Espanjaan hei!

Ollessani vaihto-oppilaana Amerikassa 'muutama' vuosi sitten, ystävystyin espanjalaisen Onin'in kanssa. Teimme reissun Kanadaan yhdessä ja vietimme paljon aikaa omassa eurooppalaisessa seurassamme. Suomeen palattua kirjoittelimme muutaman kirjeen. Matkustin hänen luokseen pohjois Espanjaan ja hän tuli juhlimaan ensimmäisiä häitäni. Ja vaikka yhteydenpito on ollut vähäistä, olemme olleet toistemme mielissä.

Hän olisi tullut perheensä kanssa pääsiäiseksi meille, mutta Aa oli yövuorossa. Päätimme kuitenkin nähdä ennen kuin Suomeenpaluu koittaa, onhan välillämme vain kuutisensataa kilometriä! 

Torstaina siis suuntaamme auton keulan kohti Espanjaa. Ihan yhtäsoittoa emme aja, vaan pysähdymme yöksi vielä Ranskan puolelle ja perjantaina kurkistamme millainen kaupunki on kuuluisa Biarritz. Viikonlopun vietämme siis Oninin sekä hänen miehensä (jonka minä tapasin jo vuonna 2002 ensimmäistä kertaa) ja heidän Jiin ikäisen tytön kanssa. Odotan innolla (vaikka vähän pelottaa, sillä hänen englantinsa on mennyt aika huonoksi...) näkemistämme!

Kotiin palaamme hissukseen pyreneitten vuoriston eteläpuolta. Toiveissa on päästä vähän kävelemäänkin vuoristoon, sillä sekä Espanjan että Ranskan puolella on monta kansallispuistoa huikaisevine näköaloineen.

Mukavaa matkaa siis tiedossa.

viisut

Tokihan täälläkin taas vietettiin Euroviisuiltamia. Sattuupa niin, että ystävämme Cille on syntynyt tässä toukokuun loppupuolella ja samoin kuin viime vuonna, meidät oli kutsuttu Mas Tolosaniin, yhdistettyihin euroviisu-syntymäpäiväpileisiin. 

Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin. 

Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin! 

Anoppi sattui saapumaan täydellisesti perjaintaina ja halusi jäädä Jiin kanssa lauantai iltana kotiin, joten olimme valmiina juhlimaan ihan kahden.

Saavuimme paikalle viimeisinä ja tulomme kirvoitti raivoisat aplodit. Juhlijoita ei ollut montaa, silti edustettuina olivat Suomi, Ranska, Norja, UK sekä Yhdysvallat, lisäksi pukeutuneina paikalta löytyi Venäjä, Saksa, Ruotsi sekä joku Itä-Euroopan maa. 

Cille oli tulostanut kaikille oman äänestyslipukkeen, johon pisteytettiin laulu, esitys, asu ja tunnelma. Meidän viisumme voitti Moldova. Jokainen myös nosti hatusta esiin maan, jota tuli, omista tunnelmista huolimatta, kannustaa voittoon. Koska Braij nosti Azerbaijanin, hän sai palkinnoksi 'hyvästä kannustuksesta' yön Mas Tolosanissa sekä pullon shampanjaa. 

Aa edusti Saksaa. Saapuessamme naamassa oli kiinni viikset, mutta ne hukkuivat juhlahumussa.

 Äänestyslipuke tulostettuna BBC:n sivuilta.

 Melkein jokainen maa sai oman cupcakensa. Arvatkaa söinkö Suomen?

 Kisakatsomo

Ruotsalainen sitruuna sekä sankari.



Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.

äitienpäiväkukkia

Kävelin eilen Jiin kanssa oman kylän keskustaan kukkakauppaan. Tarkoituksena oli ostaa kimppu tanskalaisille naapureille vietäväksi. Mielestäni sopivaa kimppua ei löytynyt, joten pyysin myyjää kasaamaan irtokukista noin 15 euron kimpun. Täti teki työtä käskettyä ja alkoi otella maljakoista toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä kukkia kimppuun. Jossain välissä mietin rimpsun 'sänk, kääns, sänkant' (viisi, viisitoista, viisikymmentä) uudelleen ja kylmähiki alkoi kohota otsalle - olin pyytänyt noin viidenkymmenen euron kimppua. Ja koska kielitaitoni (eikä ylpeyteni) riittänyt perumaan tilausta, sanoin kesken teon kimpun olevan hyvä niin. Pysäytin noin puoliväliin.

