sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

kaikki ne tässä ovatkin hiiriä metsästämässä

Kotihiiremme on ristitty Kuismaksi. Kuisma näyttäytyi yhtenä iltana Raaseporilaisten vierailun aikana. Olimme juuri lopettelemassa seurapeliä ja lähdössä nukkumaan. Päätimme kuitenkin koettaa onneamme.

Raivasimme sohvat ja sohvapöydän kauemmas, tyhjensimme laatikot laatikostosta. Aa otti fikkarin ja imurinvarren, toinen Raaseporilainen kameran ja minä sekä toinen Raaseporilainen ämpärit. Aa haroi imurinvarrella sohvan alle, jossa Kuisma oli, Raaseporilainen oli sohvan päässä ja minä vähän kauempana. Kuisma tuli, juoksi lipaston taa taikka takaisin sohvan alle. 



M O N T A kertaa. Muutaman kerran oli ämpäri lähellä saada sen kiinni, mutta aina vaan oli pikkuruinen hiirulainen paljon nopeampi. Ja ovelampi. Ja vaikka kuinka yritimme sille kertoa, ettei aikomuksemme ole tappaa sitä, vain siirtää asunnon ulkopuolelle, se ei antautunut.

Meidän oli luovutettava ja lähdettävä nukkumaan yli tunnin reippailun jälkeen. Seuraavana päivänä ostimme häkin.


Illalla viritimme sen oikeaoppisesti ja jätimme syötiksi tuoretta leipää (aiemmin kokeilimme juustoa, mutta se ei kelvannut). Yöllä kuului BANG. Häkki oli kiinni, mutta ilman asukasta. Leipäkin oli paikallaan. Kuisma taisi yrittää leipää yläkautta. 

Seuraavaksi yöksi Aa teki häkille katoksen, jotta leipään käsiksi pääsee vain yhtä tietä. Häkki pysyi leipineen koskemattomana. Kuisma katosi.

Eilen rapistelin jotain rottinkilaatikosta aamutuimaan. Ei näkynyt hiirenkakkaa missään, tosin laatikotkin olivat jo tyhjinä. Istuimme Jiin kanssa aamupala pöytään. Samassa keittiöstä juoksi pieni harmaa olio, hyppi kenkien yli eteisessä ja livahti oven ali autotalliin johtavaan tuulikaappiin. 

Miten kummassa saa hiiren muuttamaan? Hyviä neuvoja vastaanotetaan. Ja älkää ehdottako kissaa.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

call center india

Sain vasta tietää, että yksi possuäideistä on kampaaja (yhdeltä ammatiltaan). Aika oli tälle aamulle ja ilman Jiitä. Lähdin ajoissa ajelemaan kaupungin pohjoispuolelle, noin puolen tunnin ajomatkan päähän. Kylä, jonka läpi olin menossa, oli suljettu läpiliikenteeltä tietöitten vuoksi. (Itseasiassa koko kylä on ollut enemmän ja vähemmän suljettuna koko täälläolo aikamme. Otin siis tietoisen 'riskin' yrittäessäni sitä kautta. Mutta kun se on vaan todella paljon nopeampi ja suorempi reitti...)

Matkalla kurkistin kukkaroon, joka ammotti tyhjyyttään. Oli siis mentävä automaatin kautta. Pysähdyin aika lähelle Kampaajan kotia, suuren marketin pihalla olevalle automaatille. Kortti sisään ja tunnusluvun näppäily. Code bon. Valitse summa. Paina vihreää. 'Automaatti ei ole käytössä, soita tähän numeroon'. Kortti oli sisällä eikä mikään nappi tehnyt mitään. 

Soitin Kampaajalle ja hän kertoi samaisen automaatin nielaisseen hänen(kin) korttinsa aiemmin viikolla. Lupasi apua heille päästyäni. 

