seitsemän kuukautta sitten

Miltei koko raskausajan makasin sohvalla, olin väsynyt ja voin pahoin. Olin hyvin onnellinen päästessäni kotiin Suomeen toukokuun ensimmäisinä päivinä. Laskettuun aikaan oli viisi viikkoa, näin ihanat ystäväni, pääsin omaan sänkyyn ja äiti oli tehnyt saapumispäivänäni munkkeja (nam).
Aa saapui autolla kaksi viikkoa jälkeeni.

Minulla oli paljon tekemistä; pienten vaatteiden pesua, polttarit, häät, sukulaisten ja ystävien tapaamista... Tein valmiiksi kauppalistan (karjalanpiirakoita, irtokarkkeja) ja vietin pitkän aikaa hyllyjen välissä huokaillen. Ja olin aivan valmis muuttamaan takaisin Suomeen.

Liikuin ja tein kahdessa viikossa enemmän kuin monessa kuukaudessa Ranskassa. Närästi, jalat turposivat kaksi numeroa suuremmiksi, kolotti ja suuri vatsa oli tiellä, mutten juuri huomannut, sillä nautin niin.

Aa tuli kotiin maanantaina. Kolme viikkoa aikaa olla kahden; käydä maistraatissa sanomassa 'tahdon', juhlimassa ystävien häitä, syömässä ulkona, tutustumassa synnytyssairaalaan, kuuntelemassa vauvan kokoennuste (kun vatsa oli niin suuri)...

Keskiviikko ja lapsivedet alkoivat tihkua. Soitto neuvolaan.
'Onko supistellut? Onko se lapsivettä?'
'Mistä MINÄ tiedän mitä se on, märkää kuitenkin. Supistellut, en usko. Sellaista kuukautisjoulimista....' vastasin.
'No se ON supistelua. Lähde vaan sairaalaan.'

Sairaalaan kai pitäisi ottaa jotain mukaan, vauvalle, minulle. Joku kassi olisi ollut hyvä pakata valmiiksi. Aa ratkaisi oman ongelmansa nostamalla purkamattoman matkalaukkunsa autoon, minä vaeltelin ees taas ja yritin muistella jostain lukemaani listaa 'mitä mukaan sairaalaan'. Vakuutin Aan veljelle (talovahtimme) tulevamme illalla kotiin, sillä 'eihän se nyt voi syntyä, en mä ole valmis'.

Sairaalasta soitin äidilleni, että täällä ollaan ja pois tullaan vasta vauvan kanssa (näin sanoi kätilö kun kyselin kotiin menosta). 'Niin teillä on se tutustuminen tänään' äiti vastasi. Tutustuminen tosiaan. Kun tutustumisryhmä tuli, me olimme jo menossa synnytyssaliin.

Helatorstai aamuna kolmelta Jii syntyi.






Jäi ystävien häät juhlimatta. Jäi menemättä pienen ystävän 8-vuotissynttäreille. Olimme sairaalassa.

Maistraattiin menimme viikko syntymästä, kuten sovittu. Emmekä pitäneet juhlia, kuten sovittu.

Seitsemän viikkoa tapasimme ystäviä ja sukulaisia ja opettelimme olemaan perhe. Vietimme juhannuksen sukulaisissa (ollut tapana), tanssimme Aan serkun häitä ja lopulta pakkasimme auton täpötäyteen ja lähdimme ajelemaan halki Euroopan, kohti kotia. Olin täysin valmis muuttamaan takaisin Ranskaan.