Tämä olisi kuulunut vielä edelliseen postaukseen...
Meillä oli siis yksi avain, kiinteistövälittäjältä saatu. Toisen avaimen monseur E, naapurimme (jonka oli pitänyt laittaa lämpö päälle), oli luvannut meille tuoda. Odotimme viikon ja kun ketään ei näkynyt, menimme itse sen heiltä hakemaan.
'Vaimoni on ollut sairaana. Mutta kunhan hän paranee, kutsumme teidät tervetuliasdrinkille.' monseur E sanoi ja ojensi avaimet, mukana myös postilaatikon avain. Vielä tänään emme ole kutsua saaneet. Ei vaimo enää sairas ole, olemme heitä monesti ulkona nähneet ja muutama sanakin on vaihdettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki