Koska olemme onnellisesti palanneet kotikotiin ja Patonkimaan elo on taakse jäännyttä elämää, on tämäkin blogi tullut tiensä päähän.
Kiitokset kaikille lukijoille ja uusille (sekä tietysti vanhoille) ystäville, joita kahden vuoden blogimatkan varrella on mukaan tarttunut.
Koska kulttuurishokkeja vastaantulee joka päivä, enpäs häviäkään bittiavaruuteen, vaan siirryn kirjoittelemaan toisen otsikon alle. Tervetuloa siis jatkamaan matkaa kanssani!
Uuteen osoitteeseen pääsee tästä.
maanantai 26. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
muutto
Pakkaaminenhan muuttomiesten toimesta oli vähintäänkin huonoa. Rikkoontuvat esineet pantiin ilman fylliä ja rikkoontumattomat fyllin kanssa. Lappuja allekirjoitettiin ja meille vakuutettiin, että joku jostain joskus toimittaa meillekin oman kappaleen. Tänä päivänä ei sellaista ole näkynyt.
Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)
Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.
Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.
Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.
Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.
Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.
Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)
Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.
Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.
Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.
Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.
Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
euroopan pohjois laidalla
Lyhyesti:
kotona. Ehjänä. (Kiitosterveiset liskolandiaan ylimäärä-enkeleistä)
Pidemmästi:
Tanska kiidettiin moottoritietä halki, pysähtyen tankkaamaan sekä itsemme että auto.
Ruotsissa Ystadissa B&B:ssä tapasimme ensimmäisen suomalaisen, suomalaissyntyisen Ullen (putiikin omistaja), joka oli i n n o i s s a a n päästessään puhumaan suomea. Plussaa saatiin matkavinkeistä Montpellierin seudulle, johon olivat oopperalaulaja vaimonsa kanssa menossa marraskuussa.
Käväsimme Öölannissa nukkumassa ja kiertämässä Kuninkaallisten kesämökillä Sollidenissä. Kolmannen ja viimeisen yön olimme Norrköpingissä.
Siljalla tuntui jo ihan kotoisalta, vaikka suuri osa matkustajista puhuikin venäjää.
Matkan tarkoitus tasoittaa eroa Ranskan ja Suomen arjen ja elämän välillä, toimi erinomaisesti. Kotikotiin palattuamme tuntui Ranskasta lähdöstä olevan vuosia. Oman identiteettinsä reippaana ja sanavalmiina ihmisenä ehti saada takasin ensin Englannissa ja vielä Ruotsissakin (jossa osasin kommunikoida paljon luultua paremmin ja paljon paremmin kuin Ranskassa ikinä). Käänsimme ateriarytmimme lähemmäs suomalaista - päivällistä voi syödä jo ennen kahdeksaa illalla. Rahaakin joutui vaihtamaan ja tutustumaan erinäköisiin lantteihin sen verran monta kertaa (ainoat EU maat, joissa ei ole euro, tuli koluttua), että euro tuntui kotoiselta ja Suomen hinnat halvoilta (Ruotsissa tankkasimme usealla sadalla kruunulla..). Oraksen suihkuun törmäsimme jo Ruotsissa, joka Englannin 'power shoverin' jälkeen oli kuin taivas suihkun muodossa.
Muuttolaatikot saapuivat eilen. Siihen päättyi loma. Kaikki laatikot on avattu, noin puolet purettu ja suunnilleen paikoillaan. Tämä aihe ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt kun konekin siis löytyi, oletan olevani ahkerampi kirjoittamaankin. Kuvia saanette piakkoin, sikäli mikäli jostain löytyy kameran kaapeli.
Jokatapauksessa olemme onnellisesti Suomen kamaralla ja onnellisia.
kotona. Ehjänä. (Kiitosterveiset liskolandiaan ylimäärä-enkeleistä)
Pidemmästi:
Tanska kiidettiin moottoritietä halki, pysähtyen tankkaamaan sekä itsemme että auto.