Kimppu oli todella hieno ja älyttömän suuri, selvästi liian pramea tuntemattomille naapureille vietäväksi. Aikansa raksutettuaan keksin täydellisen paikan suurelle kimpulle. Irkku kun vihdoin sai vauvan (poika) perjantaina! Kävelin siis museolle, jossa tapasin pienen isosiskon mummonsa kanssa ja sain annettua kukat hyvillä mielin. Sairaalaan kun en niitä olisi kuitenkaan vienyt.

Takatullessa kävelin toisen kukkakaupan ohitse ja ostin sieltä pienemmän ja vaatimattomamman, mutta paljon kauniimman ja halvemman kimpun naapureille vietäväksi. 

Kotona päätin leipoa raparperipiirakan tälle päivälle valmiiksi. (Aa kun on viikonlopun töissä, äitienpäivän vietto jäi välistä.) Kimpun nähtyään Aa oli sitä mieltä, että se oli liian virallinen ja hieno vietävä, piirakka sen sijaan olisi täydellinen vieminen. Tarjoutuipa ostamaan kukat minulta ja antamaan ne takaisin äitienpäiväksi ;) Piirakka siis vaihtoi syöjiään.

Äitienpäivää vietimme Jiin kanssa rannalla Cillen ja Vinskin sekä Raakkelin ja Aleksin kanssa lounasta syöden. Ja parasta tässä päivässä oli pikkuriikkisen pojan näkeminen - pääsin siis etuoikeutettuna ystävänä katsomaan Irkun vauvaa sairaalaan. (Olinpa iloinen että päätin synnyttää pienessä Tammisaaren sairaalassa enkä suuressa ranskalaisessa sairaalassa.)

Tiesittekö muuten, että äitienpäivä on tänään ollut Suomen lisäksi myös Amerikassa ja Sveitsissä?

ystäväni tuttavani

Vappupäivän brunssilla oli tarjolla simaa, munkkeja, suklaakakkua, karjalanpiirakoita, munavoita, poropiirakkaa, ruisleipää, juustosalaattia, perunasalaattia sekä liitulakuja. Koristeina ilmapalloja, serpenttiiniä sekä silkkipaperikukkaköynöksiä. Vieraina Irkku, Museonjohtaja ja Pimu sekä Cille ja Vinski. 

Iltakävelyllä tapasimme naapurimme, jotka esittäytyivät tanskalaisiksi. Juttelimme hetken niitänäitä. Rouva kyseli kesäsuunnitelmistamme ja kertoi heidän poikansa tulevan perheensä kanssa heinäkuussa. Pojan perheessä on vähän Jiitä nuorempi poika ja rouva pyysikin Jiitä leikkikaveriksi pienelle pojalle. No tokihan mennään. 

Tänään aamupäivällä munkille ja simalle poikkesi pilates-Liisa lastensa kanssa. Tyttö on viisi ja poika kolme. He viipyivät puolisen tuntia ja vaikka asuntomme ei näyttänytkään pyörremyrskyn pyyhkäisemältä (kuten vapun kolme kaksi vuotiaan jälkeen), oli kolmevuotias ehtinyt rikkoa ämpärin, pyöränpumpun sekä heittää tuhkakuppina toimineen olutpullon aidan yli veteen (josta sitä ei pois saa). Lisäksi ulkoleluja löytyi sisältä ja sisäleluja ulkoa. 

