leppoisa maanantaikävely

Maanantaina päätin kävellä hypermarkettiin, matka ehkä kolme kilometriä. Sää hieno ja Jii nukkui. Tarvitsin paperisia muffinssivuokia, eikä oma lähikauppamme näin ollen auttanut. Aa oli töissä autolla, vaunut ei sovi bussiin, kävely siis ainoa vaihtoehto. Ja pidän kävelystä.

Ennen kesää olisin kulkenut joen rannassa piennarta pitkin kilometrin, ja siirtynyt sieltä asvaltoidulle pyörätielle. Kätevästi olisin alittanut vain yhden liikenneympyrän ja puikkinut suuren parkkipaikan läpi autojen seasta kauppaan.

Nyt siis toisin.

Joenranta on remontissa, sillä joki on vaarassa tulvia (siksi siitä onkin vedetty ylivuoto'putki' ja saatu aikaiseksi mm meidän vesi tekosaaremme ympärillä) ja rantaan rakennetaan polun sijasta oikea, asvaltoitu pyörätie. Hyvä. Paitsi että kiertotie on sitten todella kiertotie, se kiertää ainakin kilometrin. No pyörillehän se on tarkoitettu, joten ei kait se polkevia haittaa. Eikä kovasti minuakaan, aikaahan on. (Sitäpaitsi oikaisen ihan vähän yhden pihatien läpi, en siis pihan vain tien, ja niin tekee muutkin.)

Oikaisin siis taas maanantaina. Pääsin kiertotien alkuun ja lähdin auringosta nauttien kävelemään hiekkatietä pellon halki, kauemmas autotiestä. Hiekkatie vaihtui asvaltiksi ja matka eteni. Mutta siinä kohtaa missä kiertotie haarautuu (toinen haara kaupunkiin, toinen kaupoille), olikin liikennemerkki joka kertoi tien olevan poikki. Ja todisteena kaivureita keskellä tietä.

No minä voin hyvin mennä kaupunkiin päin ja kääntyä pyörätielle päästyäni kauppojen suuntaan, sinne siis.
Paitsi että pyörille tarkoitettu kiertotie pellon poikki oli aivan kuravellinä. Siis niin, ettei siinä voinut edes pyörällä päästä eteenpäin. Sinne ajoi juuri rekka kippaamaan hiekkaa, eikä sekään meinannut edetä kurassa. Että ei tullut mieleenkään lähteä kokeilemaan kuinka vaunut olisivat kulkeneet!

Eli vaihtoehtona oli kävellä takaisin hiekkatien alkuun ja jatkaa autotien 'piennarta'. Tuota autotien reunaa matka on huomattavasti lyhyempi, mutta hirveän paljon hankalampi.

Täällä ei todellakaan ole tarkoitus kävellä mistään mihinkään ikinä. Liikenneympyrässä mietin kuinka vaunujen kanssa ajaessa kuuluu toimia.. Päätin kuitenkin, kaikkien turvallisuuden vuoksi, pysyä pientareella, kuopista välittämättä. Jouduin tätä tietä huonekalukauppojen parkkipaikalle ja siitä kätevästi sille pyörätielle, jonne siis olisin päätynyt kahta ensimmäistä tietä kävelemällä. Yksi este vielä ennen pyörätietä: oja. Kävellen, ilman vaunuja siis, siitä oli mennyt moni, mutta emme me. Parkkipaikkaa siis väärään suuntaan pitkästi kävellen, ja sopivasta kohdasta ylitys.

Loppumatka kaupalle sujui sitten tietä myöden. Pyörätieltä hypermerketille tosin piti hetki kulkea ajokaistaa ja parkkipaikkaa, mutta niin täytyy ostoskärryjenkin kanssa tehdä.

Ja sama reitti takaisin kotiin. Aika paljon alkoi sieppaamaan tämän maan tapa remontoida, rakentaa, suunnitella ja merkitä. Mutta sekin ärtymys on jo tiessään.
Hypermerkettiin en kyllä kävele pitkään aikaan!