herkuttelua?

Kun menee kauppaan ja tahtoo suklaata tai jotain muuta herkkua (vaikka voisarvia tai suklaaleipiä), niitä täytyy ostaa monta. Yhtä suklaapatukkaa ei saa, on ostettava vähintään kolme. Suklaalevyjä on yksittäin myynnissä isoissa kaupoissa, mutta ei meidän omassa lähikaupassa, sieltä on ostettava kaksittain. Myöskään jäätelöä ei voi ostaa yhtä tuuttia, pienin pakkaus, jonka olen löytänyt, oli kolme kappaletta. Toki voi ostaa myös litran, niitä myydään yksittäin.

Tupakkakioskit on erikseen, niistä saa ihan kappaleittainkin, mutta harvoinpa sellaiseen menee asioimaan.

Kyseinen asia on aina harmittanut, sillä nyt on pakko ostaa monta ja syödä ne kaikki, herkkua siis. Ai säästää vai? Ei, en minä.

Tänään vaunukävelyni suuntautui postiin (synttäripaketteja eräille tulossa...) ja sieltä jotain kautta Irkun ohitse, sillä minulla oli hänelle viemisiä (madmen lainaan). Postin jonossa, siellä muuten joutuu aina jonottamaan, Äiti soitti. Samalla huomasin Irkun lähettäneen viestin, olisi luonnonpuistossa kävelyllä.

No mehän kiireesti lähdimme kohti puistoa, treffasimme Irkun ja Pimun, kävimme kiertämässä lyhyen lenkin ja lähdimme takaisin.

Sormiani alkoi palella ja olin laittamassa lapasia käteeni.. mutta ne eivät olleetkaan vaunuissa! Ne tippuivat varmasti postiin kun nostin Jiin jonottamaan kanssani. Ja posti sulkee ovensa kuudelta, kello varttia vaille, matkaa 20 minuuttia kävellen. Pikakurssi, kuinka esitän asiani ranskaksi ja töppöstä toisen eteen. Kaksi vaille tasan läähätin postin oven edessä, kävin poimimassa lattialta lapaset ja läähätin vähän lisää. (Viimeisistä juoksuaskelista on reippaasti vuoden päivät.)

Kävelin kauppaan ostamaan vettä ja suklaata, olinhan sen ansainnut. Mutta vaikka aivot olivatkin sumeina ja järki tipotiessään, ymmärsin etten voi ostaa kolmea suklaapatukkaa vartin hölkästä. Loppumatkan matelin kotiin.

Postilaatikossa odotti kovasti odottamani paketti ja yllätyksenä sisältä löytyi TUPLA-patukka. Nyt olen varmasti ansainnut sen! (Monet kiitokset Vaahtokujalle!)