Torstaina vietimme luonashetken äiti-porukalla. Jii nukkui vaunuissa kun kävelimme satamaan (10 minuutin kävely). Siellä odotti Irkku ja Pimu sekä B lastensa Liilan 4kk ja Finlin 3v kanssa. Valitsimme paikaksi leipomo/konditorian ja jäimme terassille. Jii heräsi. Lounaaksi saattoi valita salaatin, paninin tai sänwitsin ja juoman sekä jälkkäriksi yhden ison leivoksen tai kolme pientä (6,50 euroa koko setti).
Otin kylmäsavulohella täytetyn rieskan (joka on täällä nimeltään ruotsalainen leipä, vaikka jostain syystä se tässä paikassa olikin norjalainen leipä) ja TIETYSTI ne kolme pientä leivosta. Kuten otti B:kin. Yksi B:n leivoksista oli Finlille.
Kolmevuotiaan tapa syödä suklaaleivosta; Ota kämmenesi kokoinen suklainen leivos pois siitä pienestä paperista ja tartu leivokseen koko kouralla. Ihan sellainen miehekäs ote, jolloin leivoksesta tursuu hieman fyllinkiä sormien välistä. Nuolaise jokaista nurkkaa ja sormea. Työnnä (haukkaa) leivos suuhusi niin että se osuu samalla nenään (hajuaisti on tärkeä). Vaihda toiseen käteen ja pyyhi tyhjä, suklainen kätesi paitaan. Vuorottele käsiä kunnes leivos on syöty. Niin ja toki muistat ennen toimitusta laittaa valkoisen paidan yllesi.
Kun suklaaleivos oli Finlin toimesta syöty, hän halusi lisää. "Mutta tämä on äidin. Söit jo omasi." "Mutta kun mä tahdon!!!" Ja koska toista ei saanut, päätti "suukottaa" siskoansa käteen jättäen kunnon hampaan jäljet jälkeensä. No jäähypenkillehän siitä joutuu.
Tässä vaiheessa Jii oli tuskastunut vaunuissa eikä minulla tietenkään ollut mitään viihdykettä mukana. Onneksi oli Pimu ja Pimun makeimmat lelut. Sain keskittyä siis leivoksiini ja olla onnellinen, että Jiille kelpasi vielä joku muu kuin minun ruokani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki