viinin tekoa

Lauantaina alkoi arki, Aa meni töihin. Soitin ensitöikseni eräälle samassa kylässä asuvalle britille, jolle toin (maksuksi Jiin uudesta mukista) karjalanpiirakoita. Sain kuulla että museolla, liittyen siellä olevaan viinin historia- näyttelyyn, oli jotain häppeninkiä. Kävelin viemään piirakat (neuvoin kuinka tehdään munavoita niiden kanssa) ja jatkoin matkaani museolle.

PIhalla törmäsin heti Museonjohtajaan, Pimuun ja Irkkuun sekä muutamaan roomalaiseen. Jutun juonena oli viinin teko roomalaisten aikaan. Pihalla oli suuri puinen 'amme', jossa sai käydä polkemassa rypäleitä paljain jaloin sekä roomalainen viinibaari, jossa tarjoiltiin puna-ja valkoviiniä entisajan malliin valmistettuna. Irkku kuitenkin pyysi minut heille päivittämään lomakuulumisia ja päätin tutustua roomalaisiin vasta sunnuntaina, jolloin Aakin pääsi hetkeksi mukaan.

Sunnuntaina siis suuntasimme museolle heti lounaan jälkeen (josta Aa jatkoi pian töihin). Pääsin polkemaan rypäleitä itse Museonjohtajan kanssa (ja nyt odottelenkin innolla seuraavaa kylälehtemme numeroa, sillä sen verran kuvaajia riitti)! Rypäleitten polkeminen ei ollut ollenkaan hullumpaa hommaa, aika liukasta, mutta ihanan rentoa auringon paistaessa ja roomalaisen nuorenmiehen lyödessä rummulla tahtia. Lopputulosta, rypälemehua, sai maistaa samantien, sillä se valui ammeessa toiseen päähän ja suoraan vatiin. Ja oli muuten hyvää, paljon parempaa kuin kaupassa myytävä rypälemehu.

Kävin myös maistamassa 'vanhanajan' viiniä baarista, jossa baarimikko oli pääni korkeudella. Hän kaatoi viiniä pieneen kannuun ja sillä pienellä kannulla suureen saviseen trattaan, josta viini valui kädessäni pitämään lasiin. Ei se viiniltä maistunut, muttei ollut ihan kamalan pahaakaan. Lasi kädessäni siirryin ruokatarjoiluiden ääreen; rypäleitä, patonkia, manteleita, mustia ja vihreitä oliiveja sekä kuivattuja viikunoita.

Baarin ja viininteon ohella pihalla kaksi roomalaista naista tanssi ja roomalainen mies soitti jotain vanhaa puhallinsoitinta. Yhden pöydän ääressä sai opetella ja tutustua vanhoihin peleihin sekä ostaa kirjoja viinin historiasta. Ja tietenkin itse museo oli avoinna yleisölle.

Koko päivä auringossa teki tepposet pohjoismaalaiselle iholleni: kädet ja kaula ovat punaisena aurinkoihottumasta. Tänään ei siis niin kamalasti haittaa että tuuli on taas kylmä, taivas pilvinen eikä asteitakaan ole kuin kymmenen.