomea! 

Kyseessä on siis Ville Virtasen tähdittämä elokuva Paha perhe. On muuten ihan sama onko elokuva hyvä taikka ei. Menen silti.

Ihmeellistä tässä on alkuperäiskielen lisäksi se, että kyseessä on ainakin kolmas suomalainen elokuva Montpellierin elokuvateattereissa tänä vuonna. Ensimmäinenhän oli Napapiirin sankarit, jota täällä esitettiin ainoastaan dubattuna versiona. Toisena toissa viikolla näytetty Muumi-elokuva, myös dubattuna. Ja nyt tämä. Mahtavaa.



* kyseessä on 1 euron maksava sanomalehti, joka ilmestyy torstaisin. Lehdessä on muutamien paikallisuutisten lisäksi viikon tapahtumat kuten messut, torit, konsertit, teatterit, clubbaukset ym. Ja vaikkei kaikesta aina ymmärräkään, eurolla sen kyllä ostaa mieluusti.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

kevätkuvia




Toisin kuin pelkäsin, omenapuut eivät olleetkaan kukkineet loman aikana. Tässä naapurin puu täydessä kukassa ja levittämässä ihanaa tuoksua.

Harmaata on, aurinko kun katosi. Eilen tosin oli jo ihan Suomen kesäpäivä, hyvin tarkeni pitkissä housuissa ja ohuessa paidassa. Innoitti nyppimään rikkaruohoja.


Tuo 'joen'varsi, vallihauta sattui valmistumaan lomamme aikana. Poissa olivat kaivurit ja miehet, tilalla vesi. Siistin näköinen tuli. Nyt odotamme sorsien paluumuuttoa ja vauvasorsia.



huhtikuuko jo?

Voi kamala, miten on tännekin kirjoittaminen jäänyt, anteeksi. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut eikä olla tehty. Ollaan vaan hypätty takaisin lomanjälkeiseen arkeen. Ollaan tavattu ystäviä ja nautittu keväästä ja sen suomasta lämmöstä.

Olen päässyt kahteenkin kertaan ihan itsekseni lounastamaan naisporukassa.
Viime sunnuntaina kun vietettiin kymmenen naisen voimin 'baby shower'ia kolmelle odottavalle naiselle. Ohjelmassa oli ruokaa ja nimien nostoa hatusta. Jotenkin kaikki arvasivat minun keksimäni nimet, kummallista ;)
Sekä torstaina, jolloin sain viettää ihanan keskipäivän kahden täällä tärkeimmiksi tulleiden ystävieni kanssa. 

Iltaisin mieleen hiipii muutto, matka Suomeen, juhlat, joita olen ajatellut vietettävän ennen lähtöä... Yleensä paluu takaisin kotiin. En haluaisi vielä ajatella elokuuta, vaan elää ja nauttia tästä viimeisestä keväästä ja kesästä. Ja samalla en haluaisi muuta tehdäkään kun miettiä tulevaa. 

Onneksi saamme vielä vieraita Suomesta, toisia jotka ovat olleet jo monesti (kuten Äiti ja Anoppi) sekä toisia, jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa (Serkku). Koska he varmasti nauttivat täällä olosta, pelkästään jo Jiin näkemisestä sekä auringosta, minäkin varmasti nautin heidän kanssaan. Siispä keskityn heidän tulonsa odottamiseen ensin. 

Tai aloitanpa siitä, että odotan aurinkoa tämän pilvisen päivän jälkeen.