perjantai 13. marraskuuta 2009

postin kautta lomalle

Taas tuulee. Mutta ehkä liian vähän, että se laskettaisi kolminaisuuteen. Meteolaitteessa on pilviä, ja niin on taivaallakin - sinistä kaistaletta ei näy missään. Aakin meni autolla töihin, jotta olisi katto pään päällä sateen sattuessa. Suomessa tälläisestä taivaasta sataisi varmasti, täällä tuskin. Lämpötilaksi meteolaite ilmoittaa +14,8 astetta, ilmankos tuli kävellessä kuuma.

Olin eilen kaupungilla kunnon ranskalaisnainen ja laitoin jalkaan korkokengät. (Oli muuten ihana eilinen päivä, kyllä ystäviä vaan tarvitaan!) Tuloksena neljä rakkulaa, molemmissa kantapäissä sekä pikkuvarpaissa. On siis parempi jatkossa olla suomalainen. Tai ostaa uudet kengät ;)

Uhmasin kuitenkin rakkoja ja lähdin lenkille. Jii piti saada nukkumaan ja paketti postiin. Posti sulkeutuu joka päivä 12-14 väliseksi ajaksi ja tokihan olisi pitänyt älytä, että 11.30 jokunen muukin haluaa hakea pakettejaan, lähettää jotain tai nostaa rahaa. Jiillä meni hermot vaunuissa (oli varmaan liikaa päälläkin, mutta nyt on kuitenkin marraskuu) kymmenen minuutin jälkeen ja jouduin ottamaan hänet syliini. Onneksi huutavaan lapseen suhtaudutaan empatioiden ja huutava lapsi rauhoittuu sylissä. Ja onneksi pääsin suomea puhuvalle virkailijalle (juu-u, hän osaa sanoa "huvaa paivaa, mita kuluuuu?" ja saman ruotsiksi sekä englantia minun tarpeikseni) ja lähdin postista hymyillen.

Kävelin kotiin leipomon kautta (patonki sekä rukiista tehty leipä), jonka ikkunan läpi Jii tuijotti minua ja muita asiakkaita. Sisällä on niin vähän tilaa, että jätän vaunut aina suosiolla ulkopuolelle ja saan kummallisia katseita. Otin vielä muutaman ylimäärä askeleen satamassa, sillä Jiin silmät olivat ja pysyivät avonaisina miltei kotiportille saakka.

Matkalla taas hohottelin itsekseni liikennekulttuurille. Auto parkissä hätävilkut päällä keskellä tietä liikenneympyrässä. No silloihan täytyy olla joku hätä. Autossa istui kuski, täti-ihminen, ja luki lehteä. Jepjep.

Aalla muuten alkaa tänään viiden päivän loma. Olemme yrittäneet miettiä minne mennä vai mennäkö minnekään. Moni on suositellut Barcelonaa, jonne on vain muutama sata kilometriä meiltä. Ehkä sinne. Toisaalta olisi mukava ajaa Atlantin rannallekin. Ja olla ihan vaan kotona. Vaikeita päätöksiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki jälki