sunnuntai 25. syyskuuta 2011

muutto

Pakkaaminenhan muuttomiesten toimesta oli vähintäänkin huonoa. Rikkoontuvat esineet pantiin ilman fylliä ja rikkoontumattomat fyllin kanssa. Lappuja allekirjoitettiin ja meille vakuutettiin, että joku jostain joskus toimittaa meillekin oman kappaleen. Tänä päivänä ei sellaista ole näkynyt.

Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)

Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.

Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.

Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.

Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.



3 kommenttia:

  1. Voi kurja! Ei kuulosta kovinkaan ammattimaiselta tuo pakkaustouhu. Jos löydätte ketjun pään eli kuka on vastuussa, kannattaa valittaa, normaalisti pakkaushommaan kuuluu vakuutus. Toisaalta tuollaiset vahingot ovat niin pieniä, että ovatko vaivan väärti - ja siihen kai ne muuttofirmatkin luottavat...

    VastaaPoista
  2. huhheijjaa, mutta te sentään olette ehjinä perillä, kaiken muun saa rahalla.

    VastaaPoista
  3. Aija: kyllä asiasta valitetaan ja laitetaan korvausvaadetta. Meidän ei onneksi tarvitse etsiä ketjun päätä, sillä palvelu tuli työn puolesta, sinne siis palautetta.

    Liskis: näin on. Ehjiä ollaan.

    VastaaPoista

Jätä toki jälki