Koska olemme onnellisesti palanneet kotikotiin ja Patonkimaan elo on taakse jäännyttä elämää, on tämäkin blogi tullut tiensä päähän.
Kiitokset kaikille lukijoille ja uusille (sekä tietysti vanhoille) ystäville, joita kahden vuoden blogimatkan varrella on mukaan tarttunut.
Koska kulttuurishokkeja vastaantulee joka päivä, enpäs häviäkään bittiavaruuteen, vaan siirryn kirjoittelemaan toisen otsikon alle. Tervetuloa siis jatkamaan matkaa kanssani!
Uuteen osoitteeseen pääsee tästä.
maanantai 26. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
muutto
Pakkaaminenhan muuttomiesten toimesta oli vähintäänkin huonoa. Rikkoontuvat esineet pantiin ilman fylliä ja rikkoontumattomat fyllin kanssa. Lappuja allekirjoitettiin ja meille vakuutettiin, että joku jostain joskus toimittaa meillekin oman kappaleen. Tänä päivänä ei sellaista ole näkynyt.
Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)
Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.
Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.
Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.
Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.
Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.
Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)
Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.
Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.
Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.
Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.
Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
euroopan pohjois laidalla
Lyhyesti:
kotona. Ehjänä. (Kiitosterveiset liskolandiaan ylimäärä-enkeleistä)
Pidemmästi:
Tanska kiidettiin moottoritietä halki, pysähtyen tankkaamaan sekä itsemme että auto.
Ruotsissa Ystadissa B&B:ssä tapasimme ensimmäisen suomalaisen, suomalaissyntyisen Ullen (putiikin omistaja), joka oli i n n o i s s a a n päästessään puhumaan suomea. Plussaa saatiin matkavinkeistä Montpellierin seudulle, johon olivat oopperalaulaja vaimonsa kanssa menossa marraskuussa.
Käväsimme Öölannissa nukkumassa ja kiertämässä Kuninkaallisten kesämökillä Sollidenissä. Kolmannen ja viimeisen yön olimme Norrköpingissä.
Siljalla tuntui jo ihan kotoisalta, vaikka suuri osa matkustajista puhuikin venäjää.
Matkan tarkoitus tasoittaa eroa Ranskan ja Suomen arjen ja elämän välillä, toimi erinomaisesti. Kotikotiin palattuamme tuntui Ranskasta lähdöstä olevan vuosia. Oman identiteettinsä reippaana ja sanavalmiina ihmisenä ehti saada takasin ensin Englannissa ja vielä Ruotsissakin (jossa osasin kommunikoida paljon luultua paremmin ja paljon paremmin kuin Ranskassa ikinä). Käänsimme ateriarytmimme lähemmäs suomalaista - päivällistä voi syödä jo ennen kahdeksaa illalla. Rahaakin joutui vaihtamaan ja tutustumaan erinäköisiin lantteihin sen verran monta kertaa (ainoat EU maat, joissa ei ole euro, tuli koluttua), että euro tuntui kotoiselta ja Suomen hinnat halvoilta (Ruotsissa tankkasimme usealla sadalla kruunulla..). Oraksen suihkuun törmäsimme jo Ruotsissa, joka Englannin 'power shoverin' jälkeen oli kuin taivas suihkun muodossa.
Muuttolaatikot saapuivat eilen. Siihen päättyi loma. Kaikki laatikot on avattu, noin puolet purettu ja suunnilleen paikoillaan. Tämä aihe ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt kun konekin siis löytyi, oletan olevani ahkerampi kirjoittamaankin. Kuvia saanette piakkoin, sikäli mikäli jostain löytyy kameran kaapeli.
Jokatapauksessa olemme onnellisesti Suomen kamaralla ja onnellisia.
kotona. Ehjänä. (Kiitosterveiset liskolandiaan ylimäärä-enkeleistä)
Pidemmästi:
Tanska kiidettiin moottoritietä halki, pysähtyen tankkaamaan sekä itsemme että auto.