Ruotsissa Ystadissa B&B:ssä tapasimme ensimmäisen suomalaisen, suomalaissyntyisen Ullen (putiikin omistaja), joka oli i n n o i s s a a n päästessään puhumaan suomea. Plussaa saatiin matkavinkeistä Montpellierin seudulle, johon olivat oopperalaulaja vaimonsa kanssa menossa marraskuussa.
Käväsimme Öölannissa nukkumassa ja kiertämässä Kuninkaallisten kesämökillä Sollidenissä. Kolmannen ja viimeisen yön olimme Norrköpingissä.
Siljalla tuntui jo ihan kotoisalta, vaikka suuri osa matkustajista puhuikin venäjää.
Matkan tarkoitus tasoittaa eroa Ranskan ja Suomen arjen ja elämän välillä, toimi erinomaisesti. Kotikotiin palattuamme tuntui Ranskasta lähdöstä olevan vuosia. Oman identiteettinsä reippaana ja sanavalmiina ihmisenä ehti saada takasin ensin Englannissa ja vielä Ruotsissakin (jossa osasin kommunikoida paljon luultua paremmin ja paljon paremmin kuin Ranskassa ikinä). Käänsimme ateriarytmimme lähemmäs suomalaista - päivällistä voi syödä jo ennen kahdeksaa illalla. Rahaakin joutui vaihtamaan ja tutustumaan erinäköisiin lantteihin sen verran monta kertaa (ainoat EU maat, joissa ei ole euro, tuli koluttua), että euro tuntui kotoiselta ja Suomen hinnat halvoilta (Ruotsissa tankkasimme usealla sadalla kruunulla..). Oraksen suihkuun törmäsimme jo Ruotsissa, joka Englannin 'power shoverin' jälkeen oli kuin taivas suihkun muodossa.
Muuttolaatikot saapuivat eilen. Siihen päättyi loma. Kaikki laatikot on avattu, noin puolet purettu ja suunnilleen paikoillaan. Tämä aihe ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt kun konekin siis löytyi, oletan olevani ahkerampi kirjoittamaankin. Kuvia saanette piakkoin, sikäli mikäli jostain löytyy kameran kaapeli.
Jokatapauksessa olemme onnellisesti Suomen kamaralla ja onnellisia.
maanantai 5. syyskuuta 2011
oikean puoleinen liikenne
Todella myöhään perjantai iltana saavuimme Iso Britaniaan. Kolmen tunnin autolautta matka meni jotensakin hyvin, mitä nyt Jii meinasi kyllääntyä istuskeluun, väsymystään.
Ihan vaan vähän jännitti ajaminen pimeässä väärällä puolen tietä :) Eikä mitään tietoa nopeuksista, sillä tokihan täällä hämmennetään mieltämme myös maileilla, jaardeilla, punnista puhumattakaan. Tämän tietäen valitsin ensimmäiseksi hotelliksi lähimmän.
Lauantaina nautimme englantilaisen aamiaisen ja lähdimme rohkeina liikenteen sekaan. Kaikki hyvin kunhan pysyi moottoriteillä, muutoin meinasi paniikki iskeä. Kaikkeen kuitenkin näkyy tottuvan ja nyt mietityttää, kuinkahan väärältä tuntuu ajaa tien asenta laitaa...
Stonehenge on nyt käyty katsastamassa. Treffasimme myös viime vuonna kotiutuneen possu-perheen kanssa ja vaikkei lapset toisiaan enää muistaneetkaan, vietimme kaikki mukavan iltapäivän yhdessä.
Palvelua tässä maassa on saanut aivan eri tavalla kuin Ranskassa. Ihan oli jo unohtanut kuinka ravintolassa tarjoilijat voivat hymyillä asiakkaille.
Tuntuu myös kuinka osa omaa identiteettiään on saanut takaisin - minkä tahansa asian saa selville kysymällä, eikä tarvitse miettiä ymmärtääkö mitä toinen sanoo. Täytyy sanoa että tuntuu hyvältä osata kieltä, totisesti.
