tien päältä

Sunnuntaina jäi asunto Lattesissa taa, kun siirryimme viettämään viimeistä iltaa ja yötä Museolle. Lauantain saimme vielä viettää 3-vuotis syntymäpäiviä juhlien ja sunnuntaina oli Irkku pyytänyt lähimmät ystävämme Museolle lounaalle. Oli ihanaa, vaikka itkusta ei meinannut tulla loppua. (Appikin totesi puhelimessa tänään; 'Patonki varmaan vuodatti kyyneleen jos toisenkin kun lähditte')

Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.

Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.

Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.

Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)

pahvilaatikoita

Huh, huilaan hetken. Tyhjähkössä asuunossa. Kesken siivouksen.

Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat eilen aamulla, tuntia ennen meille ilmoitettua aikaa. Olimme vasta avanneet silmämme kahdeksalta aamulla kun ovikello soi. Aikaa kolmelta mieheltä kului sataan (noin suunnilleen) laatikkoon nelisen tuntia.

Peukut pystyyn tavaroiden puolesta, sen verran pläjäyttäen toimivat. Esim tietokoneen näyttö ei sasnut minkäänlaista suojaa itse pahvilaatikon lisäksi. Samoin elokuvat, jotka olemme säilyttäneet suurissa kannellisissa pahvilaatikoissa, nostettiin sellaisenaan pakettiauton kyytiin. Piti erikseen pyytää teippaamaan kannet kiinni, sieltähän olisi kuka vaan voinut nostaessaan pistää dvdn taskuun..
Toisaalta taas ruohonleikkurin muovinen ruohosäiliö sai ympärilleen niin paljon kuplitettua kartonkia, että sillä olisi suojannut sen tietokoneen näytön moneen kertaan.

En tainnut aiemmin mainita, kuinka moottoripyörän kotiinkuljetus kosahti. Ja juuri kun olin kehunut suomalaisten luotettavuutta. Lyhyesti: kuskin piti soittaa useampaan otteeseen, mutta lopulta soitti vain kerran. Moottoripyörä siirrettiin sovittuun paikkaan, mutta kuskista ei kuulunut. Aa yritti soittaa ja numero oli pois päältä. Olivat laittaneet sähköpostia kuinka kuljetus oli peruttu (jo toisen kerran). Seuraava yritys viikon päästä. Sitten soitti täti ja kysyi löytyisikö talostamme lastauslaituria (no tottahan kaikilla oma lastauslaituri on?!), sillä nyt oli tulossa rekka ilman vaadittavaa hissiä. Seuraava mahdollinen hissillinen kuljetus tulee ehkä 29.  tai 30. päivä (jolloin olemme jo matkalla). Hieman nousi kylmähiki pintaan, sillä viimeinen tieto kuljetuksen (epä)onnistumisesta tuli maanantaina.

Nyt moottoripyörä on onneksemme pakattuna ja lähtöä odottamassa kuljetusterminaalissa, siinä samassa, jossa kaiiki muutkin tavaramme ovat.

Asioilla on tapana järjestyä.

hikeä pukkaa

Jos asteita on sisällä 28, ulkona reippaasti yli 30, niin arvatkaapas virtaako hiki jo pelkästään istumisesta? Kyllä. Lisätään siihen sitten tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen, hyllyjen tyhjennystä, pesua ja järjestystä, pyykkien pesua, ruoanlaittoa, pakkaamista, miettimistä ja stressiä. Tuloksena litimärät vaatteet ja hermot tiukalla kuin viulun kielet.

Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.

Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.

Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.

Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.

Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.

Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.

aidan taa lapsen kanssa!

Lähdimme fillalla kauppaan, Jii takana, minä poljin. Päätin tulla kotiin maisemareittiä, luontotalon kautta. Käydä vielä katsomassa haikaraa pesässään ja nauttia viileämmästä iltasäästä.

Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)

Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.

Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.

Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)

Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.

Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.

Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.

lähtölaskenta

Niin se vain on että loppu lähenee. Ajatteli sen miten päin tahansa, vietämme viimeisiä hetkiä etelän lämmössä. Katselemme takapihalla lentäviä lepakoita, kuuntelemme sorsia, nautimme rosé viiniä kuumalla terassilla... 11 päivää ja matkamme alkaa.

Kolme vuotta on kulunut vauhdilla. Olemme nähneet paljon, reissanneet ympäri, tutustuneet uusiin ihmisiin, opetelleet maan tapoja ja vähän kieltäkin. Olemme tottuneet lämpöön ja leutoihin talviin, siihen ettei internet toimi aina tai edes joka päivä. Olemme oppineet ostamaan leivän leipomosta ja käymään sunnuntaisin torilla. Tervehdimme ihmisiä astuessamme kauppaan ja lähtiessämme, samoin toivotamme hyvät päivät vastaantulijoille jalkakäytävällä. Tiedämme että jäätelön voi kauhoa kulhoon suoraan pakastimesta eikä sitä pidä ensin 'sulattaa'.

Pajon, paljon on edessä muutosta ja sopeutumista.

On se jännää mitenkä sitä jemmaa kaappeihin tavaraa 'pahanpäivän varalle' eikä koskaan sitä pahaapäivää tule. Käynnissä on siis operaatio kaappien tyhjennys.

Firma nimittäin ei huoli muuttotavaroihin ruokatavaroita eikä nesteitä. Toisaalta hyväkin niin, sillä kontin kotimatka kestää arvion mukaan kolmisen viikkoa. Ja matkalla voi olla kuuma. Ja kylmä.

Nyt sitten olen leiponut (kaurakeksejä, mustikkapiirakkaa, korvapuusteja, kookospiirakkaa, siirappikakkua), kokannut (chili con carnea, linssikeittoa (paljon), sienikastiketta, soijakastiketta, porkkanakastiketta) ja keittänyt puuroja (riisi, ohra, hirssi, kaura). Näin muutamia luetellakseni. Loppu häämöttää, mutta niin häämöttää päivissäkin. Pelkään vaan että lopulta ruoka loppuu liian aikaisin. Sitten on mentävä kauppaan ja ostettava taas pussi pastaa, josta osa jää yli. Toisaalta, saapahan Irkkukin hyvät eväät kun ottaa meidät viimeiseksi yöksi hoteisiinsa.

Muista kaapeista inventaario on tehtynä, ainakin suunnilleen. Matkatavaroita ei ihan vielä voi pakata, sillä Appi Vaimokkeineen saapuu torstaina Poloa hakemaan. He viipyvät viikonlopun, jolloin tietysti tarvitsevat vielä vierashuonetta (jonne kasaisin matkatavarat valmiiksi).

Eilen mallattiin laukkuja autoon. Jii oli kovasti jo pakkaamassa. Tuskin tuo muuttamisesta mitään ymmärtää, mutta osaa kyllä sanoa toisen kotimme sijaitsevan Suumessa. Sinne mennään autolla ja matka on pitkä.

Matka tosiaan on pitkä - sain eilen varattua viimeiset hotellit ja lautan Tukholmasta Helsinkiin. Kotimatka kestää päivän vajaa kaksi viikkoa, se kulkee ensin läpi Ranskan pohjoiseen Cherbourghiin, josta Englannin kautta Tanskaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Matkaan sisältyy kolme lauttamatkaa (3h, 19h ja 16h), karvan vajaat 4000 kilometriä (lauttakilometrit mukana) sekä 11 eri hotellia. Nyt odotan melkein enemmän matkaa kun määränpäätä!

Jos jotakuta jäi kiinostamaan viinitilanne: muutama laatikko menee samaa matkaa moottoripyörän kanssa, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin palata ;)

voitto!

Akka kaukaa Susikairasta antoi vinkin Kuisman pyydystämiseksi - ämpäriin herkkuja, lauta tikkaiksi ämpärin suulle. Unohdin, että kokeilimme sitäkin kikkaa ensimmäisen hiirihavainnon jälkeen. Joko meillä oli huonot herkut taikka viisas hiiri, sillä siihen ansaan se ei langennut.

Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.


Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.

Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)




Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.



Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.