Irkku odottaa viimeisillään toista lasta. Minä olen hälytysvalmiudessa, sillä olen lupautunut Pimun hoitajaksi synnytyksen ajaksi. Eilen jo vähän varoiteltiin, mutta toistaiseksi on ollut hiljaista. Aa lähti iltavuoroon, joten niinköhän käy että saan hoidettavaksi illaksi kaksi lasta... 
(Esitin kyllä toiveen Irkulle syntymäpäivälahjasta, huomenna saisi vauva syntyä!)
 

viikon varrelta

Niin se meni pääsiäinenkin. Nyt sitten odotellaan vappua. Vappupäiväksi kutsuimme Irkun sekä Cillen perheineen brunssille. Nyt keittiössä onkin riisipuuro valmiina karjalanpiirakoihin, autotallissa sima käymässä sekä munkkiöljy ostettuna. Eilen haettiin serpenttiiniä ja ilmapalloja, joten eiköhän niillä karnevaalitunnelmaan päästä :)

Viikossa on taas tapahtunut vaikka sun mitä, yhdestä sateisesta sisäpäivästä huolimatta: 

Rannalla tarkenee jo hyvin leikkiä. Vesi tosin on tottumattomalle avantouimarille(kin) vielä liian kylmää.

Possukerhon kanssa etsittiin pääsiäismunia keskiviikkona ennen pääsiäistä.

Sunnuntaina ajoimme muutaman kymmenen kilometrin päähän Sommiers'iin. Siellä oli keskiaikaismarkkinat kulkueineen.

 

Lelukaupan kuvastosta löytyi yllättävä peli. Pakkohan se oli ostaa. Kesällä (ehkä jo Jiin syntymäpäivänä) pidetään Mölkky-turnaus, jonka voittaja kyseisen pelin voittaa itselleen. Tosin peli siirtyy uudelle omistajalleen vasta elokuun lopussa :)

 

pääsiäistunnelmissa

Palmusunnuntaina saimme kutsun Museolle pääsiäismunien maalaukseen. Irkku oli pohjamaalannut ruskeat munat valkoisiksi (valkoisia ei löytynyt mistään) ja Museonjohtaja oli tuonut Museolta pienen pöydän pihalla, jonka ympärille Jii, Pimu, Finli ja Liila kerääntyivät täpinöissään. Finli isona poikana (3v) näytti pienille (2v) mallia. Kaikilla oli kivaa, maalia löytyi munien lisäksi vähän otsasta sekä pöydältä ja maalauseväinä söimme korvapuusteja ja rosé viiniä.

Tänään tapaamme possukerholaiset suuren suuressa puistossa. Ohjelmassa jo perinteinen (joka missattiin viime vuonna Suomenreissun takia) easter egg hunt. Lapset, ainakin isot, etsivät munia puistosta ja kun munat on löydetty, istumme filteille ja mutustamme suklaata. Kuullostaa aika kivalta. Ja ilmakin on suotuisa - asteita ripauksen vajaa 20 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (vähän tuulee, mutta sehän on vain vilvoittavaa).

huhtikuuko jo?

Voi kamala, miten on tännekin kirjoittaminen jäänyt, anteeksi. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut eikä olla tehty. Ollaan vaan hypätty takaisin lomanjälkeiseen arkeen. Ollaan tavattu ystäviä ja nautittu keväästä ja sen suomasta lämmöstä.

Olen päässyt kahteenkin kertaan ihan itsekseni lounastamaan naisporukassa.
Viime sunnuntaina kun vietettiin kymmenen naisen voimin 'baby shower'ia kolmelle odottavalle naiselle. Ohjelmassa oli ruokaa ja nimien nostoa hatusta. Jotenkin kaikki arvasivat minun keksimäni nimet, kummallista ;)
Sekä torstaina, jolloin sain viettää ihanan keskipäivän kahden täällä tärkeimmiksi tulleiden ystävieni kanssa. 

Iltaisin mieleen hiipii muutto, matka Suomeen, juhlat, joita olen ajatellut vietettävän ennen lähtöä... Yleensä paluu takaisin kotiin. En haluaisi vielä ajatella elokuuta, vaan elää ja nauttia tästä viimeisestä keväästä ja kesästä. Ja samalla en haluaisi muuta tehdäkään kun miettiä tulevaa. 