Loma on siis toiminut suunittelemallamme tavalla. Se on antanut aikaa laittaa Ranskan vuodet taa ja valmistaa elämään Suomessa, jossa (kuten Englannissa) saattaa toisinaan sataa ja syyskuussa on jo vilpeää ;)
keskiviikko 31. elokuuta 2011
tien päältä
Sunnuntaina jäi asunto Lattesissa taa, kun siirryimme viettämään viimeistä iltaa ja yötä Museolle. Lauantain saimme vielä viettää 3-vuotis syntymäpäiviä juhlien ja sunnuntaina oli Irkku pyytänyt lähimmät ystävämme Museolle lounaalle. Oli ihanaa, vaikka itkusta ei meinannut tulla loppua. (Appikin totesi puhelimessa tänään; 'Patonki varmaan vuodatti kyyneleen jos toisenkin kun lähditte')
Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.
Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.
Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.
Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)
Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.
Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.
Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.
Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)
perjantai 26. elokuuta 2011
pahvilaatikoita
Huh, huilaan hetken. Tyhjähkössä asuunossa. Kesken siivouksen.
Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat eilen aamulla, tuntia ennen meille ilmoitettua aikaa. Olimme vasta avanneet silmämme kahdeksalta aamulla kun ovikello soi. Aikaa kolmelta mieheltä kului sataan (noin suunnilleen) laatikkoon nelisen tuntia.
Peukut pystyyn tavaroiden puolesta, sen verran pläjäyttäen toimivat. Esim tietokoneen näyttö ei sasnut minkäänlaista suojaa itse pahvilaatikon lisäksi. Samoin elokuvat, jotka olemme säilyttäneet suurissa kannellisissa pahvilaatikoissa, nostettiin sellaisenaan pakettiauton kyytiin. Piti erikseen pyytää teippaamaan kannet kiinni, sieltähän olisi kuka vaan voinut nostaessaan pistää dvdn taskuun..
Toisaalta taas ruohonleikkurin muovinen ruohosäiliö sai ympärilleen niin paljon kuplitettua kartonkia, että sillä olisi suojannut sen tietokoneen näytön moneen kertaan.
En tainnut aiemmin mainita, kuinka moottoripyörän kotiinkuljetus kosahti. Ja juuri kun olin kehunut suomalaisten luotettavuutta. Lyhyesti: kuskin piti soittaa useampaan otteeseen, mutta lopulta soitti vain kerran. Moottoripyörä siirrettiin sovittuun paikkaan, mutta kuskista ei kuulunut. Aa yritti soittaa ja numero oli pois päältä. Olivat laittaneet sähköpostia kuinka kuljetus oli peruttu (jo toisen kerran). Seuraava yritys viikon päästä. Sitten soitti täti ja kysyi löytyisikö talostamme lastauslaituria (no tottahan kaikilla oma lastauslaituri on?!), sillä nyt oli tulossa rekka ilman vaadittavaa hissiä. Seuraava mahdollinen hissillinen kuljetus tulee ehkä 29. tai 30. päivä (jolloin olemme jo matkalla). Hieman nousi kylmähiki pintaan, sillä viimeinen tieto kuljetuksen (epä)onnistumisesta tuli maanantaina.
Nyt moottoripyörä on onneksemme pakattuna ja lähtöä odottamassa kuljetusterminaalissa, siinä samassa, jossa kaiiki muutkin tavaramme ovat.
Asioilla on tapana järjestyä.
tiistai 23. elokuuta 2011
hikeä pukkaa
Jos asteita on sisällä 28, ulkona reippaasti yli 30, niin arvatkaapas virtaako hiki jo pelkästään istumisesta? Kyllä. Lisätään siihen sitten tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen, hyllyjen tyhjennystä, pesua ja järjestystä, pyykkien pesua, ruoanlaittoa, pakkaamista, miettimistä ja stressiä. Tuloksena litimärät vaatteet ja hermot tiukalla kuin viulun kielet.
Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.
Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.
Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.
Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.
Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.
Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.
Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.
Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.
Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.
Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.
Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.
Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.
torstai 18. elokuuta 2011
aidan taa lapsen kanssa!
Lähdimme fillalla kauppaan, Jii takana, minä poljin. Päätin tulla kotiin maisemareittiä, luontotalon kautta. Käydä vielä katsomassa haikaraa pesässään ja nauttia viileämmästä iltasäästä.
Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)
Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.
Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.
Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)
Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.
Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.
Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.
Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)
Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.
Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.
Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)
Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.
Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.
Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
lähtölaskenta
Niin se vain on että loppu lähenee. Ajatteli sen miten päin tahansa, vietämme viimeisiä hetkiä etelän lämmössä. Katselemme takapihalla lentäviä lepakoita, kuuntelemme sorsia, nautimme rosé viiniä kuumalla terassilla... 11 päivää ja matkamme alkaa.
Kolme vuotta on kulunut vauhdilla. Olemme nähneet paljon, reissanneet ympäri, tutustuneet uusiin ihmisiin, opetelleet maan tapoja ja vähän kieltäkin. Olemme tottuneet lämpöön ja leutoihin talviin, siihen ettei internet toimi aina tai edes joka päivä. Olemme oppineet ostamaan leivän leipomosta ja käymään sunnuntaisin torilla. Tervehdimme ihmisiä astuessamme kauppaan ja lähtiessämme, samoin toivotamme hyvät päivät vastaantulijoille jalkakäytävällä. Tiedämme että jäätelön voi kauhoa kulhoon suoraan pakastimesta eikä sitä pidä ensin 'sulattaa'.
Pajon, paljon on edessä muutosta ja sopeutumista.
Kolme vuotta on kulunut vauhdilla. Olemme nähneet paljon, reissanneet ympäri, tutustuneet uusiin ihmisiin, opetelleet maan tapoja ja vähän kieltäkin. Olemme tottuneet lämpöön ja leutoihin talviin, siihen ettei internet toimi aina tai edes joka päivä. Olemme oppineet ostamaan leivän leipomosta ja käymään sunnuntaisin torilla. Tervehdimme ihmisiä astuessamme kauppaan ja lähtiessämme, samoin toivotamme hyvät päivät vastaantulijoille jalkakäytävällä. Tiedämme että jäätelön voi kauhoa kulhoon suoraan pakastimesta eikä sitä pidä ensin 'sulattaa'.
Pajon, paljon on edessä muutosta ja sopeutumista.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
On se jännää mitenkä sitä jemmaa kaappeihin tavaraa 'pahanpäivän varalle' eikä koskaan sitä pahaapäivää tule. Käynnissä on siis operaatio kaappien tyhjennys.
Firma nimittäin ei huoli muuttotavaroihin ruokatavaroita eikä nesteitä. Toisaalta hyväkin niin, sillä kontin kotimatka kestää arvion mukaan kolmisen viikkoa. Ja matkalla voi olla kuuma. Ja kylmä.
Nyt sitten olen leiponut (kaurakeksejä, mustikkapiirakkaa, korvapuusteja, kookospiirakkaa, siirappikakkua), kokannut (chili con carnea, linssikeittoa (paljon), sienikastiketta, soijakastiketta, porkkanakastiketta) ja keittänyt puuroja (riisi, ohra, hirssi, kaura). Näin muutamia luetellakseni. Loppu häämöttää, mutta niin häämöttää päivissäkin. Pelkään vaan että lopulta ruoka loppuu liian aikaisin. Sitten on mentävä kauppaan ja ostettava taas pussi pastaa, josta osa jää yli. Toisaalta, saapahan Irkkukin hyvät eväät kun ottaa meidät viimeiseksi yöksi hoteisiinsa.
Muista kaapeista inventaario on tehtynä, ainakin suunnilleen. Matkatavaroita ei ihan vielä voi pakata, sillä Appi Vaimokkeineen saapuu torstaina Poloa hakemaan. He viipyvät viikonlopun, jolloin tietysti tarvitsevat vielä vierashuonetta (jonne kasaisin matkatavarat valmiiksi).
Eilen mallattiin laukkuja autoon. Jii oli kovasti jo pakkaamassa. Tuskin tuo muuttamisesta mitään ymmärtää, mutta osaa kyllä sanoa toisen kotimme sijaitsevan Suumessa. Sinne mennään autolla ja matka on pitkä.
