härkiä

Huh kuinka aika vaan vilistää eteenpäin. Netti toimii aina silloin kun sitä ei tarvita ja se aavistuksen haittaa mm blogiin kirjoittamista. Asiaa hoidettaneen ?!

Me asumme aivan Camarguen luonnonpuiston vierellä, jonka eläimistöön kuuluvat mm mustat Camarguen härät sekä valkoiset Camarguen hevoset. Ainakin näin loppukesästä kaikki kylät pursuavat ohjelmaa, joissa pääosaa näyttelevät härät.

Härät kootaan laitumelta hevosilla, joita ohjastavat gardians'it, 'cowboyt'. Härät juoksevat kylän halki, nuoret miehet juoksevat kilpaa ja ihmiset hurraavat. Härät ohjataan areenalle, jossa härkätaistellaan. Härkätaistelut eroavat espanjalaisista verrokeistaan sillä, ettei härkiä vahingoiteta. Härän sarviin on sidottu nauha, jota kilpailijat yrittävät katkaista tai irroittaa kädessään olevalla metallisella 'kammalla'.

Me olimme eilen aamulla Jiin kanssa piknikillä erällä härkälaitumella kera ystävien. Osa paikalla olijoista oli pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin ja he olivat saapuneet paikalle hevoskärryillä taikka vanhoilla autoilla. Ihmiset grillasivat lihaa ja olipa orkesterikin soittamassa. 11 maissa saapuivat gardians'it hevosineen ja keräsivät lauman nuoria härkiä hevostensa keskelle ja karauttivat kylän halki. Me pysyttelimme vähän kauempana hevosten jaloista, sillä edellisenä päivänä oli yksi härkä päässyt karkaamaan.. Emmekä seuranneet saattuetta minnekään, vaan lähdimme kotiin päiväunille.

Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin meidän kylämme areenalla seuraamaan härkätaistelua. Ovaalin muotoisella areenalla oli hiekkapohja, sen reunoilla parin metrin päästä betoniseinistä (jonka päällä oli katsomo) oli punainen puinen aita. Aidan sisäpuolelle saapui 7 valkoisiin pukeutunutta miestä ja yksi härkä. Härkä kuopi hiekkaa ja miehet hyppivät kevyesti aidan yli härkää karkuun. Kun aikaa oli kulunut vartin verran, tuotiin kehään uusi härkä uusin voimin. Toiset härät hyppäsivät ketterästi aidan yli ja jäivät kiertämään kehää eivätkä tuntuneet halukkailta palaamaan maneesin puolelle. Tapahtuma oli ilmainen ja ilmeisesti jonkinsortin harjoitteluhomma.

Hauskaa oli. Olisi mukava mennä katsomaan niitä ihan 'oikeita' härkätaisteluita, course camarguaise'ja, joista pitää maksaa. Tunnelma varmasti ainakin on kohdallaan!

Kuvia on vain muutama, Aa hoisi valokuvaamisen omalla kamerallaan, minä vain räpsäyttelin (ja muistikorttikin täyttyi) ja vahdin Jiitä, joka vaan haluaa kävellä...


Tämä saattue sattui kanssani samaa aikaa liikenneympyrään. Jouduin hieraisemaan silmiäni, että näin varmasti oikein mitä jouduin väistämään. Silloin en vielä tiennyt että pukeutumiseen kuuluu myös elävä rekvisiitta :)


Tässä ihania pitsivarjoja hiljaa kulkevan auton kyydissä


Nämä guardians'it keräsivät joukon nuoria härkiä keskellensä. Harmi ettei härkiä erota hevosten takaa. Hevoset siis muodostavat ympyrän jonka keskellä härät kulkevat.


Kun ihmiset olivat lähteneet, laitumelle jäi vielä härkiä. Onneksi ne olivat kaukana...



Meidän kylän areenalta. Yhtään miestä ei osunut kuvaan, härkä oli mielestäni mielenkiintoisempi, vaikkakin oli niitä miehiäkin mukava katsella ;)


Onpahan tuolla reunalla kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä, turvassa aidan takana.

askel

Piti kirjoittaa asioinnista kaupassa, mutta enpä jaksakaan.

Totean vain että Jii kävelee!
Vihdoin.

naapurit

Meidän naapurissa Suomessa asuu Anneli. Anneli asuu yksin, on noin nelikymppinen ja tykkää puuhata pihahommissa.

Meidän naapurissa Ranskassa asuu noin nelikymppinen nainen, yksin ja hän tykkää puuhata pihahommissa. Olemme ristineet hänet Anneliksi.

Naapurissamme toisella puolella (Ranskassa siis, Suomessa kun ei ole kuin yksi naapuri) asui eiliseen saakka vanhahko setä, yli kuusikymppinen, nuoremman vaimonsa kanssa. Setä oli eläkkeellä ja vaimo hoisi lapsia kotonaan. Setä ajoi autollaan edes takaisin koko päivän ja kävi kalassa. Tai puuhasi jotain autotallissaan. Mutta teki ja meni koko päivän. Setä puhui muutaman sanan englantia.
Täti hoisi lapsia. Ja työnsi lapsia kolmosten rattaissa, sellaisissa perättäin istuttavissa. Tädin kanssa en koskaan puhunut mitään, sanoimme vaan päivää.

Hoitolasten vanhemmat olivat kyvyttömiä parkkeeraamaan autonsa parkkiruutuun taikka taloyhtiömme portin ulkopuolelle. He parkkeerasivat autonsa keskelle tietä, meidän (taikka hoitopaikan) autotallien eteen, poikittain parkkiruutuihin tms.

Naapurin setä toi kotiin peräkärryn ja alkoi tyhjentää autotallia. Ja ajeli edes takaisin entistäkin enemmän. Eilen illalla satuin viemään roskat niin että naapurin autotalli oli auki, se ammotti tyhjyyttään. Autotallista näki sisään, ja sielläkin oli tyhjää. Setä touhusi jotain pihalla ja päätin kysyä - kyllä he muuttavat, sillä kolme huonetta ja keittiö on liian pieni heille, kun vaimokin hoitaa niitä lapsia.

Olivat kivoja naapureita ja heiltä olisi saattanut lainata esim tikkaita (lampun vaihtoon) taikka pensasleikkuria. Toivottavasti uudet naapurit ovat yhtä mukavia.
Toisaalta, eipä tule sitä autotrafiikkia sekä sekalaista parkkeerausta yhtään ikävä.

elossa

Olemme me täällä, kotona siis. Mutta vieraitten kanssa. Kummityttö, kaksi ja puoli vuotta on äitinsä kanssa lomalla. Ja ihan kiitos kiireisenä pitävät meidät kaikki.

Lapset siis. Ihanaa että heistä on toisilleen seuraa, mutta osaavat tapellakin KAIKESTA.

Elokuu alkaa huomenna. Pysymme kiireisinä. Ensi lauantaina saapuvat Koiraihmiset, joiden piti tulla jo keväällä, mutta jäivätkin Barceloonaan pidemmäksi ajaksi. Kun he lähtevät, vietämme perheen omaa 'laatuaikaa' kuusi päivää, jonka jälkeen Aa lähtee Amerikkaan kursseilemaan ja me saamme Jiin kanssa vieraiksi rakkaat ystävämme Äffän lapsensa kanssa. Lapsi on muutaman viikon Jiitä vanhempi, joten tuskin sitä ehtii tekemisen puute vaivata.

Täällä on lämmin, mutta Suomessa taitaa olla lämpimämpi. Kummallista. Nauttikaahan kaikki siellä olijat. Niin teemme mekin.

sorsia ja lämmintä vettä

Meidän takapihan lätäkössä on sorsia. Valtavasti sorsia. Ne tekevät uudet poikaset monesti kesässä. Ja sitten niistä ihanista untuvapalloista kasvaa isoja sorsia ja niillä on isojen sorsien ääni. Uuh, sitä ei meinaa kestää. Siihen nimittäin herää, siihen raakkumiseen.

Kun menet pullan kanssa aidan viereen, alkaa sorsia tulla ihan valtoimenaan. Niitä on kerralla, ilmassa ja vedessä kolmatta kymmenettä. Tiedän ettei se ruokinta ehkä edesauta niitten häätämistä, mutta kamoon, vähempikin riittäisi. Sitäpaitsi Jii tykkää katsella sorsien ruokkimista, ja samalla yleensä pintaan nousee isoja kaloja..


Näillä helteillä meidän kraanoista ei tule enää kylmää vettä. Se on ihan ok kun käy suihkussa, mutta juomaksi siitä kädenlämpöisestä vedestä ei oikein ole. Otin pyörälenkille eilen vettä pulloon hanasta, yök. Jääkaapin kautta siis. Toisaalta on hyvä että puhallettavaan altaaseen voi vaan laskea vettä, se on uimavalmista. Ei siis tarvitse yläkerrasta hakea ämpärillä lämpimämpää vettä.


Viime kesänä mietimme pitkään, investoisimmeko ilmastointilaitteeseen. Siis ihan vaan sellaiseen yhden huoneen viilentävään liikuteltavaan malliin. Investoimme ja hyvä niin, edessä on kuitenkin vielä yksi kuuma kesä, tämän lisäksi. Aika kiva kun voi mennä viileisiin lakanoihin nukkumaan. Öisin sitä ei pidetä päällä, sillä se pitää kamalaa meteliä (mitäs ostettiin halvin) ja sen poistoilmaputki menee ikkunasta ulos, joka tarkoittaa rakoja ikkunoiden ja kaihtimien välissä, joka tarkoittaa hyttysiä.

tiistai iltana

Possuissa on eräs nainen, alunperin amerikkalainen, joka on pilates- ja jooga ohjaaja. Irkun kanssa päätimme kysäistä, josko tuo Lisa haluaisi antaa joogatunteja. Ja halusihan hän, vieläpä oikein mielellään.

Tiistaina, kahdeksalta illalla polkaisin pyörällä muutaman kilometrin päähän Bekin kotiin, jossa joogatunti pidettäisiin. Heillä kun sattuu olemaan eniten tilaa. Paikalla olivat kaikki meidän kylällä asuvat possut - minä, Irkku, Beki kumppaninsa kanssa, sekä Bekin vierailulla oleva äiti, unohtamatta Lisa-ohjaajaa.

Levitimme mattomme ulos terassille ja aloitimme hengittelemään pilateksen tahtiin. Tunti meni hirmuisen nopeasti. Kun mitään ei ole tehnyt kahteen vuoteen, pelkkä syvään hengittäminen sai pään ihan pyörryksiin, samoin jalat tuntuivat heikoilta. Mutta aika monta uutta lihasta löytyi tänä aamuna! Ensi perjantaina uudelleen.

Poljin kotiin (muut olivat muuten tulleet autolla, ja me asumme kaikista pisimmällä) pimenevässä illassa ja nautin hyvästä olosta. Ihmisiä tuli vastaan kävellen huomattavan paljon. Autoja oli parkissa kävelyteitä myöden. Ajoin sataman ohi ja totesin kaikkien ihmisten olevan matkalla sinne. Aah, ilotulitus.

14.7. on Ranskan vallankumouspäivä, itsenäisyyspäivän kaltainen juhla. Sitä juhlittiin eilen ilotulituksin. Harmitti, ettemme voineet lähteä katsomaan, sillä Jii oli jo unessa. 22.30 alkoi paukuttelu. Menimme Aan kanssa takapihalle ja voilá raketit ammuttiin juuri meidän suuntaan ja näimme ne todennäköisesti paremmin kuin olisimme nähneet satamasta. Kaiken lisäksi sain katsella niitä suihkunraikkaana yöpaidassani.

Alhaalla Ranskan lippu

kakku

Kolme viikkoa sitten ranskan tunnilla meidän piti Aan kanssa tehdä kutsu juhliin sekä juhlien menu, ranskaksi tietenkin. Keskustelukin olisi pitänyt tapahtua ranskaksi, mutta vähän se lipsui.. :)

Selasimme sanakirjaa innokkaasti, minä hain tussit ja 'hienompaa' paperia.

Kutsu oli Jiin kuvitteellisille syntymäpäiville ja menu sen mukainen. Alkupaloiksi nallekarkkeja ja tervetuliaismaljaksi omenamehua, ruoaksi merirosvosalaattia sekä rosvopaistia kera perunoiden sekä kotikaljan. Jälkiruoaksi tietenkin kakkua sekä limpparia lapsille ja kahvia aikuisille.

Ope ihmetteli mitenkä ei ole mitään alkoholia, sillä täällä todella se viini kuuluu osana jokaista ateriaa, juhlaa, kissanristijäistä jne. Kahvia täällä ei juuri juhlissa tarjota, mutta viiniä tarjotaan. Huomautuksena: kukaan ei ole kuitenkaan humalassa...

Kotikalja ja rosvopaisti vaati selityksensä, samoin täytekakku. Tarte du creme on käännös sanakirjasta, mutta 'kermatorttu' ei mielestäni kuvaa mitä täytekakku todella on. Näytin siis kuvan Jiin syntymäpäiväkakusta. Lupasin myös tehdä Opelle näytekakun.

Niinkun teinkin, seuraavalla kerralla. Väliin laitoin mansikka-raparperihilloa sekä vaniljaista kermavaahtoa, kuorrutin kakun kauttaaltaan kermalla (juu, sain vatkattua täkäläisestä kermasta tarpeeksi kovaa vaahtoa, kun laitoin sekä kulhon että vatkaimen ensin jääkaappiin kylmenemään) ja koristelin mansikoilla sekä strösseleillä.

Ja oli muuten hyvää! Lupasin kääntää ohjeen, jos nyt en ranskaksi niin ainakin englanniksi.