muutto

Kun olimme olleet täällä viikon mittaisella tutustumisreissulla, palasimme Suomeen, kotiin, kolmeksi viikoksi.

Muuttomiehet tulivat. Olisi pitänyt tietää mitä otetaan ja mitä jätetään. Se oli vaikea ja sekava päivä. Mukaan otettavan tavaran määrä oli ennalta määrätty (kuusi kuutiota muistaakseni), mutta mitään kuvaa paljonko tavaraa se on, ei ollut. Siispä nostelin summamutikassa pöydille tavaroita ja miehet pakkasivat. Erityisen hankalaksi asian teki, että asuntomme Ranskassa oli täysin kalustettu ja keittiöstä löytyivät kaikki tarvikkeet mausteista lähtien. Mutta oliko siellä varmasti kaikki mitä minä tarvitsin ja halusinhan omiakin tavaroita mukaan, kotoisuuden vuoksi. Ja Suomen kotiin piti tehdä tilaa.

Suomeen jäi siis kotimme kalusteineen päivineen. Aan veli ystävällisesti toimii talonmiehenä, eli asuu meillä reissumme ajan. Mutta toki hänelläkin tavaraa oli, kokonainen asunnollinen. Huh sitä tavaran määrää, missä asuimme kuukauden ennen lähtöämme, kaikki kolme...

Muuttomiehet olivat hyvinkin asiansa osaavia. Suit sait olivat tavaramme papereissa, laatikoissa ja autossa.
'Muutama viikko ja nämä ovat ovellanne. Kiitos ja näkemiin.'

Lensimme uuteen kotiimme torstaina. Muuttokuormamme saapui seuraavan viikon perjantaina, pienellä pakettiautolla kahden vanhan miehen tuomana. Minä en nostellut, minä voin pahoin. Aa auttoi setiä (juu-u ihan olivat setien näköisiä) auton purkamisessa. Matkassa oli yksi huonekalu, täyspuinen lipasto. Se tulisi yläkertaan. Sedät olivat hyvin, hyvin hikisiä kun punnersivat lipastoa yläkertaan. Ja kaikki laatikot jättivät autotalliin. 'This side up' ja nuoli osoitti alaspäin. Ei siis niin ammattitaitoisia kuin suomalaiset kollegansa...



Kun kirjoitimme vuokrasopimusta naapurimme läsnäollessa, hän tarjoutui pitämään avaimen itsellään ja laittamaan lämmityksen päälle juuri ennen kun saapuisimme. Se sopi meille hyvin. Soitimme naapurille paria päivää ennen ja ilmoitimme tulostamme. Hän ei olisi silloin kotona, mutta tipauttaisi avaimen kiinteistövälittäjälle.

Me siis menimme kiinteistövälittäjän luo suoraan lentokentältä. (Ei, laukkumme eivät saapuneet meidän kanssamme. Tämä sääntö, ei poikkeus.) Tottahan tulimme siestan aikaan ja jouduimme käveleksimään ympäri tyhjää ostaria vajaat puoli tuntia. Saimme avaimen ja ajoimme kotiin. Kukaan ei ollut käynyt siellä! Lämmitys ei ollut päällä, jääkaappi ei ollut päällä. Lattiat olivat jääkylmät.

Eli suoraan kauppaan ostamaan ruokaa ja tossuja. Ja lakanoita. Ja pyyhkeitä.

Illalla haimme laukut kentältä ja asuntokin oli jo hieman lämpimämpi.