Lauantaina juhlittiin pienen ystävän, Visentin, ensimmäisiä syntymäpäiviä. Äitinsä kun on alkujaan norjalainen, oli kakun välissä lakkahilloa. Olimme Aan kanssa ainoat vieraat, jotka olivat kyseistä asiaa ennen syöneet sekä tiesimme mitä se oli. Hymyilytti.
Juhlapaikkana Visentin koti, jonka yhteyteen ollaan tekemässä b&b majataloa. Työmiehet ovat ranskalaisia, tottakai. Huoneisiin oli tarkoitus tulla parvekkeet, puusta. Samoin pihalle terassi, puusta. Mutta koska puusta ei voi rakentaa, täytyy keksiä jotain muuta. Ja ei kait kukaan edes halua puista terassia?!
Visentin isoisällä (norjalainen hänkin) on talo eteläisessä Ranskassa. Siihen tehtiin remonttia. Hän oli käynyt Norjasta ostamassa lattialämmitys-systeemit, hommannut asennusohjeet ranskaksi ja sopinut työmiesten kanssa sen laittamisesta. Olivat luvanneet tehdä kuten käsketty. Lattialämmitys oli siis tarkoitus tulla kylpyhuoneeseen.
Omistajat itse eivät olleet työn aikana paikalla, vaan reissussa. Kun tulivat paikalle, työt oli tehty - lattiat nätisti laatoitettu, kuten pitikin.. Mutta lattialämmitysmatto oli kylpyhuoneen nurkassa rullalla. Mitä ihmettä? Vieressä lappu, jossa luki: ei laitettu, sillä eihän kukaan lattialämmitystä halua.
"Joka kerta kun astuu kylmälle lattialla, harmittaa ettei oltu paikalla", hän sanoi.
Sunnuntaina museolaiset, Irkku, Museonjohtaja ja Pimu, olivat brunssilla. Kaivoin pakasteesta viimeisen jälkiuunileivän, laiton kylmäsavulohta päälle. Tein karjalanpiirakoita ja munavoita. Aika suomalaista siis. Pitivät paljon. Lapset istuivat olohuoneenlattialla ja leikkivät kiltisti keskenään. Toinen kiljahti riemusta. "Kun mä ihan unohdin että meillä oli lapsiakin täällä!" nauroi Irkku. Taisi olla ihan rentouttava brunssi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki