joulujuhlan jälkeen

Ajoin eilen 25 kilometrin päähän joulujuhliin. Ne pidettiin erään amerikkalaisen naisen kotona. Pienessä asunnossa, joka oli täynnä lapsia. Ei ne mitkään joulujuhlat minun mittapuuni mukaan ollut, mutta kaikilla oli mukavaa ja herkkuja riittämiin.

Jiillä oli vaarin lähettämä tonttulakki päässä; lapset olivat kummissaan ja aikuiset ihastuneita. Jiin mielestä kulkunen oli parasta koko päivänä...

Vein mukanani pipareita, jotka tein Ikean valmiista taikinasta. Olipa helppoa, nopeaa, eikä taikinakaan tarttunut pöytään kiinni. Mutta taikina oli aika hmm ei-niin-hyvää eikä valmiit piparitkaan erikoisia. Niitä kyllä kehuttiin, mutta mitäpä britit ja amerikkalaiset pipareista tietävät.

Oli muuten eka kerta kun tein valmistaikinasta pipareita. Enkä taida tehdä toista kertaa. Äiti lähetti piparimausteseoksen, teenpä siitä taikinan ja parempia (?) pipareita.

Juhlista lähdimme ajoissa kotiin, sillä pimeällä on kurja ajaa. Varsinkin maaseudun pikkiriikkisiä teitä, joilla mahtuu hädintuskin yksi auto ajamaan. Ja katuvalojahan täällä ei ole missään. Paitsi super.. anteeksi, hypermarkettejen pihoilla ja kaupungissa. Ja jostain kumman syystä myös meidän kylällä.

Jiillä oli ulkovaatteena äitiyspakkauksesta tullut toppahaalari ja toppatossut, ei hanskoja ja tonttulakki hattuna (ulkona kolme astetta plussaa).
'Tahdon myös tuollaisen ihanan ja paksun vaatteen', huokaisi eräs äiti. Muilla lapsilla toppatakki, pikkukengät, farkut, pipo eikä hanskoja. Nämä lapset leikkivät ulkona, Jii matkusti autossa. Miten ne muut tarkenee?!?

Kotiin tullessa oli oliivipuu kuitenkin jo saanut valonsa vilkkumaan ja pukkikin valaistunut.