Kotimme on hyvin siisti ja kaikki tarvittava löytyy. Halusimme kuitenkin tehdä tästä omannäköisemme (kukapa ei?) mahdollisimman pian. Vietimme paljon aikaa kauppoja kierrellen.
Haastetta sisustuksessa on ollut...
Keittiössä on ovi joka on myös ikkuna. Jos kävelee asuntomme ohi tai pelaa pingistä kerhohuoneessa, näkee suoraan keittiöön. Jotain verhon kaltaista siis oli hakusessa. Verhotankoa siinä ei ole, eikä sellasita uskallettu lähteä kiinnittämään, joten jokin muu asia piti löytyä. Ostimmekin hyvin läpikuultavan (pimennystä emme kaivanneet, siksihän on ne muovi'kaihtimet') pokaan helposti kiinitettävän kankaan. Mutta se oli liian kapea ja lyhyt. Etsintöjä on jatkettu, tuloksetta.
Ennen rymsteerausta olohuone oli toimimaton. Koska keittiöön ei sovi pöytä, ruokailu tapahtuu olohuoneessa. Tullessamme, pöytään piti pujotella sohvaryhmän ja sohvapöydän ohitse. Pöytä ja sohvat vaihtoivatkin paikkaa ensitöiksi. Tilaakin tuli enemmän. (Teko)nahkasohvia ei muuten koskaan tule meidän talouteen, jos se on minusta kiinni. Helteillä iho 'nahkaa' vasten ei ole mielyttävä kokemus!
'Olohuoneen' puolelle, sohvien alle ostimme maton. Hyvin halvan eikä kovin kauniinkaan, mutta ajaa asiansa. Eteiseen hommasimme pienen lipaston, jonka laatikoihin kengät mahtuvat. Täällä ei kenkiä oteta sisällä pois, joten niille ei ole mitään paikkaakaan ajateltu.
Portaittemme alla on tyhjä tila, jonne halusimme vaatetangon takeille. Tila on vaan niin typerän mallinen, ettei sinne ole mitään sopivaa löytynyt. Väliaikaisratkaisuna työnsimme sinne tangollisen pahvilaatikon, jossa roikkuvia vaatteitamme tuli. Se on hirmuisen ruma ja hutera. Mutta sinne se taitaa jäädä, pysyvästi. Turha kai sitä enää on alkaa mitään ostelemaankaan :)
Ruokapöytänämme on lasipöytä. Tuolien istuinosat olivat valkoiset ja täynnä keltaisia kahvitahroja. Aa päätti verhoilla ne. Ja verhoilikin hienoiksi, aikaa vaan kului kymmenen kuukautta. Tuolit sekä pöydän jalat ja kehikko ovat valurautaa (?) ja painavat paljon. Hyvin epäkäytännölliset siis nekin.
Olohuoneessa oli valonlähteenä yksi pikkuinen kattolamppu, kohdistettuna jonnekin sohvan ja lattian välimaastoon. Alkuunsa hankimme jalkalampun ja myöhemmin otimme koko kattolampun pois ja ostimme sen tilalle suuren 'onkivapa'lampun (jonka ehdottomasti tahdon kotiin, vaikkei se sinne minnekään taida sopiakaan).
Yläkerrassa, jossa on kylpyhuone, vessa (pikkuruinen huone, jossa pelkkä pönttö) ja kolme makuuhuonetta, emme tehneet mitään. Vierashuone toimii vieraitten aikana vierashuoneena, muuloin pyykinkuivaushuoneena. Työhuone on Aan harrastehuone sekä minun askarteluhuoneeni. Ja makuuhuoneessa nukumme me kaikki kolme. (Vaikka ajattelimme ensin Jiin saavan oman huoneen... tarpeetonta. Kuka nyt noin pienen yksin jättää? ;)
Osa tauluista sotii silmiemme kanssa, kuten ruokapöydän takana oleva SUURI van Gogh'in auringonkukkajuliste kehystettynä tauluksi. Mutta eihän kaikkea voi pistää sivuun, säilytystila loppuu kesken. Muuten olemme kovin tyytyväisiä siihen miltä täällä näyttää.
huhheijaa!
VastaaPoistaolen monasti pohtinut asumista valmiiksi kalustetussa kämpässä. ei taitaisi onnistua minulta, eikä oikeastaan koko perheeltäkään.
kekseliäisyytesi on tuossa asunnossa kullanarvoinen: miten tehdään kalustetusta asunnosta koti.
meillä täällä vietetään loppiaista, jolloin myös kuuset viedään ulos. säästynpä siltäkin, kun koko puuta ei koskaan raahattu edes sisään.
puolikuinen yötervehdys täältä lumisesta pakkassuomesta.
liskonainen; minun on 'olla kotona' missä vaan ja se varmasti on helpottanut. Mukana on myös omat Muumimukit ja kivi-tuikut ;) Mutta myönnettävä on, että viime vuonna siinä hirvitysolossa teki kyllä tiukkaa..
VastaaPoistaEnnen kuin luin blogiasi enemmän, katselin kuvia ja mietin että löytyykö Suomesta noin ihanan näköistä taloa ja epäilin.. epäilykseni osoittautui oikeaksi.
VastaaPoistaMutta ihana talo =)
Kiitos Kati, kyllähän täällä kelpaa. Suomessa Kartanonkoski Vantaalla näyttää ulkoisesti vähän samalta..
VastaaPoista