Olen käynyt heillä kerran aiemmin. Sillä kerralla eksyin. Gps ei tunne (eikä googlemaps) osoitetta ja murphylakien mukaisesti myös tässä kylässä tehdään tietöitä, joita joutuu kiertoteillä kiertelemään. (Kiertotie on merkitty suurilla Deviation-kylteillä, muttei suinkaan jokaiseen risteykseen. Toisinaan siis kylteistä ei ole minkäänlaista apua vaan eksyttävät jopa enemmän.) Päädyin kiertämään ympyrää ja ajamaan kolmesti ulos kylästä. Luovutin ja soitin eksyneeni.

Kampaaja hyppäsi autoonsa ja haki minut. Kampaajan mies soitti automaatin antamaan numeroon. Puhelu ohjautui call centeriin Intiaan, jossa täti suostui vain kuolettamaan kortit. Kampaajan mies soitti pankkiin, josta Kampaajan kortti oli. He kertoivat seuraavaa: automaatti tyhjennetään (joskus?), kortti lähetetään Pariisiin  ja Pariisista omaan konttoriin. Konttorista sitten otetaan yhteyttä kun kortti on noudettavissa. Minkäännäköistä arviota puhelinpalvelu ei osannut sanoa aikataulusta.

Minäkin siis soitin Nordeaan, jossa käskettiin kuolettamaan kortti (todella hyvää asiakaspalvelua muuten), joten näin tein ja tilasin uuden. Uusi kortti kestää reilun viikon valmistua. Me olemme täällä neljä viikkoa. En ota riskiä ehtiikö kortti ennen minua. Odottakoot Suomessa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

(koti)eläimiä

Meillä on asustanut sekä sisällä että ulkona jos jonkinmoista eläintä.

Hämähäkkejä on ollut koko ajan jossain nurkassa (sellaisia paikallaan pysyviä) taikka kipitellyt seinillä (ne on kannettu ulos). 

Etupihalla pesi viime keväänä lintuäiti aivan ulko-oven vieressä olevassa kukkaruukussa. Tänä vuonna pesä ei kelvannut, lieneekö syynä piilopaikan puute. En nimittäin laittanut kanervia talveksi niihin purkkeihin, kuten edellis vuonna.

Iltaisin takapihalla on lauma lepakoita. Sellaisia pikkuruisia ja kamalan nopeita.

Talvella jauhosäkistä löytyi yllätys - jauhomatoja. Ja vaikka juoksinkin samointein hakemaan purkkeja pusseille, löytyi purkistakin vielä käytäviä. Onneksi vain kerran.

Muurahaiset ovat saapuneet sankoin joukoin aina keväisin. Viime vuonna siirreltiin hedelmäkulhoa, sitä edellisenä vuonna leipäkoria, turvallisempaan paikkaan. Tänä vuonna muurahaiset ovat enimmäkseen pysytelleet ulkona.

Kaapeista ja niiden takusista, pimeistä paikoista löytyy niitä pikkuisia harmaanmustia öttiäisiä, mitä Suomessakin on. Jostain syystä pää lyö tyhjää nimen kohdalla...

Etupihaa on käyttänyt vessanaan musta, puolikashäntäinen kissa. Kun levitimme hiekkaan kissankarkotinta (haisi muuten kamalalle), kissa pysyi reilun vuoden poissa. Nyt se on palannut. Seinän puoleiseen päätyyn pihasta se käy tekemässä tarpeensa, portin puoleiseen päätyyn se käy päiväunille. Kuten eilen; Jii melkein ajoi sen yli 'fillalla' ennenkuin kissa liikahtikaan. (Jii halusi silittää kissaa, eikä vielä ymmärrä ettei silitys onnistu osumalla eturenkaalla siihen.)

