Possukerhopäivä. Paikka on vaihtunut vähän kauemmas, sanoisin muutaman kilometrin. Sinne meno ennen neljää sujui hyvin, mutta paluu heti viiden jälkeen tuntui aivan toivottomalta.
Päätin olla tulematta kotiin suorinta tietä, sillä siellä tehdään kolmatta raitiovaunulinjaa ja tiet ovat tukossa ihan jokaiseen vuorokauden aikaan. Vaan olisi vissiin pitänyt.
Jonotin ensin suoralla tiellä kolmia liikennevaloja, mikä on ihan ymmärrettävää. Sitten odotin pääsyä liikenneympyrään, sen jälkeen sieltä pois. Jonotin kun kaksi kaistaa yhdistyy yhdeksi ja kun kiihdytyskaista loppuu ja pitää siirtyä moottoritielle.
Moottoritie ei vedä, sillä sieltä ramppi suurelle moottoritielle (A9) vie ensin liikenneympyrään ja sitten vasta itse moottoritielle. Vähänkö teki mieli taas mennä vetämään lättyyn sitä liikennesuunnittelijaa, joka senkin helvetin on suunnitellut. Sillä kaikki kanssa-autoilijat halusivat A9:lle ja tukkivat tietenkin moottoritien, jota minä olin menossa suoraan.
Ajoin vasemman puoleista kaistaa, jonon liikkuessa hiljalleen eteenpäin. Silmänräpäyksessä eteeni kiilasi oikealta pakettiauto takaovet avoinna ja ilman vilkkua. Auto ajoi edessäni noin kolme metriä ja kiiladi takaisin oikealle kaistalle, kaikkien muiden eteen. Sillä nyt taisi vaan olla enemmän kiire kun kenelläkään muulla.
Kieppasin bensa-aseman kautta, jonne en kumma kyllä joutunut jonottamaan. Sieltä, vahingosta viisastuneena, tulin kotiin naapurikylän läpi. Vahingosta viisastuneena siis, sillä toinen reitti kotiin osuu sille ratikka-rakennus-hässäkälle, jossa osa teistä on suljettuna. Ja aika monta kertaa olen ajatellut olevani liikkeellä eri aikaa muiden autoilijoiden kanssa. Vähän tämä naapurikylän reitti kiertää, mutta tietyömiehet ovat tehneet sinne ihan uuden asvaltin, joten mikäs siinä on ajellessa.
Paitsi kun taakse osuu joku vatipää jolla on kiire ja suuri auto. Se yrittää väkisin tulla takakontista sisään, kun jarrutan sen verran etten aja edellä kääntyvän auton perään. Sitten kun 50-rajotus päättyy ja ajan uudella asvaltilla aika kovaa, jää vatipääkin kauas taakse. Uusi asvalttitie päättyy liikenneympyrään (kuinkas muuten) ja heti sen jälkeen on hidastetöyssy. Ne hidastetöyssyt täällä ovat oikeasti pysähtymisen arvoisia, ettei autosta jää pohja töyssyyn kiinni. Hidastan siis, enkä lähde töyssyltä tuhatta ja sataa, vaan normaalia taajama nopeutta. Mitä tekee vatipää? Vilkuttaa valoja ja soittaa torvea. Täh? Hetken ajattelin sen menevän ohi, mutta ei, mielummin vilkuttelee valoja ja kiroaa (luultavasti). Risteykseen tultaessa kääntyvät autot eivät ilmeisesti käänny tarpeeksi nopeasti, sillä taas töötti soi. Onhan se tietysti ihan yliarvostettua odottaa niitä suoraantulijoita, eikä kääntyä suoraan niiden kylkeen. Onneksi vatipääkin kääntyi takaani ja pääsin rauhassa kotiin.
Kun aina vaan ei pysty ymmärtämään.
ps. täällä tulee lunta, siis pohjoisempana Ranskassa, niin että ovat joutuneet sulkemaan lentoliikennettä Pariisissa (ja sen Eiffelin tornin). Pitäkää peukkuja, että pääsen kuitenkin perjantaina lentämään Ateenan sateisiin!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
lucia-juhla
Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin.
Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.
Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi.
Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.
Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini.
Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli.
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.
Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.
Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi.
Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.
Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini.
Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.
 |
| Jii siis tuo pikkuinen tonttu |
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli.
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.
Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
lauantai 4. joulukuuta 2010
messut
Kävin eilen itsekseni siellä bio-harmony messuilla. Viime vuotiseen verrattuna messut olivat huonommat. Messukeskusta on laajennettu tänä vuonna, mutta laajennusosa ei ollut käytössä. Ei sen puoleen, että tarvettakaan olisi ollut, hyvin mahtuivat näytteelleasettajat sekä katsojat vanhaankin tilaan.
Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.
Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.
Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.
Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.
Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.
Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.
Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.
Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.
Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.
Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.
Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.
Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
joulumarkkinat osa 1
Viinijuhlat jäi sitten juhlimatta. Olimme kyllä menossa kaupunkiin, muttemme sopineet sekaan. Autolla siis. Kello oli myös jo liikaa laittaaksemme auton jonnekin ratikkalinjan lähelle parkkiin ja ajaaksemme ratikalla keskustaan. Ja oli aika kylmäkin :)
Menimme sen sijaan Odysseum'iin katselemaan joulua.
Aamulla olin Jiin kanssa luontopolulla kävelemässä. Ilma vaan näytti siltä, että sinne on päästävä - mittarissa plus 2 astetta ja pilvet sen näköisiä että luntakin saattaisi tulla. Ei tullut lunta, mutta kylmä oli, varsinkin silloin kun Jii käveli (pikkaisen hidasta meidän eteneminen silloin).
Tänään sitten ajoimme englantilaisille Joulumarkkinoille, Aan jäädessä nukkumaan (yövuoroviikko). Vettä satoi ja piha oli mutainen, mutta olipa mukava käydä.
Sitten kuvakavalkaadia viikonlopusta:
Heposia kävelylenkin varrella
Oja oli jo saanut riitepeitteen
Ja koska puu on märällä/pakkasella liukas, sinne ei saanut mennä kävelemään
Tämä haikara oli ilmeisesti juurikin vienyt lapsen taikka etsi uutta, sillä nokka oli tyhjä :) Kyseessä siis kattohaikara.
Odysseum'in joulua
Ja niitä kuuluisia patsaita (ks. linkki)
Cassan'in linnaluostarista - musiikkia
Markkinat sisältä
Ja ulkoa
Menimme sen sijaan Odysseum'iin katselemaan joulua.
Aamulla olin Jiin kanssa luontopolulla kävelemässä. Ilma vaan näytti siltä, että sinne on päästävä - mittarissa plus 2 astetta ja pilvet sen näköisiä että luntakin saattaisi tulla. Ei tullut lunta, mutta kylmä oli, varsinkin silloin kun Jii käveli (pikkaisen hidasta meidän eteneminen silloin).
Tänään sitten ajoimme englantilaisille Joulumarkkinoille, Aan jäädessä nukkumaan (yövuoroviikko). Vettä satoi ja piha oli mutainen, mutta olipa mukava käydä.
Sitten kuvakavalkaadia viikonlopusta:
Heposia kävelylenkin varrella
Oja oli jo saanut riitepeitteen
Ja koska puu on märällä/pakkasella liukas, sinne ei saanut mennä kävelemään
Tämä haikara oli ilmeisesti juurikin vienyt lapsen taikka etsi uutta, sillä nokka oli tyhjä :) Kyseessä siis kattohaikara.
Odysseum'in joulua
Ja niitä kuuluisia patsaita (ks. linkki)
Cassan'in linnaluostarista - musiikkia
Markkinat sisältä
Ja ulkoa
perjantai 26. marraskuuta 2010
joulunodotusta
Jippii, sain lahjaksi Äidiltä partiolaisten kalenterin ja ensimmäisen luukun saa avata jo sunnuntaina! Ennen joulua on kuitenkin niin paljon tekemistä ja näkemistä, etten tiedä miten kaikkialle kerkeääkään.
Tänään avattiin seitsemäs Viinijuhla kaupungin torilla. Esillä (maisteltavina sekä ostettavina) on viinejä ja viinintuottajia Agglomeration'in alueelta.
Tuo Agglomeration on siis 'yhdistys', johon kuuluu suuri osa lähialueemme kylistä. Agglo-alueella asuvat saavat ilmaiseksi jäsenkortin, jolla pääsee halvemmalla mm. museoihin, uimaan, tapahtumiin ym. joita Agglo järjestää.
Olimme viinijuhlilla myös viime vuonna ja tapasimme kaksi suomalasta mummoa, jotka yrittivät houkutella minua (meitä) mukaan Skandinavia-yhdistyksen toimintaan.
En (emme) ole mennyt (menneet) mukaan Skandinavia-toimintaan, sillä
a) sehän on täynnä mummoja
b) aivojen sopukoista pitäisi kaivaa ruotsinkieli
c) olen ollut liian laiska etsimään tietoja, soittamaan sihteerille ja maksamaan jäsenmaksun
Olen käynyt ruotsalaisella osteopaatilla, samoin kuin ystäväni Cille (norjalainen). Cille innostikin meidät mukaan Lucia-juhlaan ensiviikon sunnuntaina, järjestäjänä siis Skandinavia-yhdistys. MUTTA luvassa on tonttuja ja lahjoja lapsille. Yritämme siis olla paikalla!
Nyt tulevana viikonloppuna järjestetään viinijuhlan lisäksi englantilaiset joulumarkkinat, Christmas Cracker, vanhassa luostarissa noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Markkinat saivat alkunsa viisi vuotta sitten, kun englantilaiset halusivat saada joulupipareitaan. Nykyisin paikalla on myös ranskalaismyyjiä.
Lucia-juhlan kanssa päällekäin sattuu menemään Outbound-joulujuhla, (Outpound on organisaatio, jonka alla possukerhomme toimii) sekä koko saman viikonlopun kestävät Santons-markkinat.
Santons-markkinat järjestetään pikkuruisessa kylässä, vuoren rinteellä ja ainakin viime vuonna tarjolla oli santos-figurien lisäksi leipää, pähkinöitä, juustoja, makkaroita, hedelmiä... sekä kyläläisten esitys Beetlehemin joulutapahtumista, mukana oikeita eläimiä (lampaita, koiria ja kameleita).
Vaikeita valintoja, mutta yritämme revetä joka suuntaan.
Tänään avattiin seitsemäs Viinijuhla kaupungin torilla. Esillä (maisteltavina sekä ostettavina) on viinejä ja viinintuottajia Agglomeration'in alueelta.
Tuo Agglomeration on siis 'yhdistys', johon kuuluu suuri osa lähialueemme kylistä. Agglo-alueella asuvat saavat ilmaiseksi jäsenkortin, jolla pääsee halvemmalla mm. museoihin, uimaan, tapahtumiin ym. joita Agglo järjestää.
Olimme viinijuhlilla myös viime vuonna ja tapasimme kaksi suomalasta mummoa, jotka yrittivät houkutella minua (meitä) mukaan Skandinavia-yhdistyksen toimintaan.
En (emme) ole mennyt (menneet) mukaan Skandinavia-toimintaan, sillä
a) sehän on täynnä mummoja
b) aivojen sopukoista pitäisi kaivaa ruotsinkieli
c) olen ollut liian laiska etsimään tietoja, soittamaan sihteerille ja maksamaan jäsenmaksun
Olen käynyt ruotsalaisella osteopaatilla, samoin kuin ystäväni Cille (norjalainen). Cille innostikin meidät mukaan Lucia-juhlaan ensiviikon sunnuntaina, järjestäjänä siis Skandinavia-yhdistys. MUTTA luvassa on tonttuja ja lahjoja lapsille. Yritämme siis olla paikalla!
Nyt tulevana viikonloppuna järjestetään viinijuhlan lisäksi englantilaiset joulumarkkinat, Christmas Cracker, vanhassa luostarissa noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Markkinat saivat alkunsa viisi vuotta sitten, kun englantilaiset halusivat saada joulupipareitaan. Nykyisin paikalla on myös ranskalaismyyjiä.
Lucia-juhlan kanssa päällekäin sattuu menemään Outbound-joulujuhla, (Outpound on organisaatio, jonka alla possukerhomme toimii) sekä koko saman viikonlopun kestävät Santons-markkinat.
Santons-markkinat järjestetään pikkuruisessa kylässä, vuoren rinteellä ja ainakin viime vuonna tarjolla oli santos-figurien lisäksi leipää, pähkinöitä, juustoja, makkaroita, hedelmiä... sekä kyläläisten esitys Beetlehemin joulutapahtumista, mukana oikeita eläimiä (lampaita, koiria ja kameleita).
Vaikeita valintoja, mutta yritämme revetä joka suuntaan.
perjantai 19. marraskuuta 2010
puita ja muita
Ihana auringonpaiste suorastaan pakotti ottamaan kameran mukaan päiväkävelylle. Nyt alkaa syksyn värit vihdoin näkyä täälläkin.
Pampulapuu
Piikikäs pampulapuu
Lokkeja istui rivissä neljättäkymmenettä
Tämä karvainen kulki niin kovaa, etten meinannut saada kuvaa millään. Pituutta tyypilla pari senttiä.
No siellä on talitintti käpyjen seassa
Riippuvia sydämiä, onttoja sisältä
Koristeomenapuu on täynnä pikkuisia, punaposkisia omenoita
Laventelikin jaksaa vielä kukkia
Sitten sisälle. Jii oppi laittamaan kengät jalkaansa ja kävelemään niillä..
Joulukortit ovat siis valmiina
Pampulapuu
Piikikäs pampulapuu
Lokkeja istui rivissä neljättäkymmenettä
Tämä karvainen kulki niin kovaa, etten meinannut saada kuvaa millään. Pituutta tyypilla pari senttiä.
No siellä on talitintti käpyjen seassa
Riippuvia sydämiä, onttoja sisältä
Koristeomenapuu on täynnä pikkuisia, punaposkisia omenoita
Laventelikin jaksaa vielä kukkia
Sitten sisälle. Jii oppi laittamaan kengät jalkaansa ja kävelemään niillä..
Joulukortit ovat siis valmiina
torstai 18. marraskuuta 2010
kävelyä
Tiedättehän sellaisia sähköautoja, mitä lapsille tehdään? Siis muovisia autoja/moottoripyöriä, joihin mennään kyytiin ja ajetaan. Ne kulkevat muutaman kilometrin tuntinopeutta.No täällä niitä on vastaantullut muutama. Ja joulukuvastot sekä kauppojen leluosastot pursuavat eri malleja.
Käveleviä lapsia ei juuri näy, siis tuollaisia 1-3 -vuotiaita. He kaikki istuvat rattaissa taikka työnnettävissä polkupyörissä. Tänäänkin vastaantuleva äiti kehoitti lastaan katsomaan (joka makasi raatona rattaissa), kuinka 'tuo vauvakin kävelee!'. No, Jii todella pitää kävelemisestä ja rakastaa työntää omia vaunujaan.
Aikuisetkaan eivät kävele. Autot ovat liikkumista varten. Mutta sunnuntaisin torille mentäessä, jos aurinko sattuu paistamaan (eli melkein aina), kävelijöitä lappaa vastaan vaikka kuinka.
Mutta kaikilla lapsilla on tutti. Ihan isoillakin. Sellaisilla meidän ekaluokkalaisten kokoisillakin. Enkä huijaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)