Lähdimme fillalla kauppaan, Jii takana, minä poljin. Päätin tulla kotiin maisemareittiä, luontotalon kautta. Käydä vielä katsomassa haikaraa pesässään ja nauttia viileämmästä iltasäästä.
Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)
Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.
Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.
Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)
Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.
Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.
Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumia. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
voitto!
Akka kaukaa Susikairasta antoi vinkin Kuisman pyydystämiseksi - ämpäriin herkkuja, lauta tikkaiksi ämpärin suulle. Unohdin, että kokeilimme sitäkin kikkaa ensimmäisen hiirihavainnon jälkeen. Joko meillä oli huonot herkut taikka viisas hiiri, sillä siihen ansaan se ei langennut.
Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.
Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.
Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)
Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.
Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.
Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.
Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.
Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)
Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.
Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
viiniä, viiniä ja viiniä
Viime viikon toimin suomalaisen perheen turistioppaana. Kutsuimme torstaina perheen meille syömään, jolloin korkkasimme viimeisen Pullon.
Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.
Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)
Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.
Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.
Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.
Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)
Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.
Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.
perjantai 20. toukokuuta 2011
viisut
Tokihan täälläkin taas vietettiin Euroviisuiltamia. Sattuupa niin, että ystävämme Cille on syntynyt tässä toukokuun loppupuolella ja samoin kuin viime vuonna, meidät oli kutsuttu Mas Tolosaniin, yhdistettyihin euroviisu-syntymäpäiväpileisiin.
Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin.
Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin!
Cille oli tulostanut kaikille oman äänestyslipukkeen, johon pisteytettiin laulu, esitys, asu ja tunnelma. Meidän viisumme voitti Moldova. Jokainen myös nosti hatusta esiin maan, jota tuli, omista tunnelmista huolimatta, kannustaa voittoon. Koska Braij nosti Azerbaijanin, hän sai palkinnoksi 'hyvästä kannustuksesta' yön Mas Tolosanissa sekä pullon shampanjaa.
Ruotsalainen sitruuna sekä sankari.
Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.
Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin.
Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin!
Anoppi sattui saapumaan täydellisesti perjaintaina ja halusi jäädä Jiin kanssa lauantai iltana kotiin, joten olimme valmiina juhlimaan ihan kahden.
Saavuimme paikalle viimeisinä ja tulomme kirvoitti raivoisat aplodit. Juhlijoita ei ollut montaa, silti edustettuina olivat Suomi, Ranska, Norja, UK sekä Yhdysvallat, lisäksi pukeutuneina paikalta löytyi Venäjä, Saksa, Ruotsi sekä joku Itä-Euroopan maa.
Aa edusti Saksaa. Saapuessamme naamassa oli kiinni viikset, mutta ne hukkuivat juhlahumussa.
Äänestyslipuke tulostettuna BBC:n sivuilta.
Melkein jokainen maa sai oman cupcakensa. Arvatkaa söinkö Suomen?
Kisakatsomo
Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
pääsiäistunnelmissa
Palmusunnuntaina saimme kutsun Museolle pääsiäismunien maalaukseen. Irkku oli pohjamaalannut ruskeat munat valkoisiksi (valkoisia ei löytynyt mistään) ja Museonjohtaja oli tuonut Museolta pienen pöydän pihalla, jonka ympärille Jii, Pimu, Finli ja Liila kerääntyivät täpinöissään. Finli isona poikana (3v) näytti pienille (2v) mallia. Kaikilla oli kivaa, maalia löytyi munien lisäksi vähän otsasta sekä pöydältä ja maalauseväinä söimme korvapuusteja ja rosé viiniä.
Tänään tapaamme possukerholaiset suuren suuressa puistossa. Ohjelmassa jo perinteinen (joka missattiin viime vuonna Suomenreissun takia) easter egg hunt. Lapset, ainakin isot, etsivät munia puistosta ja kun munat on löydetty, istumme filteille ja mutustamme suklaata. Kuullostaa aika kivalta. Ja ilmakin on suotuisa - asteita ripauksen vajaa 20 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (vähän tuulee, mutta sehän on vain vilvoittavaa).
Tänään tapaamme possukerholaiset suuren suuressa puistossa. Ohjelmassa jo perinteinen (joka missattiin viime vuonna Suomenreissun takia) easter egg hunt. Lapset, ainakin isot, etsivät munia puistosta ja kun munat on löydetty, istumme filteille ja mutustamme suklaata. Kuullostaa aika kivalta. Ja ilmakin on suotuisa - asteita ripauksen vajaa 20 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (vähän tuulee, mutta sehän on vain vilvoittavaa).
torstai 7. huhtikuuta 2011
elokuvia suomesta
No nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin ihan olan takaa. Avasin tämän viikon La Gazetten* ja tarkastelin elokuvatarjontaa. Jostain syystä silmiini osui elokuva nimeltään Tous les chats sont gris, valmistumisvuosi 2010, alkuperämaa Suomi. Sitten pitikin hieraista silmiä uudemman kerran - Version Original. Meitsi menee siis elokuviin, kuuntelemaan suomea!
