kuvasia

Vihdoin niitä Suomen(kin) kuvia..


Kotikodin takapihalle, metsään, on ilmestynyt hiekkatie.




(Vuokra)mökkikunnan kunnantalo. Liskistä tähyilin, mutten löytänyt :)


Yhtenä aamuna piha oli tomusokeritettu.


Vene oli jäänyt jäiden keskelle ansaan.


Lapsille mökillä oli vaikka mitä kivaa - palloja, mailoja, trampolini, keinu, liukumäki...


...ja pyörä!


Se kuka tietää mitä sorttia nämä tyypit ovat, kertokoot ystävällisesti meille tietämättömille. Kiitos.


Sitten takaisin Ranskaan. Pihaltamme löytyi hasselpähkinöitä. Ne ovat pudonneet naapurimme pähkinäpuusta meidän puolellemme. Mutta koska olemme hasselpähkinäallergikkoja (ainakin minä sekä Aa), veimme pähkinät Vauvertiin, Mas Tolosaniin, jossa niistä loihditaan jotakin herkkuja allergiattomille ihmisille.





Otin varaslähdön jouluun. Joulukortit ovat miltei valmiit, joululauluja on jo kuunneltu ja ensimmäiset tähtitortut tehty ja syöty. Jii nautti taikinapyörällä ajamisesta, ei niinkään taikinasta taikka valmiista tortuista.


Eilenhän oli isänpäivä. Aa toivoi lahjaksi valkoista, punaisilla raidoilla ja -katolla olevaa Miniä. Ja sai sen.
Tiedän muuten, ettei isänpäivänä kai kuulu onnitella, mutta 'hyvää isänpäivää' oli vain liian pitkä :)

ennen tekemätöntä

Viikko kotiinpalusta ja elämä alkaa taas palailla normaaleille urilleen. Jii ei enää kiukkua, Aa on töissä, minä tulen pilateksesta hymyssä suin. Kyllä täällä on taas ihan kivaa.

Kauppoihin alkaa ilmestyä joulua. Meillä vietetään perhejoulua, ensimmäistä kertaa minun ja Aan yhteisessä historiassa. Suomessa ollessamme menimme viikoksi kahden mökkeilemään, täällä olemme olleet ensin kahden sitten kolmin. Joulukuusta emme taida hankkia, mutta muuten joulukoristeet kihelmöivät ja tietysti ihanat joulusuklaat!

Asiasta juustohöylään.

En ole juurikaan matkustanut yksin. Olin vuoden vaihtarina reilut kymmenen vuotta sitten, yksin tietysti. Sen jälkeen matkasin Espanjaan tapaamaan vaihtarikaveriani, yksin. Siinä kaikki. Nyt sitten otin ja varasin matkan Ateenaan, yksin. Aa jää pitämään huolta Jiistä, taikka toisinpäin.

ps. hotelli näytti mukavalta ja hintaan kuului amerikkalainen buffet-aamiainen

kotoa kotiin

Ollaan me hengissä, kaikki. Ja takaisin Ranskassakin, kaikki.

Miltei kolme viikkoa vierähti nopeasti (ylläri). Matkat menivät hyvin, Jii nukkui molempiin suuntiin sen pidemmän lennon (Frankfurt-Helsinki/Helsinki-Munchen), toisen lennon (Marseille-Frankfurt/Munchen-Marseille) ja automatkat (Lattes-Marseille/Marseille-Lattes sekä Vantaa-Espoo/Espoo-Vantaa) luki, söi eväitä, piirsi, imeskeli kynää, jutteli, leikki ja ihmetteli.

Ensimmäinen viikko tavattiin ystäviä ja sukulaisia; vietettiin rouva Olmin maisterijuhlia, jolloin Jii ensimmäistä kertaa elämässään hoidossa/yökylässä (meni hirmusen hienosti), juhlittiin Mumman 60-vuotispäivää sukulaisten kanssa, käytiin katsastamassa kaksikin remontissa olevaa omakotitaloa, jotka ystävämme olivat täällä ollessamme ostaneet, tapasimme kaksi uutta ihmistainta sekä kolme vielä vatsassa asustavaa, nautimme Mummin tarjouksesta hoitaa Jiitä ja kävimme perjantai iltana ulkona syömässä sekä pistäydyimme Club for fiven ensimmäisellä 10-vuotisjuhlakeikalla.

Kymmenen päivän jälkeen Aa lähti takaisin Ranskaan, töihin ja meidät Jiin kanssa poimittiin kyytiin mökille. Vietimme neljä päivää nelisteen Raaseporilaisen sekä hänen tyttönsä (kummityttö) kanssa ulkoillen, nukkuen, syöden ja leikkien. Torstaina seuraamme liittyivät Mertsi poikansa kanssa sekä Rouva P. Ja vaikka olikin ihana nähdä myös lapsia, ensi vuonna ainakin minä jätän Jiin kotiin :) (Mökkireissumme siis oli jo kahdeksas laatuaan, samaa aikaa vuodesta. Ja perinne jatkuu.)

Mökkireissun jälkeen palasimme vielä pesemään pyykkejä ja siivoamaan kotikotiin pariksi päiväksi. Ja sitten takaisin arkeen ja kiireettömyyteen.

Oli ihana reissu, mutta aika väsyttävä. Nyt siis keräilen voimia ja yritän etsiä hyviä puolia täällä asumisesta. Niin niin, tiedän, niitä on paljon. Mutta kun koti-ikävä jyrää...

eilen ja tulevilla viikoilla

Olin eilen ensimmäistä kertaa ulkona 'tyttöjen' kanssa, hmm reiluun kahteen vuoteen. Poimin ensin meidän kylältä kyytiin pilates-opettajamme Liisan, sitten Bekin ja ajoimme suureen ostoskeskukseen ennen muiden treffaamista.

Ostin Jiille viihdykettä lentokoneeseen (luukkukirjan sekä aquadoodlen = sellaisen taulun, johon piirretään vesitäytteisellä kynällä ja kun vesi kuivuu, taulu tyhjenee) sekä rouva Olmille valmistujaislahjan.

Loput possukerhon leidit tapasimme akvaarion edessä ja suuntasimme pitseriaan. Meitä oli yhteensä yhdeksän naista yhden suuren pöydän ympärillä. Söimme pitsaa, joimme viiniä, juttelimme ja nauroimme. Lopulta lähdimme kotiin (yhdeltätoista) ja päätimme jatkaa ilman lapsia-tapailua heti ensi viikolla elokuvaillan merkeissä. Todella mukava ilta.

Huomenna sitten suuntaamme kotikotiin. Ajamme ensin vajaat kaksi tuntia autolla Marseilleen ja sieltä lennämme Frankfurtin kautta Helsinkiin. Sitten kaupan kautta kotiin, saunaan ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Viikonloppuna vietämme rouva Olmin valmistujaisia, jolloin Jii menee ensimmäistä kertaa yökylään, sekä äitini syntymäpäiviä. Viikko kuluu ystäviä sekä isovanhempia tavaten ja kun Aa sunnuntaina suuntaa takaisin Patonkimaahan, me Jiin kanssa hyppäämme Raaseporilaisten kyytiin ja hurautamme mökkeilemään viikoksi.

Jos meistä siis ei kuulu mitään muutamaan viikkoon, nautimme Suomen syksystä. Ja jos hätä tulee, saa soittaa ;)

jäsenkortti

Syyskuussa alkoi possukerhon vuosi (niinkun kouluvuosikin, possukerhokin kokoontuu syys-kesäkuussa). Saimme sähköpostilla muutaman lomakkeen täytettäväksi sekä tietysti kehoituksen tuoda paperit pian Lululle (possujen organisaattori) kera jäsenmaksun (25 euroa vuosi + 4 euroa per lapsi).

Keskiviikkona Jii nukkui pitkään, niin pitkään ettei possuihin lähteminen ollut enää kovin järkevää, mutta muistin paperit joten päätin ajella palauttamaan ne. Ongelmana oli niiden täyttäminen. Vaikkakin kaikki tiedot olivat sekä ranskaksi että englanniksi, jäi ne osittain hepreaksi minulle. Kun puhutaan lapsesta, opiskelijasta, vanhemmista, osallistujista jne. Kuka minä olen ja kuka Jii on? Entä emergency contact?

Viime syksynä, muutama viikko papereiden palautuksen jälkeen, saapuivat jäsenkortit. Jiin kortissa on minun nimeni Jiin syntymäajalla. (No kun oli nämä tittelit hakusessa silloinkin...) Ne jäsenkortit on siis vaan lapsille ;)

No, annoin paperit Lululle ja pyysin apua. Hän käski minun vain laittavan allekirjoituksen ja hän hoitaisi loput. Jännityksellä odotamme mitä tämän vuoden kortissa lukee.



ps. Torstaina Marseillen ja Frankfurtin kautta kotikotiin!

kesäasunto-reissu kuvina

Näkymä kesäasunnon pihasta merelle, rannassa siis Le Lavandou.


Kesäasunnon pihaa. Pojat alkoivat istutushommiin ja saimme kotiinviemisiksi Aloeveran.


Sunnuntain kävelyreitti kulki aivan rannassa.


St. Tropezin regatta

Ja St. Tropezin kylää


Matka takaisin kesäasunnolle uuvutti takapenkkiläiset.

kesäasunnolla

Koska koneessani on liian vähän tilaa, kuvat valitettavasti pysyvät kamerassa.

Cillen vanhemmilla on kesäasunto Le Lavandou'ssa, noin 300 kilometriä itään meiltä, Marseillen ja Nizzan välissä. Päätimme lähteä sinne viettämään viikonloppua.

Tiddy, Cillen mies, ei lähtenyt mukaan, sillä ajettuaan päivässä useamman sata kilometriä, ei lisäkilometrit tuntuneet houkuttavilta. Me kun lähdimme matkaan jo perjantaina päiväuniaikaan.

Asunto sijaitsee kukkulan rinteellä ja sen piha avautuu suoraan merelle. Pihalla oli viiniköynöksiä, laventeleita, kukkia, pensaita sekä tietysti suuri oliivipuu, joka oli tiputellut kypsiä oliiveja pitkin pihaa. Poikien avustuksella saimme pihan siistiksi nopeasti.

Lähdimme autolla alas kylään, katselemaan ja kiertelemään sekä ruokakauppaan. Laitoimme auton parkkiin Ruotsin kilvissä olevan auton viereen, mutta ajajia emme nähneet. Koko kylä oli muutenkin täynnä turisteja ja keski-ikä reilusti yli kuudenkymmenen.

Lauantaina päätimme lähteä ekskursiolle suihkuseurapiirien Saint Tropez'iin, jonne matkaa Le Lavandou'sta on nelisenkymmentä kilometriä. Pakkauduimme kaikki viisi Cillen tilavaan Saabiin ja lähdimme matkaan, upeaa rantatietä pitkin. Matka kuitenkin tyssäsi kaupungin suulle ja vastassa oli karmea ruuhka. Sitkeästi etsimme parkkipaikkaa (viralliset kaikki täynnä) ja pienen pyörimisen jälkeen saimme auton parkkiin. Ihmisiä siis oli valtavasti, kuin hulluillapäivillä konsanaan. Kävimme lounaalla ja yritimme bongata rikkaita ja kuuluisia, onnistumatta (vaikka tuskin niitä olisi tunnistanutkaan). Kun lähdimme takaisin autolle, syy ihmispaljouteen selvisi: suurten purjelaivojen regatta. Paluu matka sujui ruuhkitta.

Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä alas Le Lavandouhun Cillen kanssa, pojat rinkoissa keikkuen. Kävelimme kallionkilekkeille tehdyllä betonipolulla aivan meren vieressä ja jäimme istumaan rannalle. Haimme leipomosta 'skandinaaviset' leivät (tosi paljon samanlaista kuin fasun kestileipä) ja lähdimme nousemaan ylös asunnolle. Lounas, siivous ja kotimatkalle.

Keväällä menemme uudelleen. Silloin lähdemme laivalla lähisaareen pyöräilemään.

ps. pohkeet on vieläkin kipeinä noususta...