pyreneitten reissu

Aloitimme siis reissun yöpymällä ensimmäisen yön Ranskan puolella, Tarbes nimisessä kaupungissa (oikeammin kaupungista muutama kilometri seuraavaan kylään). Hotelli paljastui chateau'ksi (=linna) ja oli oikein hurmaava mukavine omistajineen ja kauniine huoneineen.

Huom kuvat kannattaa klikata suuremmiksi..

Pihalta löytyi suuri aitaus, jossa oli kanoja, kukkoja, tipuja ja pupuja. Isäntä kehotti meitä menemään sisään ja haki pesästä munia aamiaiselle. Teki muuten suuren vaikutuksen Jiihin, sillä vieläkin puhuu niistä munista :) Tiluksilla asui myös kissa, joka halusi rapsutuksia sekä koira, joka halusi leikkiä. Ihana paikka, suosittelen lämpimästi, mikäli joku siellä
päin liikkuu!

Tässä vielä chateau d'Orleix


Perjantaina 18.6 jatkoimme matkaa kohti Espanjaa ja ystäviämme. Lounaalle pysähdyimme aivan Ranskan ja Espanjan rajalle Biarritziin. Kaunis paikka, mutta jollain tapaa 'liian siisti'. Mieleen tuli Monaco.
 

Kyllä vaan on Atlantti eri meri kuin Välimeri. Noh, onhan ensimmäinen ihan oikea valtameri :) 

Perjantai illan vietimme ystäviemme luona. Lauantaina he veivät meidät kukkuloiden yli rannalle, Lekeitio nimiseen kylään. Söimme siellä lounaan ja välipalan ja katsoimme satojen miesten triathlon-kilpailua. (Ystävämme veli oli mukana kilpailussa.) Hulluntouhua katsoa kun miehet yrittävät juosta mereen kaikki samaa aikaa. Minulta olisi jäänyt kisa kesken jo siinä vaiheessa...
Illalla sitten ystäväni äiti sekä triathlon-veli vaimoineen tuli illalliselle kanssamme. Turhaa olin pelännyt, aika ei ollut syönyt ystävyyttämme ja jatkoimme siihen mihin viimeksi jäimme. Myös molempien perheet tuli tavattua viime reissulla (silloin 10 vuotta sitten), joten heitäkin oli mukava nähdä uudelleen.

Lekeition satamaa, jossa söimme lounasta.

Laskuveden aikana rantahiekka jatkui aina saareen saakka.

 Nousuvesi taas hävitti rannan.

Puistot olivat täynnä kukkia ja niistä löytyi, jokaisesta, lapsille liukumäki ja keinut!


Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaamme. Taas pysähdyimme lounaalle, tällä kertaa Pamplonan härkäjuoksu kaupunkiin.

Härkäjuoksu on heinäkuun alussa ja paikoitellen reittiä oli jo aidattu tulevaa varten.

Yön vietimme Jacan kaupungissa, josta jatkoimme taasen matkaa seuraavana päivänä. Lounaalle pysähdyimme omien eväitten kanssa jonnekin piknik-paikalle keskelle vuoria. Illaksi saavuimme Vielhaan, aivan Ranskan rajalla sijatsevaan vuoristokylään.
 

 Pieni hotellimme Vielhassa, jossa yövyimme kahden yön verran. Tiistaina lähdimme ylös vuoristoon kävelemään...

Putous, jonka viertä kävelimme.
 

Kaukaa kuulimme kellon kalkatusta, lehmälauma. Oikein ystävällisiä eläimiä, vaikka Jii pelkäsikin kovin. Korkeutta 1400 m.

Tarkkasilmäiset löytävät kivenjuurelta perhosia (kuva siis suurenee klikkaamalla).
 

Kyllä kelpasi näissä maisemissa kävellä ja evästää!
 

Ennen paluutamme hotellille käväisimme vielä katsastamassa rajan - vasemmalla Ranska, oikealla Espanja.

Keskiviikkona matka taas jatkui. Nautimme vuorista vielä päivän ja ajoimme yöksi Andorraan.
 

Aika kiekuraista vai mitä?

Sain hyvin otettua kuvan, sillä meidät pysäytettiin tullissa. Virkailijanainen kysyi (kun puhuimme englantia hänelle), mitä Englannissa tarkoittaa kun valo on punainen? Teki mieli vastata, ettemme tiedä, emmehän ole englantilaisia. Mutta kävi ilmi, että ajoimme kaistaan, jossa oli punainen valo. Meistä kumpainenkaan ei valoa huomannut, vain että se oli pimeänä. Aa sitten 'kinasteli' asiasta virkailijan kanssa, he löivät tuopista (vai oliko se illallisesta) vetoa ja lähtivät katsomaan. Hymyillen tulivat takaisin ja virkailijanainen lupasi tarjota tuopin.

Yövyimme samassa hotellissa, missä edellisellä Andorran reissulla, ennen Jiin syntymää. Hotelli oli mahtava, hyvällä paikalla, todella hyvä palvelu ja 
h e r k u l l i n e n aamiainen. Sitäkin suosittelen Andorrassa liikkujille, tosin sesonkiaikana se on aika kallis...
 

 

Torstaina alkoi kotimatka. Jätimme Vuorille hyvästit ja sukelsimme kirjaimellisesti pilviin. Onneksi kotona paistoi aurinko, sillä pilvessä lounasta syödessämme lämpötila tippui alle 15 asteen!

lopun alkua

Palasimme kotiin eilen. Reissu meni hyvin ja oli rentouttava. Siitä enemmän kuvineen myöhemmin (muisti täynnä, kuvat ei sovi kamerasta pois).

Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän. 

Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.

Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.

Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun. 

Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!

huonosta aamusta hyvään päivään

Heräsin aamulla päänsärkyyn, ties monetta aamua putkeen. Laitoin sarvikuonon (nenähuuhtelukannu, maailmanparas keksintö poskiontelopotilaalle!) odottamaan suihkusta tuloa ja painuin kuumaan suihkuun. Tulen suihkusta, oven takana seisoo Jii kädessään silmälasini ja sanoo 'ikki'. Ja näinhän ne olivat, rikki. 

Hieno homma. Huomenna reissuun. Kuka korjaa vai korjaako kukaan? Ja kuinka paljon sekin lysti maksaa?

Sarvikuono helpotti päänsärkyä. Sitten optikolle.


Juu, ei näitä korjata voi sanoo tyttö. Mutta voidaan etsiä sinulle uudet kehykset johon lasit laitetaan. Etsittiin ja laitettiin. Tunnin päästä takaisin. 

Sillä aikaa Jii kävi elämänsä toista kertaa parturissa, mies leikkasi tarkkaakin tarkemmin sekä koneella että saksin, puhalsi kuivaajalla eikä mistään olisi tiennyt asiakkaan olevan kaksi eikä kuusikymmentä, siis palvelusta. Palkaksi sai vielä tikkarin.

Takaisin laseja hakemaan. Hyvältä näyttää, entä se hinta? Ilmaiset. Mitäh? No kun sinulla on näissä se takuu. Niin mutta eihän se voi korvata lapsen katkaisemaa aisaa. Mutta kyllä vaan korvaa. Ja korvaa vielä huhtikuuhun 2012 saakka! Ajatella, tämä jos joku on palvelua! (Joo, tiedän, olen siitä jotain maksanut, mutta lasit maksoivat 320 euroa vakuutuksen sekä aurinkolaisien vahvuuksilla kanssa. Jotta ei voinut vakuutus kovin kallis olla.) 


Niin hyvin pelastui päivä, että lähden aiemmista suunnnitelmista huolimatta possukerhoon. Sieltä tullessa kun saa jonottaa kotiin yli tunnin ja matkaa on kuitenkin vain 7 kilometriä, siksi toisinaan ei innosta lähteä...

Espanjaan hei!

Ollessani vaihto-oppilaana Amerikassa 'muutama' vuosi sitten, ystävystyin espanjalaisen Onin'in kanssa. Teimme reissun Kanadaan yhdessä ja vietimme paljon aikaa omassa eurooppalaisessa seurassamme. Suomeen palattua kirjoittelimme muutaman kirjeen. Matkustin hänen luokseen pohjois Espanjaan ja hän tuli juhlimaan ensimmäisiä häitäni. Ja vaikka yhteydenpito on ollut vähäistä, olemme olleet toistemme mielissä.

Hän olisi tullut perheensä kanssa pääsiäiseksi meille, mutta Aa oli yövuorossa. Päätimme kuitenkin nähdä ennen kuin Suomeenpaluu koittaa, onhan välillämme vain kuutisensataa kilometriä! 

Torstaina siis suuntaamme auton keulan kohti Espanjaa. Ihan yhtäsoittoa emme aja, vaan pysähdymme yöksi vielä Ranskan puolelle ja perjantaina kurkistamme millainen kaupunki on kuuluisa Biarritz. Viikonlopun vietämme siis Oninin sekä hänen miehensä (jonka minä tapasin jo vuonna 2002 ensimmäistä kertaa) ja heidän Jiin ikäisen tytön kanssa. Odotan innolla (vaikka vähän pelottaa, sillä hänen englantinsa on mennyt aika huonoksi...) näkemistämme!

Kotiin palaamme hissukseen pyreneitten vuoriston eteläpuolta. Toiveissa on päästä vähän kävelemäänkin vuoristoon, sillä sekä Espanjan että Ranskan puolella on monta kansallispuistoa huikaisevine näköaloineen.

Mukavaa matkaa siis tiedossa.

roomalaisista tähän päivään

Saimme viettää ihanan viikon Äidin sekä Serkun kanssa. Saimme kauan kaivatun sateen heti heidän tultuaan. Toki se sotki hieman suunnitelmia, sillä täällä sade on harvinaista herkkua eikä mitään/mikään ole otettu huomioon sateen sattuessa (esim katokset, räystäät, katukaivot...) Mutta sadetta tosiaan oli odotettu - viimeksi täällä satoi maaliskuussa ollessamme Amerikassa. Autojenpesukielto oli ilmassa ja maastopaloja syttymässä. 

Viikon aikana shoppailimme, vietimme Pimun kaksi-vuotisjuhlaa, söimme hyvin ja paljon, katselimme maisemia (he myös junan ikkunasta matkatessaan Ranskan halki) sekä nähtävyyksiä ja tietysti pistäydyimme Välimeren rannalla keräämässä kauniita kiviä ja simpukoita. Taisivat vieraat viihtyä myös Jiin hauskojen juttujen äärellä. (On se vaan ihme kuinka paljon muutamalla sanalla voi hauskuuttaa.)
Kun juna lähti, tuli Jiiltä itku - laukut olisi pitänyt saada takaisin meille :) 

Sateen tauottua hetkeksi kipaisimme katsomassa haikaroita. Pikkuhaikarat olivat vielä pesässä.

Nimes'in roomalainen areena. Yksi 'must see' nähtävyyksistä, jonka näkemistä olemme lykänneet näin pitkään :)

 Cafe au lait et croissant

Pont du Gard, roomalaisaikainen akvedukti (UNESCOn maailmanperintökohde). Meidän perhe oli siellä ehkä viidettä kertaa, mutta vasta nyt kävin katsomassa sillan tältäkin puolelta ja uittamassa varpaita.






Palasimme takaisin arkeen oikein romahduksella, sillä saimme kaikki kamalan räkätaudin kuumeen kera. Minä viimeisenä toipujana alan olla jaloillani, vain herätäkseni silmätulehdukseen. Jippijai. Onneksi sairastuminen hoitui kuitenkin pois alta, sillä torstaina suuntaamme Espanjaan.

kesäkuun sade

Täällä on satanut helmikuun jälkeen kahdesti. Aurinko on paistanut kaikkina muina päivinä. Toisina jopa liian kuumasti. 

Tänään on aurinko karannut kauas Suomeen ja jättänyt tilalle vesisateen ja kylmyyden (16 astetta). Juu, se on kylmä kun on ollut sukat jalassa viimeksi maaliskuussa lentokoneessa. 

Kuinkas näin sattuikaan kun juuri mainostin Äidille ja Serkulle (jotka junassa köröttelevät meille juuri nyt) aurinkoista säätä ja lämpimiä rantakelejä.



Sunnuntaina poljimme toisen hääpäivämme kunniaksi rannalle jäätelölle. Pidämme aina juomatauon puolenvälin tienoilla (matkaa 9,5km) hevostallin kohdalla. Kuten nytkin. Matkaa jatkaessamme, Jii sanoi ensimmäisen lauseensa: 'babai hors' ! 

Takatullessamme yhdessä risteyksessä oli isä kahden poikansa kanssa. Toinen poika oli tiensivussa, toinen keskellä tietä, ilmeisesti kaatui, ja siirtyi siitä tiensyrjään isän riepottamana. Isä huusi kurkku suorana, kirosi, heitti repun selästään ja alkoi läpsiä lasta poskille. En nähnyt mitä oli tapahtunut, mutta tuskin mitään niin vakavaa, että aihetta lyömiseen oli. 



Lopuksi. Aikamme patonkimaassa lähenee loppuaan. Tänään korkattiin kolmanneksi viimeinen kuukausi.