Onneksi saamme vielä vieraita Suomesta, toisia jotka ovat olleet jo monesti (kuten Äiti ja Anoppi) sekä toisia, jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa (Serkku). Koska he varmasti nauttivat täällä olosta, pelkästään jo Jiin näkemisestä sekä auringosta, minäkin varmasti nautin heidän kanssaan. Siispä keskityn heidän tulonsa odottamiseen ensin. 

Tai aloitanpa siitä, että odotan aurinkoa tämän pilvisen päivän jälkeen.

ateena

No niin, kotona taasen. Matka meni hyvin ja etukäteisjännityksestä huolimatta koneet lensivät ja olivat ihan ajallaan. Pariisissa oli perjantaina maa valkoisena, joten ihan aiheesta kentänkin sulkivat :)

Pojat olivat pärjänneet kotona hienosti - olivat nukkuneet, tehneet ruokaa, leikkineet ja siivonneet.

Minä nautin yksinolosta, mutta myös Merkkarin seurasta ja opastuksesta, kiireettömästä kävelystä kaupungilla sekä aivan ihanasta ruoasta.

Sitten kuvatuliaisiin, olkaa hyvät:

Tätejä rivissä

Merkkari ja minä

Siellä satoi lunta!

Koirat olivat löytäneet mukavat sängyt

Välimeren rannalla

Mainitsinko, että sitä lunta...

Poliisien bussit (klikkaa suuremmaksi ja huomaa verkot ikkunoissa)

Poliiseja (kypärät päässä näyttivät ihan robocopeilta ja olivat hyvin pelottavia!)

Kiipesimme ylös Akropolille:

Kävelimme lasten joulutapahtuman läpi. Paikalla oli Lumikki tekemässä kasvomaalauksia, joulupukki sekä Smurffit!

Toiset ravintolat koristelivat ulkopuoleltakin

Akropolis päivällä

Tuntemattoman sotilaan muistomerkkiä vartioi miehet, jotka vaihtuvat tunnin välein. Seurasimme yhtä vaihtoa.

Akropolis illalla

Kaupungilta

Viimeisenä iltana syöty jälkiruoka, jonka sisältä löytyi jäätelöä

lucia-juhla

Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin. 

Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.

Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi. 

Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.

Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini. 

Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.  

Jii siis tuo pikkuinen tonttu

                                      
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli. 
   
                                     
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.

Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.
                                                

kuvasia

Vihdoin niitä Suomen(kin) kuvia..


Kotikodin takapihalle, metsään, on ilmestynyt hiekkatie.




(Vuokra)mökkikunnan kunnantalo. Liskistä tähyilin, mutten löytänyt :)


Yhtenä aamuna piha oli tomusokeritettu.


Vene oli jäänyt jäiden keskelle ansaan.


Lapsille mökillä oli vaikka mitä kivaa - palloja, mailoja, trampolini, keinu, liukumäki...


...ja pyörä!


Se kuka tietää mitä sorttia nämä tyypit ovat, kertokoot ystävällisesti meille tietämättömille. Kiitos.


Sitten takaisin Ranskaan. Pihaltamme löytyi hasselpähkinöitä. Ne ovat pudonneet naapurimme pähkinäpuusta meidän puolellemme. Mutta koska olemme hasselpähkinäallergikkoja (ainakin minä sekä Aa), veimme pähkinät Vauvertiin, Mas Tolosaniin, jossa niistä loihditaan jotakin herkkuja allergiattomille ihmisille.





Otin varaslähdön jouluun. Joulukortit ovat miltei valmiit, joululauluja on jo kuunneltu ja ensimmäiset tähtitortut tehty ja syöty. Jii nautti taikinapyörällä ajamisesta, ei niinkään taikinasta taikka valmiista tortuista.


Eilenhän oli isänpäivä. Aa toivoi lahjaksi valkoista, punaisilla raidoilla ja -katolla olevaa Miniä. Ja sai sen.
Tiedän muuten, ettei isänpäivänä kai kuulu onnitella, mutta 'hyvää isänpäivää' oli vain liian pitkä :)