Illalla sitten katsoimme Aan kanssa telkkaria, kun Aa nousi, haki taskulampun ja alkoi osoitella sohvien alle. Sanoin näkevänsä hiiren. No, roskiskaappiin oli ilmestynyt viime viikkoisen reissumme aikana mustia pötköjä, jotka tulkitsin ensin hiirenkakaksi, sitten (sillä eihän meillä mitään hiiriä voi olla) kukkien roskiksi (olin juuri ennen asian huomaamista heittänyt kuolleita kukkia roskiin, joiden heteet vai emit? olivat juurikin samannäköisiä).

No HIIRI se oli. Tarkemmin leipälaatikkoa tutkittuamme ja rapinan lähdettä etsittyämme, huomasimme näkkäreiden ja hapankorppujen reunojen olevan syödyt. Seuraavassa laatikossa oli avattu kanelikorppupussi, josta löytyi niitä papanoita. 

Jatkoimme metsästystä tunnin (tulipahan laatikotkin siivottua), teimme ansan ja lähdimme nukkumaan. Ansa oli aamulla tyhjä ja herkkupalat koskematta. Se siis tarkoittaa, että hiiri kuitenkin pääsi siivousrytäkässä ulos omaan kotiinsa. Eikö? ;D

lauantai 16. heinäkuuta 2011

luolasta rotkoon

Kun kuulin muutostamme Ranskaan, kävin heti kirjakaupassa tutkimassa valikoimaa. Päädyin ostamaan koko maan kattavan oppaan. Se on kulkenut mukana reissuissa (kun on muistettu ottaa) ja kohtuu paljon sitä olen kotonakin tutkinut. Moni kirjassa mainituista paikoista (ainakin tässä lähellä) on nähty, mutta jää moni näkemättäkin.

Kirjassa esitellään eripituisia ajeluita ja niistä löysinkin vinkin alkuviikon lomalle. Varasin hotellin kahdeksi yöksi kylästä nimeltä Mende, 200 kilometriä meiltä pohjoiseen. Maanantaina lähdimme matkaan.



Tiistaina teimme päivän ajelun Aven Armandin luolaan (löydetty 1897), josta palasimme takaisin hotellille Tarnin kanjonia pitkin (400-600m syvä, 53km pitkä). 




                                                   Gorges du Tarn



Tarn joki



                      Grotte du Aven Armand


Kotiin palasimme keskiviikkona pienen mutkan kautta. Kylässä nimeltä Laguiole valmistetaan kuuluisia taittoveitsiä, joiden historia ylettyy aina 1800 luvulle saakka. Kuulemma kaikilta Aan työkavereilta ko. veitsi löytyy ja hän halusikin upean, käsintehdyn veitsen itselleen muistoksi täällä viettämästään ajasta. Pikkuruinen kaupunki, jonne ajoimme tuhansien lehmien ohi, täynnä hienoja veitsiä. Emme olleet kauan, sillä sää oli kylmähkö - plus 14 ja vesisade.


Illalla katselimme Bastillen päivän ilotulituksia omalta takapihaltamme.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

viiniä, viiniä ja viiniä

Viime viikon toimin suomalaisen perheen turistioppaana. Kutsuimme torstaina perheen meille syömään, jolloin korkkasimme viimeisen Pullon.

Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.

Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)

Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.

Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

suunnittelua

Olemme sopineet Irkun kanssa viettävämme kaksi viimeistä yötä heillä. Toistaiseksi (mitään ei ole vahvistettu kenenkään taholta) olemme palauttamassa avainta ja luovuttamassa kotimme maanantaina 28. elokuuta. Vuokraemäntämme on tulossa viikonloppuna jo Ranskaan ja haluaa muuttaa mahd. pian. 

Perjantaiksi olemme toivoneet muuttomiehiä. Viikonloppu siis siivotaan ja sunnuntai iltana majottaudutaan Museolle. Ei haluta vielä aamulla siivota leivänmuruja ennen emännän saapumista. Hyvin todennäköisesti asioita täytyy vielä hoidella maanantaina, jolloin realistinen lähtöpäivä on tiistai 29.8. 

Tein matkasuunnitelmasta kartan, missä yövytään ja koska ja mitä käydään katsomassa. Lähtöpisteen laitoin Museon eteen, en kodin eteen, sillä Museoltahan sitä lähdetään. Tuntui aika kummalliselta miettiä lähtöä niin konkreettisesti. 

ODOTAN kotikotiin pääsyä, mutta..

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

ajoneuvot ja niiden kuljetus

Ostimme auton vuoden vaihteessa (08/09).

Jii syntyi Suomessa, mutta jo 7 viikon ikäisenä matkustimme autolla takaisin Ranskaan. Mukanamme matkasi Aan moottoripyörällä ystävämme Yksikätinen.

Toisen auton ostimme keväällä 2010, puoli vuotta ennen alkuperäistä Suomeen muuttopäivää.

Meillä on siis kolme ajoneuvoa, jotka kaikki tulisi saada takaisin Suomeen enemmän tai vähemmän elo-syyskuun vaihteessa.

Yksikätinen oli halukas ajamaan moottoripyörän myös takaisin. MUTTA hänen työnsä eivät anna periksi kesälomalle. 
Aa oli vähän mielissään, näin saisi itse ajaa pyöränsä kotiin. MUTTA pelkästään laiva- ja lentoliput tekivät yli 1000 euron laskun. Päälle tietysti bensat, hotellit, ruoat. Tutkittuaan internettiä ja soitettuaan muutaman puhelun, Aa löysi huomattavasti halvemman kuljetuksen pyörälleen: etelä Espanjansta ajetaan Suomeen kerran viikossa rekalla (?) ja koska reitti kulkee juurikin meidän ohi, ottavat moottoripyörän kyytiin 'lennossa'. 

1/3 ajoneuvoista hoidettu

Ensiksi ostamamme auto, Polo, oli alunperin tarkoitus myydä täällä. MUTTA tarkempi tiedustelu ja tutkinta osoitti sen olevan arvokkaampi Suomessa. Täällä nimittäin käytetyille autoille on muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lista, josta hinta selviää. Kunnolla ei ole väliä, kuten ei ajetuilla kilometreillä, ainoastaan vuosimallilla. Ja vaikka koskaan ei autokaupoilla voikaan rikastua, olisi järjetöntä myydä se täällä halvalla (liian) ja ostaa Suomessa toinen auto tilalle, kalliilla.

Appi otti auton ajamisen puheeksi jo muistaakseni viime vuonna. Eilen hän soitti ja kertoi varanneensa lennot elokuun loppupuolelle. He ovat viikonlopun yli meillä ja lähtevät ajamaan alkuviikosta hissukseen kohti Suomea.

2/3 ajoneuvoista hoidettu

Alusta saakka olemme olleet ajamassa täältä takaisin. Jiin ollessa vauva tulimme Helsingistä Travemundeen ja sieltä Sveitsin kautta Lattesiin. Haluaisin, jos mahdollista, välttää tätä reittiä, sillä sehän on nyt nähty + vaihtelu virkistää. Olen myös aina halunnut ajaa Tanskasta Ruotsiin Juutinraumansillan yli. 
Pohdittuamme erinäisiä vaihtoehtoja (autojuna, lossi..), olemme päätyneet seuraavanlaiseen suunnitelmaan (mitään vielä varaamatta) :

Ajamme Ranskan halki Cherbourgiin (vietämme muutaman yön matkalla), jossa hyppäämme lauttaan, joka vie meidät Portsmouthiin Englantiin. Englannissa käymme ainakin katsomassa Stonehengeä ja ehkäpä ystäviämme, jatkamme kaakkoisrannalle Harwichiin ja hyppäämme laivaan, jonka toinen satama on Esbjerg Tanskassa. Sieltä sitten huristelemme sen pitkän sillan ja eteläisen Ruotsin läpi Tukholmaan, josta onkin hyvä ottaa turvallinen ruotsinlaiva Helsinkiin.

3/3 ajoneuvoista hoidettu