tiistai 21. syyskuuta 2010

tiistai ajattelua

Ensiksi, meidän pilates-tunnit ovat jälleen alkaneet. Pidimme taukoa miltei koko elokuun. Ja on se vaan ihanaa!

Parasta on saada miltei yksityisopetusta, ja toisinaan ihan omassa kotona. Olen mennyt Bekin luo fillarilla (matkaa muutama kilometri) ja nautin siitä hetkestä kun tulen kotiin ja pääsen lämpimään suihkuun.

Meillekin on nimittäin tullut syksy. Öisin lämpötila tippuu jo reilusti alle kahdenkymmenen, toisina öinä jopa lähelle kymmentä. Ja pimeä saapuu aikaisemmin, nyt jo kahdeksalta saa sytytellä valoja. Päivisin kuitenkin on vielä lämmin ja ilman sukkia ja t-paidalla pärjää ihan hyvin. Jii tosin joutuu pitämään jo pitkiä hihoja ja lahkeita, sillä tuuli on aikamoinen.
Syksyn voi myös haistaa.

Ajelin tänään pitkin moottoritietä erään possukerholaisen luo. Ja taas kirosin mielessäni kaikki ranskalaiset autokoulunopettajat:
On kolmekaistainen tie, rekat eivät saa kulkea kuin oikeinta taikka keskimmäistä kaistaa. Tiellä edetään matelemalla, myös kaikista sisimmällä kaistalla, rekat vievät ne kaksi kaistaa jolla saavat olla. Etenemme matelemalla meidän liittymästä miltei seuraavaan liittymään, matkaltaan reilut viisi kilometriä. Pikkuautot haluavat uloimmalle kaistalle, sillä ovat kääntymässä pois seuraavasta liittymästä. Ja alkavat siis ryhmittäytyä kääntymään VIISI KILOMETRIÄ ennen liittymää. Siinä kohtaa, missä minä olisin ryhmittynyt (noin 500 metriä), oli AIVAN TYHJÄÄ. Ja ne rekathan tietysti joutuvat väistämään niitä ryhmittäytyjiä ja siksi tukkivat kaksi kaistaa.

Ja siihen päälle se mitä jo kerran yritin selittää.. Kun haluan moottoritieltä vasemmalle, käännyn ensin oikealle, ajan puoli kilometriä liikenneympyrään, jossa ajan täyden kierroksen ja lähden takaisin siihen suuntaan josta jo tulin. Näin päädyn moottoritien yli ja vasta sitten pääsen etenemään matkallani. Ja liikenneympyräänhän joutuu jonottamaan, varsinkin aamuruuhkan lopputohinassa, samoin liikenneympyrässä joutuu jonottamaan. Ja sitten on vielä tietyökin, että käytössä on vain yksi kaista.

No perille päästiin ja kivaa oli.




1 kommentti:

  1. voi jestas!!! onneks sä et oo kärsimättöminen ihminen muailmassa, jollain toisella lentäs ärräpäät koko ajan! vai alkaako siihen jo tottua?!

    VastaaPoista

Jätä toki jälki