lopun alkua

Palasimme kotiin eilen. Reissu meni hyvin ja oli rentouttava. Siitä enemmän kuvineen myöhemmin (muisti täynnä, kuvat ei sovi kamerasta pois).

Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän. 

Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.

Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.

Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun. 

Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!