Kyseessä on siis Ville Virtasen tähdittämä elokuva Paha perhe. On muuten ihan sama onko elokuva hyvä taikka ei. Menen silti.
Ihmeellistä tässä on alkuperäiskielen lisäksi se, että kyseessä on ainakin kolmas suomalainen elokuva Montpellierin elokuvateattereissa tänä vuonna. Ensimmäinenhän oli Napapiirin sankarit, jota täällä esitettiin ainoastaan dubattuna versiona. Toisena toissa viikolla näytetty Muumi-elokuva, myös dubattuna. Ja nyt tämä. Mahtavaa.
* kyseessä on 1 euron maksava sanomalehti, joka ilmestyy torstaisin. Lehdessä on muutamien paikallisuutisten lisäksi viikon tapahtumat kuten messut, torit, konsertit, teatterit, clubbaukset ym. Ja vaikkei kaikesta aina ymmärräkään, eurolla sen kyllä ostaa mieluusti.
Kyseessä on siis Ville Virtasen tähdittämä elokuva Paha perhe. On muuten ihan sama onko elokuva hyvä taikka ei. Menen silti.
Ihmeellistä tässä on alkuperäiskielen lisäksi se, että kyseessä on ainakin kolmas suomalainen elokuva Montpellierin elokuvateattereissa tänä vuonna. Ensimmäinenhän oli Napapiirin sankarit, jota täällä esitettiin ainoastaan dubattuna versiona. Toisena toissa viikolla näytetty Muumi-elokuva, myös dubattuna. Ja nyt tämä. Mahtavaa.
* kyseessä on 1 euron maksava sanomalehti, joka ilmestyy torstaisin. Lehdessä on muutamien paikallisuutisten lisäksi viikon tapahtumat kuten messut, torit, konsertit, teatterit, clubbaukset ym. Ja vaikkei kaikesta aina ymmärräkään, eurolla sen kyllä ostaa mieluusti.
tiistai 7. joulukuuta 2010
lucia-juhla
Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin.
Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.
Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi.
Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.
Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini.
Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli.
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.
Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.
Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi.
Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.
Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini.
Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.
 |
| Jii siis tuo pikkuinen tonttu |
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli.
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.
Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
lauantai 4. joulukuuta 2010
messut
Kävin eilen itsekseni siellä bio-harmony messuilla. Viime vuotiseen verrattuna messut olivat huonommat. Messukeskusta on laajennettu tänä vuonna, mutta laajennusosa ei ollut käytössä. Ei sen puoleen, että tarvettakaan olisi ollut, hyvin mahtuivat näytteelleasettajat sekä katsojat vanhaankin tilaan.
Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.
Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.
Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.
Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.
Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.
Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.
Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.
Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.
Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.
Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.
Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.
Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
joulumarkkinat osa 1
Viinijuhlat jäi sitten juhlimatta. Olimme kyllä menossa kaupunkiin, muttemme sopineet sekaan. Autolla siis. Kello oli myös jo liikaa laittaaksemme auton jonnekin ratikkalinjan lähelle parkkiin ja ajaaksemme ratikalla keskustaan. Ja oli aika kylmäkin :)
Menimme sen sijaan Odysseum'iin katselemaan joulua.
Aamulla olin Jiin kanssa luontopolulla kävelemässä. Ilma vaan näytti siltä, että sinne on päästävä - mittarissa plus 2 astetta ja pilvet sen näköisiä että luntakin saattaisi tulla. Ei tullut lunta, mutta kylmä oli, varsinkin silloin kun Jii käveli (pikkaisen hidasta meidän eteneminen silloin).
Tänään sitten ajoimme englantilaisille Joulumarkkinoille, Aan jäädessä nukkumaan (yövuoroviikko). Vettä satoi ja piha oli mutainen, mutta olipa mukava käydä.
Sitten kuvakavalkaadia viikonlopusta:
Heposia kävelylenkin varrella
Oja oli jo saanut riitepeitteen
Ja koska puu on märällä/pakkasella liukas, sinne ei saanut mennä kävelemään
Tämä haikara oli ilmeisesti juurikin vienyt lapsen taikka etsi uutta, sillä nokka oli tyhjä :) Kyseessä siis kattohaikara.
