maanantai 8. elokuuta 2011

voitto!

Akka kaukaa Susikairasta antoi vinkin Kuisman pyydystämiseksi - ämpäriin herkkuja, lauta tikkaiksi ämpärin suulle. Unohdin, että kokeilimme sitäkin kikkaa ensimmäisen hiirihavainnon jälkeen. Joko meillä oli huonot herkut taikka viisas hiiri, sillä siihen ansaan se ei langennut.

Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.


Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.

Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)





Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.



Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun saitte Kuisman luontoon. Sinne se kuuluukin. Söpö tuo kuva missä Kuisma kurkkii kohti kuvaajaa, mutta en minä silti tuollaista kotiini ottaisi asumaan...

    VastaaPoista
  2. Niin, sehän siinä tökkikin kun oli niin söpö. Onneksi ei tarvinut käyttää järeämpiä otteita, itku olis varmaan tullut :) Ja ei, se ei ollut mukava alivuokralainen.

    VastaaPoista

Jätä toki jälki