torstai 14. tammikuuta 2010

au pair saa paikan, oltava leivontataitoinen

Leivoin eilen possukerhoon korvapuusteja. Taikinaa tuli paljon, joten loppu taipui voisilmäpulliksi. Koska korvapuustit eivät koskaan näytä korvapuusteilta, en vaivautunut nipistelemään, vaan keikautin palan muffinssi-vuokaan. Ne näyttivät ihan tarjottavilta ja maistuivat hyviltä.
Tavan pullat taasen näyttivät paistamattomina hyviltä, uunista tullessa olivat halkeilleet ja mieleen tuli lähinnä sämpylä. Eivätkä ne silmä-kohtaa lukuunottamatta maistuneet miltään.

Tulisiko joku asian osaava opettamaan kädestä pitäen?

Tämän päivän on satanut niin paljon, että autotallin oven ali on tullut vettä ja kastellut pahvilaatikon. (Ei meidän laatikko, vaan saksalaisen M-E:n...) Tuuli on klonksuttanut kaihtimia ikkunoita vasten ja kaatanut muovisen terassituolin ja aurinkovarjon. (Yök muovituoleille, mutta eivät ole meidän, nekään.)

Sateen pitäessä taukoa lähdin Jiin kanssa pikkuiselle vaunukävelylle. Satuimme paikallisen yläasteen kohdalle juuri silloin, kun koulu päättyi. Voi sitä teinien määrää. Ja ilmeisesti tien tukkeena seisominen, avuttomuus, epäkohtelias käytös ja kiljunta on aivan universaalia teinikäytöstä, sillä minä jouduin puikkelehtimaan vaunujen kanssa ajotielle sekö teinimassan läpi, kukaan noteerannut vaikka pardonit vaan kajahteli ilmoille. Ziisus sentään!

Aa meni illaksi töihin. Jii on ollut kitisijä koko päivän. Minä sain aamupäivällä uuden tukan, mutta sade ja tuuli sotki kampauksen matkalla autolle. Ei paras päivä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki jälki