lähtölaskenta

Niin se vain on että loppu lähenee. Ajatteli sen miten päin tahansa, vietämme viimeisiä hetkiä etelän lämmössä. Katselemme takapihalla lentäviä lepakoita, kuuntelemme sorsia, nautimme rosé viiniä kuumalla terassilla... 11 päivää ja matkamme alkaa.

Kolme vuotta on kulunut vauhdilla. Olemme nähneet paljon, reissanneet ympäri, tutustuneet uusiin ihmisiin, opetelleet maan tapoja ja vähän kieltäkin. Olemme tottuneet lämpöön ja leutoihin talviin, siihen ettei internet toimi aina tai edes joka päivä. Olemme oppineet ostamaan leivän leipomosta ja käymään sunnuntaisin torilla. Tervehdimme ihmisiä astuessamme kauppaan ja lähtiessämme, samoin toivotamme hyvät päivät vastaantulijoille jalkakäytävällä. Tiedämme että jäätelön voi kauhoa kulhoon suoraan pakastimesta eikä sitä pidä ensin 'sulattaa'.

Pajon, paljon on edessä muutosta ja sopeutumista.

suunnittelua

Olemme sopineet Irkun kanssa viettävämme kaksi viimeistä yötä heillä. Toistaiseksi (mitään ei ole vahvistettu kenenkään taholta) olemme palauttamassa avainta ja luovuttamassa kotimme maanantaina 28. elokuuta. Vuokraemäntämme on tulossa viikonloppuna jo Ranskaan ja haluaa muuttaa mahd. pian. 

Perjantaiksi olemme toivoneet muuttomiehiä. Viikonloppu siis siivotaan ja sunnuntai iltana majottaudutaan Museolle. Ei haluta vielä aamulla siivota leivänmuruja ennen emännän saapumista. Hyvin todennäköisesti asioita täytyy vielä hoidella maanantaina, jolloin realistinen lähtöpäivä on tiistai 29.8. 

Tein matkasuunnitelmasta kartan, missä yövytään ja koska ja mitä käydään katsomassa. Lähtöpisteen laitoin Museon eteen, en kodin eteen, sillä Museoltahan sitä lähdetään. Tuntui aika kummalliselta miettiä lähtöä niin konkreettisesti. 

ODOTAN kotikotiin pääsyä, mutta..

lopun alkua

Palasimme kotiin eilen. Reissu meni hyvin ja oli rentouttava. Siitä enemmän kuvineen myöhemmin (muisti täynnä, kuvat ei sovi kamerasta pois).

Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän. 

Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.

Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.

Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun. 

Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!

huhtikuuko jo?

Voi kamala, miten on tännekin kirjoittaminen jäänyt, anteeksi. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut eikä olla tehty. Ollaan vaan hypätty takaisin lomanjälkeiseen arkeen. Ollaan tavattu ystäviä ja nautittu keväästä ja sen suomasta lämmöstä.

Olen päässyt kahteenkin kertaan ihan itsekseni lounastamaan naisporukassa.
Viime sunnuntaina kun vietettiin kymmenen naisen voimin 'baby shower'ia kolmelle odottavalle naiselle. Ohjelmassa oli ruokaa ja nimien nostoa hatusta. Jotenkin kaikki arvasivat minun keksimäni nimet, kummallista ;)
Sekä torstaina, jolloin sain viettää ihanan keskipäivän kahden täällä tärkeimmiksi tulleiden ystävieni kanssa. 

Iltaisin mieleen hiipii muutto, matka Suomeen, juhlat, joita olen ajatellut vietettävän ennen lähtöä... Yleensä paluu takaisin kotiin. En haluaisi vielä ajatella elokuuta, vaan elää ja nauttia tästä viimeisestä keväästä ja kesästä. Ja samalla en haluaisi muuta tehdäkään kun miettiä tulevaa. 

Onneksi saamme vielä vieraita Suomesta, toisia jotka ovat olleet jo monesti (kuten Äiti ja Anoppi) sekä toisia, jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa (Serkku). Koska he varmasti nauttivat täällä olosta, pelkästään jo Jiin näkemisestä sekä auringosta, minäkin varmasti nautin heidän kanssaan. Siispä keskityn heidän tulonsa odottamiseen ensin. 

Tai aloitanpa siitä, että odotan aurinkoa tämän pilvisen päivän jälkeen.