Odysseum'in joulua
Ja niitä kuuluisia patsaita (ks. linkki)
Cassan'in linnaluostarista - musiikkia
Markkinat sisältä
Ja ulkoa
Menimme sen sijaan Odysseum'iin katselemaan joulua.
Aamulla olin Jiin kanssa luontopolulla kävelemässä. Ilma vaan näytti siltä, että sinne on päästävä - mittarissa plus 2 astetta ja pilvet sen näköisiä että luntakin saattaisi tulla. Ei tullut lunta, mutta kylmä oli, varsinkin silloin kun Jii käveli (pikkaisen hidasta meidän eteneminen silloin).
Tänään sitten ajoimme englantilaisille Joulumarkkinoille, Aan jäädessä nukkumaan (yövuoroviikko). Vettä satoi ja piha oli mutainen, mutta olipa mukava käydä.
Sitten kuvakavalkaadia viikonlopusta:
Heposia kävelylenkin varrella
Oja oli jo saanut riitepeitteen
Ja koska puu on märällä/pakkasella liukas, sinne ei saanut mennä kävelemään
Tämä haikara oli ilmeisesti juurikin vienyt lapsen taikka etsi uutta, sillä nokka oli tyhjä :) Kyseessä siis kattohaikara.
Odysseum'in joulua
Ja niitä kuuluisia patsaita (ks. linkki)
Cassan'in linnaluostarista - musiikkia
Markkinat sisältä
Ja ulkoa
lauantai 21. elokuuta 2010
härkiä
Huh kuinka aika vaan vilistää eteenpäin. Netti toimii aina silloin kun sitä ei tarvita ja se aavistuksen haittaa mm blogiin kirjoittamista. Asiaa hoidettaneen ?!
Me asumme aivan Camarguen luonnonpuiston vierellä, jonka eläimistöön kuuluvat mm mustat Camarguen härät sekä valkoiset Camarguen hevoset. Ainakin näin loppukesästä kaikki kylät pursuavat ohjelmaa, joissa pääosaa näyttelevät härät.
Härät kootaan laitumelta hevosilla, joita ohjastavat gardians'it, 'cowboyt'. Härät juoksevat kylän halki, nuoret miehet juoksevat kilpaa ja ihmiset hurraavat. Härät ohjataan areenalle, jossa härkätaistellaan. Härkätaistelut eroavat espanjalaisista verrokeistaan sillä, ettei härkiä vahingoiteta. Härän sarviin on sidottu nauha, jota kilpailijat yrittävät katkaista tai irroittaa kädessään olevalla metallisella 'kammalla'.
Me olimme eilen aamulla Jiin kanssa piknikillä erällä härkälaitumella kera ystävien. Osa paikalla olijoista oli pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin ja he olivat saapuneet paikalle hevoskärryillä taikka vanhoilla autoilla. Ihmiset grillasivat lihaa ja olipa orkesterikin soittamassa. 11 maissa saapuivat gardians'it hevosineen ja keräsivät lauman nuoria härkiä hevostensa keskelle ja karauttivat kylän halki. Me pysyttelimme vähän kauempana hevosten jaloista, sillä edellisenä päivänä oli yksi härkä päässyt karkaamaan.. Emmekä seuranneet saattuetta minnekään, vaan lähdimme kotiin päiväunille.
Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin meidän kylämme areenalla seuraamaan härkätaistelua. Ovaalin muotoisella areenalla oli hiekkapohja, sen reunoilla parin metrin päästä betoniseinistä (jonka päällä oli katsomo) oli punainen puinen aita. Aidan sisäpuolelle saapui 7 valkoisiin pukeutunutta miestä ja yksi härkä. Härkä kuopi hiekkaa ja miehet hyppivät kevyesti aidan yli härkää karkuun. Kun aikaa oli kulunut vartin verran, tuotiin kehään uusi härkä uusin voimin. Toiset härät hyppäsivät ketterästi aidan yli ja jäivät kiertämään kehää eivätkä tuntuneet halukkailta palaamaan maneesin puolelle. Tapahtuma oli ilmainen ja ilmeisesti jonkinsortin harjoitteluhomma.
Hauskaa oli. Olisi mukava mennä katsomaan niitä ihan 'oikeita' härkätaisteluita, course camarguaise'ja, joista pitää maksaa. Tunnelma varmasti ainakin on kohdallaan!
Kuvia on vain muutama, Aa hoisi valokuvaamisen omalla kamerallaan, minä vain räpsäyttelin (ja muistikorttikin täyttyi) ja vahdin Jiitä, joka vaan haluaa kävellä...
