rannalla

Meillä on taas maanantai - Aa aloitti yövuoroviikon eilen illalla. Näitä työviikonloppuja (huoh) on ollut muuten helmikuusta saakka, mitä nyt loma välissä. Eli ihan hissukseen pitää olla, saa toinen nukkua.

Lähdimme aamupalan jälkeen rannalle kävelemään Jiin kanssa. Jii lapsenkantorinkassa kurkkien kävelin piiiitkän matkan länteenpäin. Aallot löivät rantaan, jossa törrötti onkivapoja kalastajineen (aikalailla ne kalastajatkin törröttivät). Vedessä aika lähellä rantaa oli kalastajalaivoja vaikka kuinka paljon. Ihan utuista mutta lämmintä.

Ennen kun käännyimme takaisin, otin Jiin hetkeksi ihmettelemään. Tuossa kohdassa ei ollut juurikaan hiekkaa, vaan paljon, paljon pyöreitä kiviä. Olimme tuulensuojassa aallonmurtajan vierellä ja kimppuumme hyökkäsi pikkiriikkiset öttiäiset, ihan kuin polttiaiset Lapissa, joten äkkiä poika takaisin selkään ja menoksi. (Tarkemman tarkastelun tuloksena löysin monta punaista jälkeä Jiin naamasta... )

Pysähdyin toviksi juttelemaan yksinäisen kalastajan kanssa. Ja hei, ei tarvinnut sanoa etten puhu ranskaa. Sillä puhuin. Ja ymmärsin, ehkä ;)

Nappasin kengät käteeni, käärin housunpuntit polven yli ja siirryin kävelemään veteen. Vesi oli lämpimämpää mitä oletin ja himpun verran teki mieli mennä uimaan. Joo ei ollut uikkaria mukana. Aallot osuivat jalkoihin muutaman kerran sen verran kovaa, että lopulta housut olivat pitkälle reiteen läpimärät. Mutta kesähän kuivaa minkä kastelee. Ja nyt on ne villahousutkin heitettynä.

Takatullessa näin perässäni kävelleen miehen pedanneen itselleen auringonottopaikan rantahiekalle ja heittäneen KAIKKI vaatteensa pois. Vähän pidemmällä kaksi nuorempaa kalastajaa ottivat myös rennosti - filtillä kalastustarvikkeiden lomassa oli avattu punaviinipullo ja patonkia. Kuinka ranskalaista!

Vähän ennen autolle menoa istuimme alas ja Jii pääsi tutustumaan hiekkaan, kiviin, simpukoihin...