Ruotsissa Ystadissa B&B:ssä tapasimme ensimmäisen suomalaisen, suomalaissyntyisen Ullen (putiikin omistaja), joka oli i n n o i s s a a n päästessään puhumaan suomea. Plussaa saatiin matkavinkeistä Montpellierin seudulle, johon olivat oopperalaulaja vaimonsa kanssa menossa marraskuussa.
Käväsimme Öölannissa nukkumassa ja kiertämässä Kuninkaallisten kesämökillä Sollidenissä. Kolmannen ja viimeisen yön olimme Norrköpingissä.
Siljalla tuntui jo ihan kotoisalta, vaikka suuri osa matkustajista puhuikin venäjää.
Matkan tarkoitus tasoittaa eroa Ranskan ja Suomen arjen ja elämän välillä, toimi erinomaisesti. Kotikotiin palattuamme tuntui Ranskasta lähdöstä olevan vuosia. Oman identiteettinsä reippaana ja sanavalmiina ihmisenä ehti saada takasin ensin Englannissa ja vielä Ruotsissakin (jossa osasin kommunikoida paljon luultua paremmin ja paljon paremmin kuin Ranskassa ikinä). Käänsimme ateriarytmimme lähemmäs suomalaista - päivällistä voi syödä jo ennen kahdeksaa illalla. Rahaakin joutui vaihtamaan ja tutustumaan erinäköisiin lantteihin sen verran monta kertaa (ainoat EU maat, joissa ei ole euro, tuli koluttua), että euro tuntui kotoiselta ja Suomen hinnat halvoilta (Ruotsissa tankkasimme usealla sadalla kruunulla..). Oraksen suihkuun törmäsimme jo Ruotsissa, joka Englannin 'power shoverin' jälkeen oli kuin taivas suihkun muodossa.
Muuttolaatikot saapuivat eilen. Siihen päättyi loma. Kaikki laatikot on avattu, noin puolet purettu ja suunnilleen paikoillaan. Tämä aihe ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt kun konekin siis löytyi, oletan olevani ahkerampi kirjoittamaankin. Kuvia saanette piakkoin, sikäli mikäli jostain löytyy kameran kaapeli.
Jokatapauksessa olemme onnellisesti Suomen kamaralla ja onnellisia.
maanantai 5. syyskuuta 2011
oikean puoleinen liikenne
Todella myöhään perjantai iltana saavuimme Iso Britaniaan. Kolmen tunnin autolautta matka meni jotensakin hyvin, mitä nyt Jii meinasi kyllääntyä istuskeluun, väsymystään.
Ihan vaan vähän jännitti ajaminen pimeässä väärällä puolen tietä :) Eikä mitään tietoa nopeuksista, sillä tokihan täällä hämmennetään mieltämme myös maileilla, jaardeilla, punnista puhumattakaan. Tämän tietäen valitsin ensimmäiseksi hotelliksi lähimmän.
Lauantaina nautimme englantilaisen aamiaisen ja lähdimme rohkeina liikenteen sekaan. Kaikki hyvin kunhan pysyi moottoriteillä, muutoin meinasi paniikki iskeä. Kaikkeen kuitenkin näkyy tottuvan ja nyt mietityttää, kuinkahan väärältä tuntuu ajaa tien asenta laitaa...
Stonehenge on nyt käyty katsastamassa. Treffasimme myös viime vuonna kotiutuneen possu-perheen kanssa ja vaikkei lapset toisiaan enää muistaneetkaan, vietimme kaikki mukavan iltapäivän yhdessä.
Palvelua tässä maassa on saanut aivan eri tavalla kuin Ranskassa. Ihan oli jo unohtanut kuinka ravintolassa tarjoilijat voivat hymyillä asiakkaille.
Tuntuu myös kuinka osa omaa identiteettiään on saanut takaisin - minkä tahansa asian saa selville kysymällä, eikä tarvitse miettiä ymmärtääkö mitä toinen sanoo. Täytyy sanoa että tuntuu hyvältä osata kieltä, totisesti.
