kunnostusta

Meidän takapihalla(han) on vettä. Siis koko taloyhtiömme sijaitsee saarella (teko), jolloin jokaisella asunnolla on pihan jatkeena vettä. Vesi ei ole joki, eikä lampi, kuvaavammin ehkä vallihauta.

Jokunen viikko takaperin tuli ilmoitus, että remontti alkaa 'penkalla' .Olimmekin huomanneet veden laskeneen ja sitä ehtineet ääneen ihmetellä.

Kaksi viikkoa reissussa ja nyt näyttää tältä:

 

Jäämme seuraamaan tilannetta.

kotona

Reissu venähti melkein viikolla, mutta nyt olemme tukevasti kotona. Tukevasti, melkein liimattuna siis. Täällä on niin kylmä, ettei meinaa tohtia pysähtyä istumaan ja kun istuu, ei meinaa tohtia nousta huovan alta.

Lämmitys oli nimittäin napsahtanut pois päältä. Sisällä oli eilen +12, tänä aamuna jo +19, mutta toki kivilattiat (ja seinät) ovat imeneet kylmyyttä itseensä ja asunnon lämpeneminen ottaa aikansa. Yhtään ei auta, että ulkona on hädintuskin plus asteita ja sataa vettä.

Matkapäivitystä kuvineen seuraa.

 

oho

Nyt kävi sitten niin, että me lähdetään Italiaan. Huomenna. 

Aa joutui pikkasen lyhyellä varoitusajalla työmatkalle ja päivän pähkittyämme, päätimme koko perhe ottaa auton alle ja ajella reilut 700 km koilliseen.

Palaamme viikonpäästä sunnuntaina.

soldes

Eilen oltiin ruokakaupassa ja kaikki pikkuliikkeet kaupan yhteydessä olivat suljettuna. Ikkunan eteen laskettavat portit olivat raollaan, joten sisään näki hyvin - kaikissa niissä oli hirveä kasa myyjiä laittamassa lappuja kiinni vaatteisiin, täyttämässä hyllyjä, virittämässä mainoskylttejä näyteikkunoihin.

Tänään siis alkoivat alennusmyynnit. Ajattelin käydä yhdessä kaupassa vilkaisemassa, mutta parkkipaikka oli niin täynnä, etten vaivautunut. Mitäänhän en oikeasti tarvitsekaan, joten mitä sitä suotta änkee valmiiksi tukkoiseen kauppaan. 

Sen sijaan luomukaupassa sai ostostella ihan rauhassa, siellä kun alea ei ollut.


                 *  *  *  *


Ranskanopekin kävi eilen, viime tunnista olikin vierähtänyt taas aikaa (lokakuun puolessa välissä). Ihan onnettomia ei oltu, mutta taivas sentään, huonoja. Kyllä Ope varmaan takoo päätään automatkalla kotiin ja kiroaa laiskuutemme. Sillä laiskuuttahan se enää on, ei se VOI olla niin vaikeaa kun kuvittelemme. Vai voiko?





 

joenpenkka

Ihan meidän vieressä(hän) menee joki. Kun muutimme tänne, joenvarsi oli pelkkä kinttupolku, jossa kuitenkin kulki paljon pyöräilijöitä, juoksijoita, kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia. Me emme kulkeneet joenvartta paljon (emme kulkeneet paljon missään, kiitos sen ainaisen huononolon).

Silloin kun Raaseporilainen oli täällä Nelssonin kanssa (tammikuussa 2009 3viikkoa), kuljimme penkkaa rattaiden kanssa kauppaan. (Sillon vielä sieltä suunnasta pääsi kävellen Carrefouriin sekä Kultaisiin Kaariin nettiin, nyt kävelytie sinne on purettu ja tilalla on työmaa.) Kuljimme penkalla, vaikka jalat juuttuivat mutaan kiinni ja rattaiden pyörät kasvoivat kurasta moninkertaisiksi kooltaan ja työnnettävyydeltään. Silloin päätin, että Jiille (joka siis oli vielä silloin vatsassa) hommataan isopyöräiset vaunut. 

Ostimme isopyöräiset vaunut ja palasimme muutaman kuukauden Suomenlomalta takaisin tänne. Innosta paukkuen lähdimme joenpenkalle kävelemään. Mutta, se oli suljettu kanaverkkoaidalla! Tavasimme suurta lappua ja totesimme sen olevan remontissa pitkälle seuraavaan vuoteen. 

Nyt joenvarsi on ollut avoinna jo pitkään, reilusti viime kesästä. Se on muuttunut kevyenliikenteen väyläksi ja kulkijoita siellä on paljon, paljon enemmän kuin ennen. Nyt kaupungista pääsee rannalle joenvartta, asvalttitietä pitkin. Ja nyt mekin käytämme sitä melkein päivittäin.
 

Tänäänkin lähdimme penkalle kävelemään. Kaupunkiin päin mentäessä on jossain välissä käännyttävä ympäri ja tultava samaa tietä takaisin, sillä kuten sanottu, entisen pyörätien on vienyt rakennustyömaa. Ja vaikka penkka onkin asvaltoitu, on sen reunoilla vielä 'nurmikkoa' eli rikkaruohoja. Ja koska on satanut pari viimeistä päivää, maa on märkä ja TODELLA savinen. (Ajattele savea, josta koulussa tehtiin keramiikkatöitä ja lisää siihen niin paljon vettä, että vesi valuu pitkin käsiä ottaessasi savipallon käteen, sellaista siis.) Ja koska Jii halusi kävellä itse, hänhän päätyi sinne savivelliin ja jäi kiinni. Onneksi ehdin hätiin, ennen pyllähtämistä, sillä seurauksella että me molemmat olimme kurassa, siis kurassa. Eipä päässyt poikanen takaisin vaunuihin ennen tehokasta lätäkössä uittoa. Ja nahkakenkäni saattavat olla entiset...

 Kun penkan kunnostus oli jo asvalttia vaille valmis

Kun asvaltti oli valmis muualla kuin penkalla

Ja kun koko tie oli ihan valmis!

uusi juttu

Jiin nukkuessa on aikaa surffailla vaikka blogistaniassa. Löysin mukavan haasteblogin, jossa annetuilla kahdella (tai kolmella) alkukirjaimella pitää keksiä kuva ja linkittää se ko. blogiin. Sanan tulee olla suomenkielinen sekä kuvan oma. Innostuin ja päätin luoda kokonaan uuden blogin, kuville. 

Haasteen lisäksi laitan sinne kuvia, joita koneelta löytyy Patonkimaan elämän varrelta. 

Tervetuloa!

Arkeen

Se on sitten arki palannut tännekin - olen ensimmäistä päivää kahden Jiin kanssa miltei kolmeen viikkoon. Aloitimme reippaasti reilun tunnin lenkillä vesisateessa (ne hullut ulkomaalaiset). Kun kurkkasin postilaatikkoon, viimeinenkin joulupaketti (ilmeisesti Pariisin lumisade sotki vähän postinkin kulkua) oli tupsahtanut ja sieltä löytyi kolme levyä suklaata. Ja koska meillä (minulla ja Aalla) on tarvetta pieneen keventämiseen, suklaat pysyvät avaamattomina laatikossa, ainakin toistaiseksi. 

Kevään varauskalenteri näyttää ihan tyhjältä - Anoppi on luvannut tulla, tarkempaa ajankohtaa emme vielä tiedä, samoin Äiti ja Serkku. Mutta muuten saamme olla keskenämme. No, kyllä se sitten kesää kohden vilkastuu, kuten muinakin vuosina. Päätimme tosin, että elokuun tämä majatalo pysyy suljettuna. Silloinhan alkaa muuttovalmistelut. 

Mutta vaikka kuinka ajatus valuu jo ensi syksyyn, on vielä paljon tekemättä ja kokematta ennen sitä. Possukerho käynnistyy joulutauon jälkeen taas tänään (Jii vielä unessa, joten menemättä jää), ranskan Ope tulee ensi viikolla (apua, melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen) ja seuraava lomakin odottaa järjestelyään (loput kesälomat ja talviloma pitää pitää huhtikuun loppuun mennessä). 

Että vuoden alku on hyvin samanlainen kuin vuosi sittenkin.

ps. Se kateissa oleva laukku ei sitten ikinä löytynyt vieraiden täälläoloaikana.