tiistai 23. maaliskuuta 2010

aamu aurinkoinen numeroineen

Lähdin kävellen postiin. Omenapuut ovat nyt kukassa. Auringossa tuli kuuma, kaulahuivi ja takki olivat liikaa.

Postissa oli käytössä vain yksi tiski. Remontin tuloksena (kun posti oli muutaman viikon suljettuna) sinne on ilmestynyt 'pikakassa', johon voi maksaa ostokset, siis kortit ym sälän. Nyt siis vain se pikakassa oli käytössä. Jonoa oli, kuten aina. Täti pyöri siinä kyselemässä mitä asiaa kenelläkin on ja auttoi esim postimerkkien ostossa automaatista. Minä olin postittamassa suurta pakettia, sain jonoon pakettikortin. Siirryin sivummalle sitä täyttämään ja kas, jouduin taas jonon viimeiseksi. Tai varmaan jos olisin osannut sanoa, että paikkani oli jonossa, olisin varmasti sinne päässyt..

(Oho, takapihalle ilmestyi kaksi kissaa leikkimään. Harmi että se toinen on samainen kissa, joka käyttää etupihaamme vessanaan. Muuten menisin silittämään.)

Uusi ranskan ope tulee taas tänään. Edelleen plussa puolella mennään, sillä hän on ilmaantunut kaikkina kolmena kertana joina on pitänytkin. Hän on myös todella rento ja reilu sekä aidosti innoissaan tullessaan meille (toimii virtuaali opettajana, joten olemme hänen ainoat live-oppilaansa). Minun motivaationi on korkeammalla kuin vuosi sitten ja olenkin oppinut vihdoin numerot! jeejee. Se on saavutus sinänsä, sillä numeron 69 jälkeen niistä katoaa kaikki logiikka - seitsemänkymmentä sanotaan kuusikymmentä kymmenen, kahdeksankymmentä neljä kaksikymmentä (eli neljä kertaa kaksikymmentä on kahdeksankymmentä) ja yhdeksänkymmentä neljä kaksikymmentä kymmenen jne.

Mutta vielä on sitten kaikki muu opittavana. Alanpa lukemaan vähän verbejä. Ja pakkaamaan.




4 kommenttia:

  1. Ei menis mulla tuollaiset numerot..no, jos ehkä vähän jakeluun, mutta ei ainakaan muistiin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Koskaan ei voi olla varma mikä numero on kyseessä, nämä kun puhuvat niin hirmu nopeasti :) Mutta olin tosi hyvä eilen, sain paljon kehuja. Jee.

    VastaaPoista

Jätä toki jälki