Matka tosiaan on pitkä - sain eilen varattua viimeiset hotellit ja lautan Tukholmasta Helsinkiin. Kotimatka kestää päivän vajaa kaksi viikkoa, se kulkee ensin läpi Ranskan pohjoiseen Cherbourghiin, josta Englannin kautta Tanskaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Matkaan sisältyy kolme lauttamatkaa (3h, 19h ja 16h), karvan vajaat 4000 kilometriä (lauttakilometrit mukana) sekä 11 eri hotellia. Nyt odotan melkein enemmän matkaa kun määränpäätä!
Jos jotakuta jäi kiinostamaan viinitilanne: muutama laatikko menee samaa matkaa moottoripyörän kanssa, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin palata ;)
Firma nimittäin ei huoli muuttotavaroihin ruokatavaroita eikä nesteitä. Toisaalta hyväkin niin, sillä kontin kotimatka kestää arvion mukaan kolmisen viikkoa. Ja matkalla voi olla kuuma. Ja kylmä.
Nyt sitten olen leiponut (kaurakeksejä, mustikkapiirakkaa, korvapuusteja, kookospiirakkaa, siirappikakkua), kokannut (chili con carnea, linssikeittoa (paljon), sienikastiketta, soijakastiketta, porkkanakastiketta) ja keittänyt puuroja (riisi, ohra, hirssi, kaura). Näin muutamia luetellakseni. Loppu häämöttää, mutta niin häämöttää päivissäkin. Pelkään vaan että lopulta ruoka loppuu liian aikaisin. Sitten on mentävä kauppaan ja ostettava taas pussi pastaa, josta osa jää yli. Toisaalta, saapahan Irkkukin hyvät eväät kun ottaa meidät viimeiseksi yöksi hoteisiinsa.
Muista kaapeista inventaario on tehtynä, ainakin suunnilleen. Matkatavaroita ei ihan vielä voi pakata, sillä Appi Vaimokkeineen saapuu torstaina Poloa hakemaan. He viipyvät viikonlopun, jolloin tietysti tarvitsevat vielä vierashuonetta (jonne kasaisin matkatavarat valmiiksi).
Eilen mallattiin laukkuja autoon. Jii oli kovasti jo pakkaamassa. Tuskin tuo muuttamisesta mitään ymmärtää, mutta osaa kyllä sanoa toisen kotimme sijaitsevan Suumessa. Sinne mennään autolla ja matka on pitkä.
Matka tosiaan on pitkä - sain eilen varattua viimeiset hotellit ja lautan Tukholmasta Helsinkiin. Kotimatka kestää päivän vajaa kaksi viikkoa, se kulkee ensin läpi Ranskan pohjoiseen Cherbourghiin, josta Englannin kautta Tanskaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Matkaan sisältyy kolme lauttamatkaa (3h, 19h ja 16h), karvan vajaat 4000 kilometriä (lauttakilometrit mukana) sekä 11 eri hotellia. Nyt odotan melkein enemmän matkaa kun määränpäätä!
Jos jotakuta jäi kiinostamaan viinitilanne: muutama laatikko menee samaa matkaa moottoripyörän kanssa, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin palata ;)
maanantai 8. elokuuta 2011
voitto!
Akka kaukaa Susikairasta antoi vinkin Kuisman pyydystämiseksi - ämpäriin herkkuja, lauta tikkaiksi ämpärin suulle. Unohdin, että kokeilimme sitäkin kikkaa ensimmäisen hiirihavainnon jälkeen. Joko meillä oli huonot herkut taikka viisas hiiri, sillä siihen ansaan se ei langennut.
Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.
Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.
Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)
Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.
Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.
Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.
Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.
Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)
Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.
Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
kaikki ne tässä ovatkin hiiriä metsästämässä
Kotihiiremme on ristitty Kuismaksi. Kuisma näyttäytyi yhtenä iltana Raaseporilaisten vierailun aikana. Olimme juuri lopettelemassa seurapeliä ja lähdössä nukkumaan. Päätimme kuitenkin koettaa onneamme.
M O N T A kertaa. Muutaman kerran oli ämpäri lähellä saada sen kiinni, mutta aina vaan oli pikkuruinen hiirulainen paljon nopeampi. Ja ovelampi. Ja vaikka kuinka yritimme sille kertoa, ettei aikomuksemme ole tappaa sitä, vain siirtää asunnon ulkopuolelle, se ei antautunut.
Meidän oli luovutettava ja lähdettävä nukkumaan yli tunnin reippailun jälkeen. Seuraavana päivänä ostimme häkin.
Illalla viritimme sen oikeaoppisesti ja jätimme syötiksi tuoretta leipää (aiemmin kokeilimme juustoa, mutta se ei kelvannut). Yöllä kuului BANG. Häkki oli kiinni, mutta ilman asukasta. Leipäkin oli paikallaan. Kuisma taisi yrittää leipää yläkautta.
Seuraavaksi yöksi Aa teki häkille katoksen, jotta leipään käsiksi pääsee vain yhtä tietä. Häkki pysyi leipineen koskemattomana. Kuisma katosi.
Eilen rapistelin jotain rottinkilaatikosta aamutuimaan. Ei näkynyt hiirenkakkaa missään, tosin laatikotkin olivat jo tyhjinä. Istuimme Jiin kanssa aamupala pöytään. Samassa keittiöstä juoksi pieni harmaa olio, hyppi kenkien yli eteisessä ja livahti oven ali autotalliin johtavaan tuulikaappiin.
Miten kummassa saa hiiren muuttamaan? Hyviä neuvoja vastaanotetaan. Ja älkää ehdottako kissaa.
Raivasimme sohvat ja sohvapöydän kauemmas, tyhjensimme laatikot laatikostosta. Aa otti fikkarin ja imurinvarren, toinen Raaseporilainen kameran ja minä sekä toinen Raaseporilainen ämpärit. Aa haroi imurinvarrella sohvan alle, jossa Kuisma oli, Raaseporilainen oli sohvan päässä ja minä vähän kauempana. Kuisma tuli, juoksi lipaston taa taikka takaisin sohvan alle.
M O N T A kertaa. Muutaman kerran oli ämpäri lähellä saada sen kiinni, mutta aina vaan oli pikkuruinen hiirulainen paljon nopeampi. Ja ovelampi. Ja vaikka kuinka yritimme sille kertoa, ettei aikomuksemme ole tappaa sitä, vain siirtää asunnon ulkopuolelle, se ei antautunut.
Meidän oli luovutettava ja lähdettävä nukkumaan yli tunnin reippailun jälkeen. Seuraavana päivänä ostimme häkin.
Illalla viritimme sen oikeaoppisesti ja jätimme syötiksi tuoretta leipää (aiemmin kokeilimme juustoa, mutta se ei kelvannut). Yöllä kuului BANG. Häkki oli kiinni, mutta ilman asukasta. Leipäkin oli paikallaan. Kuisma taisi yrittää leipää yläkautta.
Seuraavaksi yöksi Aa teki häkille katoksen, jotta leipään käsiksi pääsee vain yhtä tietä. Häkki pysyi leipineen koskemattomana. Kuisma katosi.
Eilen rapistelin jotain rottinkilaatikosta aamutuimaan. Ei näkynyt hiirenkakkaa missään, tosin laatikotkin olivat jo tyhjinä. Istuimme Jiin kanssa aamupala pöytään. Samassa keittiöstä juoksi pieni harmaa olio, hyppi kenkien yli eteisessä ja livahti oven ali autotalliin johtavaan tuulikaappiin.
Miten kummassa saa hiiren muuttamaan? Hyviä neuvoja vastaanotetaan. Ja älkää ehdottako kissaa.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
call center india
Sain vasta tietää, että yksi possuäideistä on kampaaja (yhdeltä ammatiltaan). Aika oli tälle aamulle ja ilman Jiitä. Lähdin ajoissa ajelemaan kaupungin pohjoispuolelle, noin puolen tunnin ajomatkan päähän. Kylä, jonka läpi olin menossa, oli suljettu läpiliikenteeltä tietöitten vuoksi. (Itseasiassa koko kylä on ollut enemmän ja vähemmän suljettuna koko täälläolo aikamme. Otin siis tietoisen 'riskin' yrittäessäni sitä kautta. Mutta kun se on vaan todella paljon nopeampi ja suorempi reitti...)