Tämä saattue sattui kanssani samaa aikaa liikenneympyrään. Jouduin hieraisemaan silmiäni, että näin varmasti oikein mitä jouduin väistämään. Silloin en vielä tiennyt että pukeutumiseen kuuluu myös elävä rekvisiitta :)
Tässä ihania pitsivarjoja hiljaa kulkevan auton kyydissä
Nämä guardians'it keräsivät joukon nuoria härkiä keskellensä. Harmi ettei härkiä erota hevosten takaa. Hevoset siis muodostavat ympyrän jonka keskellä härät kulkevat.
Kun ihmiset olivat lähteneet, laitumelle jäi vielä härkiä. Onneksi ne olivat kaukana...
Meidän kylän areenalta. Yhtään miestä ei osunut kuvaan, härkä oli mielestäni mielenkiintoisempi, vaikkakin oli niitä miehiäkin mukava katsella ;)
Onpahan tuolla reunalla kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä, turvassa aidan takana.
Me asumme aivan Camarguen luonnonpuiston vierellä, jonka eläimistöön kuuluvat mm mustat Camarguen härät sekä valkoiset Camarguen hevoset. Ainakin näin loppukesästä kaikki kylät pursuavat ohjelmaa, joissa pääosaa näyttelevät härät.
Härät kootaan laitumelta hevosilla, joita ohjastavat gardians'it, 'cowboyt'. Härät juoksevat kylän halki, nuoret miehet juoksevat kilpaa ja ihmiset hurraavat. Härät ohjataan areenalle, jossa härkätaistellaan. Härkätaistelut eroavat espanjalaisista verrokeistaan sillä, ettei härkiä vahingoiteta. Härän sarviin on sidottu nauha, jota kilpailijat yrittävät katkaista tai irroittaa kädessään olevalla metallisella 'kammalla'.
Me olimme eilen aamulla Jiin kanssa piknikillä erällä härkälaitumella kera ystävien. Osa paikalla olijoista oli pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin ja he olivat saapuneet paikalle hevoskärryillä taikka vanhoilla autoilla. Ihmiset grillasivat lihaa ja olipa orkesterikin soittamassa. 11 maissa saapuivat gardians'it hevosineen ja keräsivät lauman nuoria härkiä hevostensa keskelle ja karauttivat kylän halki. Me pysyttelimme vähän kauempana hevosten jaloista, sillä edellisenä päivänä oli yksi härkä päässyt karkaamaan.. Emmekä seuranneet saattuetta minnekään, vaan lähdimme kotiin päiväunille.
Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin meidän kylämme areenalla seuraamaan härkätaistelua. Ovaalin muotoisella areenalla oli hiekkapohja, sen reunoilla parin metrin päästä betoniseinistä (jonka päällä oli katsomo) oli punainen puinen aita. Aidan sisäpuolelle saapui 7 valkoisiin pukeutunutta miestä ja yksi härkä. Härkä kuopi hiekkaa ja miehet hyppivät kevyesti aidan yli härkää karkuun. Kun aikaa oli kulunut vartin verran, tuotiin kehään uusi härkä uusin voimin. Toiset härät hyppäsivät ketterästi aidan yli ja jäivät kiertämään kehää eivätkä tuntuneet halukkailta palaamaan maneesin puolelle. Tapahtuma oli ilmainen ja ilmeisesti jonkinsortin harjoitteluhomma.
Hauskaa oli. Olisi mukava mennä katsomaan niitä ihan 'oikeita' härkätaisteluita, course camarguaise'ja, joista pitää maksaa. Tunnelma varmasti ainakin on kohdallaan!
Kuvia on vain muutama, Aa hoisi valokuvaamisen omalla kamerallaan, minä vain räpsäyttelin (ja muistikorttikin täyttyi) ja vahdin Jiitä, joka vaan haluaa kävellä...
Tämä saattue sattui kanssani samaa aikaa liikenneympyrään. Jouduin hieraisemaan silmiäni, että näin varmasti oikein mitä jouduin väistämään. Silloin en vielä tiennyt että pukeutumiseen kuuluu myös elävä rekvisiitta :)
Tässä ihania pitsivarjoja hiljaa kulkevan auton kyydissä
Nämä guardians'it keräsivät joukon nuoria härkiä keskellensä. Harmi ettei härkiä erota hevosten takaa. Hevoset siis muodostavat ympyrän jonka keskellä härät kulkevat.
Kun ihmiset olivat lähteneet, laitumelle jäi vielä härkiä. Onneksi ne olivat kaukana... 
Meidän kylän areenalta. Yhtään miestä ei osunut kuvaan, härkä oli mielestäni mielenkiintoisempi, vaikkakin oli niitä miehiäkin mukava katsella ;)
Onpahan tuolla reunalla kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä, turvassa aidan takana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)