kampaajalla

Minulla on lyhyt tukka. Muutama kuukausi sitten takahiuksissa oli vielä sellaiset hännät (niinkun joskus 80-90-luvun taitteessa kuului kaikilla olla). Ne sai letille. Syy miksi niitä pidin ja kasvatin - ne kihartuivat. Minun piikkisuora tukkani siis kihartui. Mutta sitten päätin kasvaa aikuiseksi ja pyysin Aata saksaisemaan ne pois.

Lyhyt tukka tuo haastetta kampaajalla käyntiin. Että siellä siis pitää käydä. Ja vielä aika usein.

Viime tammikuun lopulla rohkaistuin ja menin varaamaan aikaa itselleni. Kävelin kaupungilla ostoskeskuksen kampaajalle ja tiedustelin englanniksi aikaa ja hintaa. No ei siellä mitään aikaa varata, kävellään vaan sisään. Siihenhän minä en ollut varautunut, joten varasinpa kuitenkin ajan. Yksi kampaaja puhui englantia, mutta hänhän ei tietenkään seuraavana päivänä (jolloin siis menisin uudelleen = "varattu aika") olisi töissä. Hän kuitenkin kuunteli ja kyseli mitä tehdään ja kertoi toiselle kampaajalle, joka olisi töissä ja leikkaisi hiukseni.

Seuraavan kerran taisin käydä maaliskuussa. Silloin päätin kokeilla toista paikkaa, keskustassa sekin. Siellä kukaan ei puhunut englantia. Mutta tukka tuli värjättyä ja leikattua. Minä olen kyllä helppo asiakas, sillä miten leikataan on ihan se ja sama, kunhan lyhenee ja saa uutta väriä...

Sitten kävinkin kesällä peräti kaksi kertaa Suomessa omalla luottokampaajallani. Oli muuten paljon kalliimpaa kun täällä, mutta jutustelusta voi hyvin maksaa ekstraa.

Nyt syksyllä päätin kokeilla taas uutta paikkaa. En voinut jättää Jiitä pitkäksi aikaa Aan seuraan (imetys, imetys), joten menin lähimmälle kampaajalle. Paitsi että sinne sitten pitikin varata aika. Seuraavalla viikolla uudestaan. Se paikka oli paljon kalliimpi kuin edelliset, mutta kampaajapoika oli niin söpö, että siitä hyvästä maksoin mieluusti lisää. Ja hänen kanssaan päästiin ihan keskustelemaan. Tosin hän ei puhunut englantia, joten minä käytin kaikki ranskankielen lauseeni keskusteluun;

Poika: Oletko lomalla täällä?
Minä: En. Asun täällä.
Poika: Etkä puhu ranskaa...
Minä: Niin (nolona). Mutta puhun suomea, ruotsia ja englantia. Olen suomalainen.
Poika: Suomessa on kylmä. Oletko töissä täällä?
Minä: En, mieheni on. Minulla on poika, vauva. Olen hänen kanssaan kotona.
Poika: Oi vauva! Kuinka vanha?
Minä: 4kk

Toissa päivänä tukkani alkoi taas ärsyttää enemmän kuin tavallisesti. Olin yksin jouluostoksilla uudessa kauppakeskuksessa ja kävelin kampaamon ohi. Ei asiakkaita. Minä kävelin sisään ja sain tukanleikkuun pesuineeen. Ja taas kävin miltei saman keskustelun kampaajan kanssa. Tosin hän puhui hieman englantiakin. Kielten sekasotkulla siis keskustelimme myös hiuksista ja elostamme Ranskassa. Oli muuten kivaa.

Eroja meikäläisten kampaamoihin:
-Aikaa ei siis varata, paitsi ilmeisesti ns. hienompiin liikkeisiin.
-Kappa (se viitta mikä laitetaan vaatteiden suojaksi) puetaan nurin päin päälle. Siis kuten takki. Mutta kun se kiinitetään vain kaulasta, jää helmat auki ja kaikki irtohiukset pääsevät vaatteisiin. Huomauttaisin asiasta jos osaisin.
-Hoitoaineesta maksetaan erikseen. Siksi he aina kysyvät tahtooko ainetta vai ei. Bonuksenahan silloin saa päähierontaa, siksi aina halutaan hoitoaine.
-Samaa asiakasta operoi useampi kampaaja; yksi pesee hiukset, toinen leikkaa ja kolmas saattaa värjätä.
-Kun tukka on pesty, pyyhe kiedotaan päähän tötteröksi ja tötterön kanssa mennään istumaan paikalle.
-Kahvia ei tarjoilla.

Miesten hiustenleikkuu käy suitsait ja on halpaa. Muuta kokemusta asiasta minulla ei ole.

Vielä kuva, jonka unohdin eilen. Se suuri leipäviipale olkaa hyvä.


(veitsi, normi hackman, on niikuin vertailukohtana koosta)