Matkalla kurkistin kukkaroon, joka ammotti tyhjyyttään. Oli siis mentävä automaatin kautta. Pysähdyin aika lähelle Kampaajan kotia, suuren marketin pihalla olevalle automaatille. Kortti sisään ja tunnusluvun näppäily. Code bon. Valitse summa. Paina vihreää. 'Automaatti ei ole käytössä, soita tähän numeroon'. Kortti oli sisällä eikä mikään nappi tehnyt mitään.
Soitin Kampaajalle ja hän kertoi samaisen automaatin nielaisseen hänen(kin) korttinsa aiemmin viikolla. Lupasi apua heille päästyäni.
Olen käynyt heillä kerran aiemmin. Sillä kerralla eksyin. Gps ei tunne (eikä googlemaps) osoitetta ja murphylakien mukaisesti myös tässä kylässä tehdään tietöitä, joita joutuu kiertoteillä kiertelemään. (Kiertotie on merkitty suurilla Deviation-kylteillä, muttei suinkaan jokaiseen risteykseen. Toisinaan siis kylteistä ei ole minkäänlaista apua vaan eksyttävät jopa enemmän.) Päädyin kiertämään ympyrää ja ajamaan kolmesti ulos kylästä. Luovutin ja soitin eksyneeni.
Kampaaja hyppäsi autoonsa ja haki minut. Kampaajan mies soitti automaatin antamaan numeroon. Puhelu ohjautui call centeriin Intiaan, jossa täti suostui vain kuolettamaan kortit. Kampaajan mies soitti pankkiin, josta Kampaajan kortti oli. He kertoivat seuraavaa: automaatti tyhjennetään (joskus?), kortti lähetetään Pariisiin ja Pariisista omaan konttoriin. Konttorista sitten otetaan yhteyttä kun kortti on noudettavissa. Minkäännäköistä arviota puhelinpalvelu ei osannut sanoa aikataulusta.
Minäkin siis soitin Nordeaan, jossa käskettiin kuolettamaan kortti (todella hyvää asiakaspalvelua muuten), joten näin tein ja tilasin uuden. Uusi kortti kestää reilun viikon valmistua. Me olemme täällä neljä viikkoa. En ota riskiä ehtiikö kortti ennen minua. Odottakoot Suomessa.
Matkalla kurkistin kukkaroon, joka ammotti tyhjyyttään. Oli siis mentävä automaatin kautta. Pysähdyin aika lähelle Kampaajan kotia, suuren marketin pihalla olevalle automaatille. Kortti sisään ja tunnusluvun näppäily. Code bon. Valitse summa. Paina vihreää. 'Automaatti ei ole käytössä, soita tähän numeroon'. Kortti oli sisällä eikä mikään nappi tehnyt mitään.
Soitin Kampaajalle ja hän kertoi samaisen automaatin nielaisseen hänen(kin) korttinsa aiemmin viikolla. Lupasi apua heille päästyäni.
Olen käynyt heillä kerran aiemmin. Sillä kerralla eksyin. Gps ei tunne (eikä googlemaps) osoitetta ja murphylakien mukaisesti myös tässä kylässä tehdään tietöitä, joita joutuu kiertoteillä kiertelemään. (Kiertotie on merkitty suurilla Deviation-kylteillä, muttei suinkaan jokaiseen risteykseen. Toisinaan siis kylteistä ei ole minkäänlaista apua vaan eksyttävät jopa enemmän.) Päädyin kiertämään ympyrää ja ajamaan kolmesti ulos kylästä. Luovutin ja soitin eksyneeni.
Kampaaja hyppäsi autoonsa ja haki minut. Kampaajan mies soitti automaatin antamaan numeroon. Puhelu ohjautui call centeriin Intiaan, jossa täti suostui vain kuolettamaan kortit. Kampaajan mies soitti pankkiin, josta Kampaajan kortti oli. He kertoivat seuraavaa: automaatti tyhjennetään (joskus?), kortti lähetetään Pariisiin ja Pariisista omaan konttoriin. Konttorista sitten otetaan yhteyttä kun kortti on noudettavissa. Minkäännäköistä arviota puhelinpalvelu ei osannut sanoa aikataulusta.
