Keskiviikon possukerho oli taas, kuten yleensä jokatoinen viikko, jonkun possulaisen kotona. Ja tapana on viedä jotain herkkua kahvin kanssa. Meillä ei ollut munia eikä aikaakaan paljon, joten päätin tehdä lusikkaleipiä, ainoa silmiin sattunut resepti johon ei munia tarvittu. Ne lässähtivät uunissa ja täytteeksi löysin mansikkahilloa (enkä vadelmaa jota niihin mielestäni kuuluu), mutta maistuvat hyviltä.
Menin Brionin luo autolla, moottoritietä. Matkaa hieman kolmattakymmenettä kilometriä. Brionin koti sijaitsee moottoritien pohjoispuolella. Yleensä, jos moottoritieltä nousee kääntyäkseen pohjoiseen (tai oikeastaan minne vaan), ajettaan ensin sen tien ali (tai yli) mihin on kääntymässä. Nytpä ei ajetukaan. Kaikki kääntyjät nousevat samaan ramppiin ja ajavat 200 metriä etelään suureen liikenneympyrään. Jos siis tahtoo pohjoiseen, ajetaan liikenneympyrä ympäri, takaisin moottoritielle päin, jolloin ollaan samassa pisteessä mistä juuri tultiin.
Samoin muuten joutuu koukkimaan jos ajaa moottoritietä idästä meille (asumme moottoritien etelä puolelle, eli idästä tullessa haluamme aina 'väärälle' puolelle). Aina ruuhka-aikaan tuo 'suihkulähde-ympyrä' on ihan tukossa, joten kotiin ajoin pikkuteitä pitkin. Hienosti pääsin ajelemaan ilman jonoja, vastaan tulevat ne joutuivat seisoskelemaan. Ruokakaupan kulmalla (hypermarketti, josta meille kolmisen kilometriä) ajo tökkäsi jonoon liikenneymmpyrään. Päätin kuitenkin edetä ja oikaisin asuinalueen läpi, takaisin isolle tielle.
Siihen se sitten vasta tökkäsikin.
Meillehän rakennetaan kolmatta ratikkalinjaa (jonka valmistumisesta emme pääse nauttimaan) ja ensimmäinen pätkä kaupungista, suuresta liikenneympyrästä tähän meidän hieman pienenpään ympyrään, on yksi suuri rakennustyömaa. Nelikaistainen tie on kaventunut kahteen kaistaan, muoviset betoniporsaat tien reunoilla kaventavat kaistoja entisestään ja tie on vallan mahdottoman karsea ja kuoppainen.
Pikku ympyrästä mennään siis suoraan kaupunkiin, vasemmalle meille. Mutta ei mahdu vasemmalle meille, sillä kaupunkiin menijät ajavat ympyrän tukkoon; blokkaavat molemmat kaistat yrittäessään änkeä kaksi autoa yhdelle kaistalle.
Siinä siis seisoin. Ainakin kymmenen minuuttia. Jii nukkui, joten mikäs siinä.
Eilen Irkku kertoi tulleensa kotiin moottoritietä. Suihkulähde-ympyrässä ei ollut ketään. Eipä tietenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki