Lähdimme fillalla kauppaan, Jii takana, minä poljin. Päätin tulla kotiin maisemareittiä, luontotalon kautta. Käydä vielä katsomassa haikaraa pesässään ja nauttia viileämmästä iltasäästä.
Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)
Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.
Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.
Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)
Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.
Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.
Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki