auto

Me ostettiin sitten auto.

Suomessa meillä oli kaksi autoa, Aalla omansa ja minulla omani. Kumpikaan ei tullut mukanamme tänne. Edessä oli siis auton osto. Ajelimme ensimmäiset kaksi viikkoa vuokra-autolla (tai Aa ajeli, minä oksensin). Sen jälkeen saimme lainaksi M-E:n ruttuisen ja vanhan clion, se asusti meillä kolme viikkoa. Sitten vuokrasimme jälleen viikoksi auton ja viikkoksi samaisen clion. Koko laina-autoajan Aa etsi autoa.

Autohan myydään täällä laittamalla ikkunaan lappu. Ja odotetaan että joku soittaa. On täällä autokauppojakin, mutta niihin on mentävä kyselemään tai soitettava: netissä ei ole mitään. Aan entinen työkaveri Jero soitteli ja kyseli ja he kävivät yhdessä katsomassa(kin) autoja. Aina ne olivat liian klommoisia tai niissä oli tupakoitu. Lopulta Aa päätyi ostamaan uuden auton.

Ja meille tuli Polo. Tilava perheauto.

Suomeen saa verottomasti tuoda auton, kun sen on omistanut puoli vuotta ennen maahantuontia. Meidän puolivuotta menee umpeen tämän kuun viimeinen päivä. Se tuli hieman yllättäen, siis tuo puolivuotta aikaa jäljellä, ei itse asia. Ihan uuden uutta, tilattavaa autoa kun nyt ei vaan saa muutamassa viikossa. Ja valmiissa autoissa ei ole sitä Suomessa aika mukavaa asiaa - penkinlämmitintä.

Dilemma oli valmis. Viedäänkö Polo, joka on liian pieni vai ostetaanko jotain muuta. Ja mitä.
(Jälleen kerran kaikki Aan tuntevat voivat ymmärtää, että unettomia öitä on vietetty muutamia...)

Sattuipa käymään niin, että eräässä kaupassa oli eräs esittelyauto 'tarjouksessa'. Se oli sopivan iso, mutta kuitenkin tarpeeksi pieni, sen sai viikossa mukaan ja siinä ON penkinlämmittimet. Aa on parasta aikaa tekemässä kauppoja.

kasvohoito

Koko päivän on satanut vettä. Jii otti päikkärit sylissä (=tissillä). Sain lueskella blogeja ja surffata netissä kokonaiset kaksi ja puoli tuntia. Juu, käsi puutui. Ja oli pissahätä. Mutta siitä ei auta lasta siirtää taikka unet on mennyttä. Päästiin me vähän kävelemäänkin ja syöttämään kuivuneet patongit sorsille.

Illalla olin kasvohoidossa. Ensimmäisenä otettiin sukat pois ja laitettiin jalat lämpöiseen veteen. Sitten siirryttiin kasvoihin, niitä pestiin, kuorittiin, hierottiin, sumutettiin, siveltiin ja rasvattiin. Samalla pää, rinta ja kädet saivat sivelyä, hierontaa ja öljyä. Olin melkein unessa kun Pauline totesi, että heräile rauhassa.

Arvaatte varmaan että uusi aika on jo varattuna :)

lapsenkantorinkka

Käytiin Jiin kanssa kaupungilla. Nukahti autoon takatullessa. Lisäsin lapaset ja hatun ja humpsautin makuupussin sisään vaunuun. On nukkunut jo tunnin.

Syksyllä ostettiin kirpparilta lapsenkantorinkka. Hätänen ostos. Rinkkaa kantaneena olisi pitänyt tietää, ettei sitä pidä ostaa... Mutta kun Aa oli sitä mieltä että se on halpa, niin ostettiin. Ei siis olisi pitänyt. Se on kyllä ihan ok, mutta mutta mutta...
*lapsen turvavyöt on todella huonot, ei mitenkään pehmustetut
*lapsi istuu kyydissä jalat liian levällään
*aikuisen olkahihnat on tönköt ja painaa
*siinä ei ole rintaremmiä
*siinä on yksi tasku, mutta lapsi istuu sen päällä, joten sitä ei voi täyttää kovin täyteen
*sitä ei myöskään voi laskea yksinään maahan, sillä se ei ole putkirinkka. (Ei niin että sitä koskaan voi yksinään jättää, mutta nyt siinä ei ole edes mahdollisuutta laskea sitä selästä ja ottaa oma takki pois tms.)
Hyvänä puolena oli, ettei se ollut kallis.

Aa löysi netistä vaellus-kaupan (tavan intersportissa kun ei ole sen kummempia kantolaitteita) ja siellä siis vierailtiin Jiin kanssa tänään. Ja ostin uuden. Se tuntui selkään sopivalta, myös lapsen kanssa. Siinä voi säätää ihan kaikkia nyörejä ja lapsella on viisipiste vyö. Plussana myös yksi myydyimmistä (parhaista) Suomessa, joten jälleenmyyntiarvokin pysyy kohdallaan.

Tuossa nurkassa se nyt odottaa hypistelijää, täältä tullaan!

Paitsi ennen sitä... Viime viikolla kopsahti postilaatikkoon paketti; sisua, suklaata sekä pikkuiset lapaset! Tuli muuten ehjänä perille. Jii oli ollut vailla peukalollisia lapasia ja koska minä en osaa peukaloita kutoa, ulkoistin tehtävän 'muurin tälle puolen', sillä Stansta on aikasta taitava näissä jutuissa (eikö olekin Raaseporilainen?)
Perjantaina olin sitten päiväkävelyllä viemässä vastapakettia postiin. Posti oli täynnä työmiehiä ja ovessa lappu: Kiinni maaliskuun 5. päivään. Lähin posti palvelee Perols'issa taikka Maurin'issa.

Onneksi rinkanhakumatka kulki postin ohitse. Mutta nyt, vielä kun Jii nukkuu, käyn rinkan kimppuun. Laitan kuvia sekä lapasista että rinkasta, kunhan saan aikaiseksi.

Toivottavasti muuten kaikilla oli mukava ystävänpäivä ;)

muurahaiskarhu ja muita eläimiä

Supertuuli. Puoli tuntia ulkona ja posket ihan punaset ja kylmät. Aika vilakkakin, +2astetta varjossa.

Eilen käytiin eläintarhassa possujen kanssa. Sinne pääsee ilmaiseksi sisään. Me tosin katsottiin vaan saukkoa ja apinoita ja lähdettiin Amazon-taloon sisälle (josta piti maksaa), näillä briteillä kun ei oikein ole aavistusta miten lapsia pitäisi pukea. Ajatelkaas nyt, sen verran oli eilenkin kylmä, että Jiillä oli toppapuku-vaatetus kun istui lapsenkantorinkassa, brittitenavat kulkivat kyllä toppatakeissa, mutta jalassa on ohuet 'pitkät kalsarit', ei hanskoja, joillain pipo. Ei ranskalaiset sen parempia ole, mutta niitä nyt ei meidän joukossa satu olemaan... Siksi siis menimme sisään.
Näimme krokotiilejä, sammakoita, käärmeitä, iguaaneja, joitain lintuja, lepakoita sekä muurahaiskarhun. Olipas muuten kummallisen näköinen otus.

Matkustimme Irkun kyydissä. Poikkesimme postissa kotimatkalla. Minä jäin lapsien vahdiksi autoon. Parkkipaikka ihan tukossa. Ja mukavat kanssaihmiset laittavat autojaan edellisten eteen JA taakse, siis kolmeen riviin. Täti yritti päästä sieltä keskeltä pois. No eihän se onnistu. Painoi tööttiä aikansa ja näytti hyvin, hyvin kettuuntuneelta. Kun lopulta takana olevaan autoon saapui kuski, täti näytti edelleen happamalta, muttei sanonut mitään. Minä olisin varmasti käynyt kurkkuun kiinni. Ihan harmitti jo tädin puolesta.

Pikkupossujen yksivuotiskutsuja satelee. Täytynee alkaa miettimään Jiin synttäreitä. Tänne meille en possuja tahdo; tilaa ei ole riittävästi ja kun tavarat ei ole meidän... Toukokuussahan on onneksi jo lämmin, josko mentäisi puistoon piknikille. Mutta jos kermakakku ei kestä lämpöä, mikä olisi suomalaista sen tilalle?

sateella

Meillä voidaan taas ihan hyvin. Eilen illalla tosin Jii oksensi muutaman kerran, mutta taisi johtua ylensyömisestä.

Eilen, kun astuin kotiportin sisäpuolelle, alkoi sataa. Nappi ajoitus ja annos tuuria mukana. Olimme nimittäin olleet pitkään reissussa, Jii vaunuissa ja minä kävellen. Siitä saakka onkin sitten satanut.

Täällä kun sataa, se ei ole mitään tihkusadetta, vaan kunnon ämpäristä kaatamalla-meininkiä. Ja koska täällä 'ei koskaan' sada, viemäröintiin ei juuri ole satsattu. Tiet ovat siis säädyttömässä kunnossa. Pieniä järviä täynnä. Yritä siinä sitten päästä eteenpäin.

Taloissa ei ole räystäitä. Korjaan, hyvin harvoissa taloissa on räystäät. Vesi siis valuu seiniä myöden maahan jättäen aikaa myöden seinään kauniit mustat jäljet. Ja aika harvassa talossa on ovien edessä sisennystä, katosta (meillä onneksi on). Toimisi muuten aurinkosuojanakin.

Uusi hieno kauppakeskuskin rakennettiin ilman kattoa. Pikkuruiset ulokkeet tulee yli kauppojen katon, mutta näin sateella (sekä auringolla) niillä ei ole mitään virkaa. Mutta toisaalta, eihän täällä koskaan sada.

hoidettavana, hoitavana

Jii on ollut kummallinen kitisijä. Sanovat johtuvan hampaista. Eilen päiväunilta herätessään oli tulikuuma. Kuumemittari näytti 39,8 astetta. Uuh, ensimmäinen kuume. Mutta Jiitä asia ei tuntunut kitinää enemmän häiritsevän, hän olisi vaan halunnut pomppia.



Olen ottanut aikaa itselleni, kuukauden aikana 3 x 1,5 tuntia. Ostin luonnonkosmetiikka-kaupasta kolme 'vartalon rentoutusta', tai kahdesta maksoin ja kolmas tuli kaupan päälle. Nyt kaikki kolme on käytetty ja olo on rento.

Mahtavaa maata puolitoista tuntia paikallaan, vain olla eikä reagoida mihinkään. Ensin Pauline kuori jalat, kädet ja selän, sitten hellästi hieroi jalat, kädet, selän, vatsan, naaman, varpaat ja sormet. Koko vartalo on öljyinen ja hyvältä tuoksuva. Millään ei haluaisi avata silmiä ja nousta todellisuuteen.

Varasin uuden ajan. Kasvohoito ja päähieronta. Viikon päästä.

viikonloppuna kotona ja muualla

Lauantaina juhlittiin pienen ystävän, Visentin, ensimmäisiä syntymäpäiviä. Äitinsä kun on alkujaan norjalainen, oli kakun välissä lakkahilloa. Olimme Aan kanssa ainoat vieraat, jotka olivat kyseistä asiaa ennen syöneet sekä tiesimme mitä se oli. Hymyilytti.

Juhlapaikkana Visentin koti, jonka yhteyteen ollaan tekemässä b&b majataloa. Työmiehet ovat ranskalaisia, tottakai. Huoneisiin oli tarkoitus tulla parvekkeet, puusta. Samoin pihalle terassi, puusta. Mutta koska puusta ei voi rakentaa, täytyy keksiä jotain muuta. Ja ei kait kukaan edes halua puista terassia?!

Visentin isoisällä (norjalainen hänkin) on talo eteläisessä Ranskassa. Siihen tehtiin remonttia. Hän oli käynyt Norjasta ostamassa lattialämmitys-systeemit, hommannut asennusohjeet ranskaksi ja sopinut työmiesten kanssa sen laittamisesta. Olivat luvanneet tehdä kuten käsketty. Lattialämmitys oli siis tarkoitus tulla kylpyhuoneeseen.

Omistajat itse eivät olleet työn aikana paikalla, vaan reissussa. Kun tulivat paikalle, työt oli tehty - lattiat nätisti laatoitettu, kuten pitikin.. Mutta lattialämmitysmatto oli kylpyhuoneen nurkassa rullalla. Mitä ihmettä? Vieressä lappu, jossa luki: ei laitettu, sillä eihän kukaan lattialämmitystä halua.
"Joka kerta kun astuu kylmälle lattialla, harmittaa ettei oltu paikalla", hän sanoi.



Sunnuntaina museolaiset, Irkku, Museonjohtaja ja Pimu, olivat brunssilla. Kaivoin pakasteesta viimeisen jälkiuunileivän, laiton kylmäsavulohta päälle. Tein karjalanpiirakoita ja munavoita. Aika suomalaista siis. Pitivät paljon. Lapset istuivat olohuoneenlattialla ja leikkivät kiltisti keskenään. Toinen kiljahti riemusta. "Kun mä ihan unohdin että meillä oli lapsiakin täällä!" nauroi Irkku. Taisi olla ihan rentouttava brunssi :)