rengas

Koska pitkään hetkeen en ole raportoinut säästä... Tukka heiluu. Meteolaite näyttää auringonmolluskaa, samoin taivas. Ja asteita varjossa 16,5. Ihan jees marraskuuksi.

Olin lauantaina kävelyllä. Kävelin sinne sun tänne, päätarkoituksena pitää Jii unessa, mutta myös minä halusin raitista ilmaa. Kävelin ihan hissukseen sellaista "hiekka"tietä, jonka toisella puolella on puisto, toisella joutomaata ja nautin hiljaisuudesta. BUMDIGIDIGIDIGIBUMBUM!!! Ja huutoa päälle. ?? Puiston päässä on pieni skeittiramppisysteemi, ja ääni voimistui mitä lähemmäs ramppia pääsin. Siellä oli pienten poikien (ehkä 7-10v) potkulautakisat. Kourallinen poikia laski kilpaa ramppia alas ja hyppäsi esteen yli. Katsojia oli toinen kourallinen (varmaan kaikkien vanhemmat ja kolme pikkutyttöä fanittamassa), kuuluttaja, joka hihkui ja huusi "OUUUU" mikrofoniin jokaisen laskun jälkeen sekä palkintopöytä, jossa oli kolme kultaista pokaalia. Minä sain päänsäryn.

Löysin kuitenkin reissullani taas uusia kävelyreittejä ja kivoja taloja pikkukujineen. Rauhallista. Melkein jo kotona ihmettelin, kun vaunut kulkevat jotenkin hassusti. Juu-u, rengas puhki. Eikä kotona paikkausvehkeitä. Vein vaunut ja niissä olevan Jiin kotiin (Aa oli maalaushommissa eikä ilahtunut), nappasin lompakon ja lähdin supermarkettiin.

Virhe. Lauantaina kello neljä. No kyllä voin vähän kävellä parkkiksen reunalta, en tarvitse ruutua ihan oven edestä. Etsin vapaata ruutua (edes sieltä kauempaa) vartin. Kävelin aivan toiseen päähän suurta supermarkettia + löysin etsimäni 10 minuuttia. Kävelin kassajonoon ja jonotin. Jonotin miltei vartin. Yhden ostoksen kanssa. Kyllä vaan on kätevää kaivaa niitä yksi senttisiä tai kirjottaa shekkejä! Paikkasarjan ostoon (4,99e) kului yhteensä tunti. No, se oli sitä minun omaa aikaani...

Aa paikkasi illalla viimetteeksi renkaan, jotta sunnuntai päivällä olisi helpompaa kävellä Museolle syömään. (Se lapsenvahti palkkio perjantailta.)

Sunnuntain lounas oli hyvää (jotain lihaa, punakaalia ja mustaa riisiä (Camarguesta) sekä jälkkäriksi vadelma-, sitruuna-, kirsikka- ja omenatortuista palanen jokaiselle). Seura oli loistavaa. Eivätkä lapsetkaan juuri riidelleet. Pimu tosin tahtoi maistaa Jiin poskea, joten kurotus kädellä ja ongenkoukkumaisesti huulesta kiinni. Itkuhan siinä tuli. Mutta sen päälle oli hyvä halailla ja nuolla päätä ja käsiä. Melkein allekirjoitimme avioliittopaperit. Melkein, sillä emme päässeet Aan kanssa sopuun, millä eläimillä ottaisimme maksun vastaan.

Pimeän tultua aloimme tehdä lähtöä. Vaunuissa oli jotain outoa. Kas, rengas puhki. Onneksi paikkatarvikkeita oli kotona.

Ja illalla viimeiseksi Aa paikkasi renkaan.