Loma on siis toiminut suunittelemallamme tavalla. Se on antanut aikaa laittaa Ranskan vuodet taa ja valmistaa elämään Suomessa, jossa (kuten Englannissa) saattaa toisinaan sataa ja syyskuussa on jo vilpeää ;)
keskiviikko 31. elokuuta 2011
tien päältä
Sunnuntaina jäi asunto Lattesissa taa, kun siirryimme viettämään viimeistä iltaa ja yötä Museolle. Lauantain saimme vielä viettää 3-vuotis syntymäpäiviä juhlien ja sunnuntaina oli Irkku pyytänyt lähimmät ystävämme Museolle lounaalle. Oli ihanaa, vaikka itkusta ei meinannut tulla loppua. (Appikin totesi puhelimessa tänään; 'Patonki varmaan vuodatti kyyneleen jos toisenkin kun lähditte')
Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.
Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.
Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.
Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)
Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.
Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.
Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.
Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)
perjantai 26. elokuuta 2011
pahvilaatikoita
Huh, huilaan hetken. Tyhjähkössä asuunossa. Kesken siivouksen.
Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat eilen aamulla, tuntia ennen meille ilmoitettua aikaa. Olimme vasta avanneet silmämme kahdeksalta aamulla kun ovikello soi. Aikaa kolmelta mieheltä kului sataan (noin suunnilleen) laatikkoon nelisen tuntia.
Peukut pystyyn tavaroiden puolesta, sen verran pläjäyttäen toimivat. Esim tietokoneen näyttö ei sasnut minkäänlaista suojaa itse pahvilaatikon lisäksi. Samoin elokuvat, jotka olemme säilyttäneet suurissa kannellisissa pahvilaatikoissa, nostettiin sellaisenaan pakettiauton kyytiin. Piti erikseen pyytää teippaamaan kannet kiinni, sieltähän olisi kuka vaan voinut nostaessaan pistää dvdn taskuun..
Toisaalta taas ruohonleikkurin muovinen ruohosäiliö sai ympärilleen niin paljon kuplitettua kartonkia, että sillä olisi suojannut sen tietokoneen näytön moneen kertaan.
En tainnut aiemmin mainita, kuinka moottoripyörän kotiinkuljetus kosahti. Ja juuri kun olin kehunut suomalaisten luotettavuutta. Lyhyesti: kuskin piti soittaa useampaan otteeseen, mutta lopulta soitti vain kerran. Moottoripyörä siirrettiin sovittuun paikkaan, mutta kuskista ei kuulunut. Aa yritti soittaa ja numero oli pois päältä. Olivat laittaneet sähköpostia kuinka kuljetus oli peruttu (jo toisen kerran). Seuraava yritys viikon päästä. Sitten soitti täti ja kysyi löytyisikö talostamme lastauslaituria (no tottahan kaikilla oma lastauslaituri on?!), sillä nyt oli tulossa rekka ilman vaadittavaa hissiä. Seuraava mahdollinen hissillinen kuljetus tulee ehkä 29. tai 30. päivä (jolloin olemme jo matkalla). Hieman nousi kylmähiki pintaan, sillä viimeinen tieto kuljetuksen (epä)onnistumisesta tuli maanantaina.
Nyt moottoripyörä on onneksemme pakattuna ja lähtöä odottamassa kuljetusterminaalissa, siinä samassa, jossa kaiiki muutkin tavaramme ovat.
Asioilla on tapana järjestyä.
tiistai 23. elokuuta 2011
hikeä pukkaa
Jos asteita on sisällä 28, ulkona reippaasti yli 30, niin arvatkaapas virtaako hiki jo pelkästään istumisesta? Kyllä. Lisätään siihen sitten tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen, hyllyjen tyhjennystä, pesua ja järjestystä, pyykkien pesua, ruoanlaittoa, pakkaamista, miettimistä ja stressiä. Tuloksena litimärät vaatteet ja hermot tiukalla kuin viulun kielet.
Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.
Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.
Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.
Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.
Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.
Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.
Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.
Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.
Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.
Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.
Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.
Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)