Ennen kuin muutimme tänne, tulimme käymään. Matkan nimi oli 'look and see' ja olimme viikon. Tarkoituksena oli saada asiat siihen kuntoon, että voimme tulla, että on paikka mihin tulla.
Oli lokakuun alku vuonna 2008. Asuimme keskustan hotellissa ja meillä oli auto käytössä. Autolla ajelimme muutamana päivänä katsastellen ympäristöä. Ja kaupungille kävelimme ainakin kauppaan. Päiväohjelmastamme vastasi alkuaan norjalainen, mummuikäinen Eva.
Evalla oli meille kymmenisen taloa/asuntoa näytillä. Mutta aloitimme pankista. Menimme keskustassa, aivan keskusaukion laidalla sijatsevaan pankkiin, missä Eva oli ennekin hoitanut tilejä ihmisille, joiden ei kuuluisi tiliä saada. Katsokaas kun täällä tilin voi avata vain niin että asuu jossain, eli että on sekä osoite että kaasulasku (joka muuten tarvitaan ihan jokaiseen asiaan todistamaan että täällä asutaan). Eikä meillä ollut osoitetta. Ja asuntoa ei voi vuokrata, jollei ole tiliä.
Tili siis avattiin ensin. Osoitteksemme laitettiin Aan työpaikan osoite, joka sitten vaihdettaisi oikeaksi, kunhan asunto saataisi. Täti, joka hoisi tilin avauksen, puhui hieman englantia ja hänestä tuli henkilökohtainen pankkineuvojamme.
Jokaiseen paperiin, sekä pankissa että vuokrasopimuksessa piti laittaa nurkkaan nimikirjaimet, että on lukenut jokaisen sivun. Ja loppuun, allekirjoituksen viereen, kirjoitettiin 'olen lukenut ja ymmärtänyt'. Heh, tai sitten en.
Ihan ensimmäinen ja ainoa asunto, jota kävimme katsomassa, oli hieno. Se oli myös ainoa, joka oli kokonaan kalustettu. Loput olivat taloja, omilla pihoillaan ja kaikki ilman MITÄÄN kalusteita. Ja kun sanon mitään, tarkoitan ettei siellä ollut mitään. Ei kodinkoneita eikä kaappeja. Keittiössä oli reikä kaasulle ja vedelle, vessassa pönttö ja kylpyhuoneessa amme ja lavuaari. Ja aina vessa eri huoneessa kuin kylpyhuone. (Tai vessa on kyllä pelkkä pönttö... Aina täytyy mennä käsien pesulle toiseen huoneeseen. Mikä ei ole suurimmalle osalle täkäläisistä ongelma, sillä he eivät pese käsiään vessasta tullessaan, kertoo empiirinen tutkimus)
Yhteen taloon olisi muuten kuulunutkin keittiö koneineen, hups melkein huijasin. Se oli kuitenkin kallis ja ei niin mielyttävässä paikassa, että olisimme olleet innoissamme.
Asuntoja käytiin katsomassa niin, että ajoimme Evan kyydissä kylän (missä talo sijaitsi) pikkuiseen välitysfirmaan (joka ostarilla on monta pientä). Siirryimme kaikki neljä (minä, Aa, Eva ja välittäjä) välittäjän autoon ja ajoimme talolle. Ja koska emme puhuneet ranskaa eivätkä välittäjät englantia, välittäjät eivät huomioineet meitä lainkaan, vaan keskustelivat Evan kanssa. Todella ärsyttävää!
Kaikki talot olivat 'vapailla markkinoilla', eli ei ollut varmaa että saisimme sen minkä haluaisimme. Päätimme yrittää ensimmäistä näkemäämme, sitä joka oli kokonaan kalustettu. Sitä oli jo joku muukin käynyt katsomassa ja päättänyt haluta sen. Tottahan toki. Onni oli kuitenkin meidän puolella (eikä meillä ollut lapsia tai lemmikkejä) ja pääsimme allekirjoittamaan vuokrasopimusta.
Eva myös lupasi hoitaa kaasu-ja sähkösopimuksen. Vakuutuksen kävi Aa hoitamassa yhdessä Evan kanssa. Minä voin pahoin. (Eli Jii ilmoitteli tulostaan...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki jälki