Minäkin siis soitin Nordeaan, jossa käskettiin kuolettamaan kortti (todella hyvää asiakaspalvelua muuten), joten näin tein ja tilasin uuden. Uusi kortti kestää reilun viikon valmistua. Me olemme täällä neljä viikkoa. En ota riskiä ehtiikö kortti ennen minua. Odottakoot Suomessa.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
(koti)eläimiä
Meillä on asustanut sekä sisällä että ulkona jos jonkinmoista eläintä.
Hämähäkkejä on ollut koko ajan jossain nurkassa (sellaisia paikallaan pysyviä) taikka kipitellyt seinillä (ne on kannettu ulos).
Etupihalla pesi viime keväänä lintuäiti aivan ulko-oven vieressä olevassa kukkaruukussa. Tänä vuonna pesä ei kelvannut, lieneekö syynä piilopaikan puute. En nimittäin laittanut kanervia talveksi niihin purkkeihin, kuten edellis vuonna.
Iltaisin takapihalla on lauma lepakoita. Sellaisia pikkuruisia ja kamalan nopeita.
Talvella jauhosäkistä löytyi yllätys - jauhomatoja. Ja vaikka juoksinkin samointein hakemaan purkkeja pusseille, löytyi purkistakin vielä käytäviä. Onneksi vain kerran.
Muurahaiset ovat saapuneet sankoin joukoin aina keväisin. Viime vuonna siirreltiin hedelmäkulhoa, sitä edellisenä vuonna leipäkoria, turvallisempaan paikkaan. Tänä vuonna muurahaiset ovat enimmäkseen pysytelleet ulkona.
Kaapeista ja niiden takusista, pimeistä paikoista löytyy niitä pikkuisia harmaanmustia öttiäisiä, mitä Suomessakin on. Jostain syystä pää lyö tyhjää nimen kohdalla...
Etupihaa on käyttänyt vessanaan musta, puolikashäntäinen kissa. Kun levitimme hiekkaan kissankarkotinta (haisi muuten kamalalle), kissa pysyi reilun vuoden poissa. Nyt se on palannut. Seinän puoleiseen päätyyn pihasta se käy tekemässä tarpeensa, portin puoleiseen päätyyn se käy päiväunille. Kuten eilen; Jii melkein ajoi sen yli 'fillalla' ennenkuin kissa liikahtikaan. (Jii halusi silittää kissaa, eikä vielä ymmärrä ettei silitys onnistu osumalla eturenkaalla siihen.)
Illalla sitten katsoimme Aan kanssa telkkaria, kun Aa nousi, haki taskulampun ja alkoi osoitella sohvien alle. Sanoin näkevänsä hiiren. No, roskiskaappiin oli ilmestynyt viime viikkoisen reissumme aikana mustia pötköjä, jotka tulkitsin ensin hiirenkakaksi, sitten (sillä eihän meillä mitään hiiriä voi olla) kukkien roskiksi (olin juuri ennen asian huomaamista heittänyt kuolleita kukkia roskiin, joiden heteet vai emit? olivat juurikin samannäköisiä).
No HIIRI se oli. Tarkemmin leipälaatikkoa tutkittuamme ja rapinan lähdettä etsittyämme, huomasimme näkkäreiden ja hapankorppujen reunojen olevan syödyt. Seuraavassa laatikossa oli avattu kanelikorppupussi, josta löytyi niitä papanoita.
Jatkoimme metsästystä tunnin (tulipahan laatikotkin siivottua), teimme ansan ja lähdimme nukkumaan. Ansa oli aamulla tyhjä ja herkkupalat koskematta. Se siis tarkoittaa, että hiiri kuitenkin pääsi siivousrytäkässä ulos omaan kotiinsa. Eikö? ;D
Hämähäkkejä on ollut koko ajan jossain nurkassa (sellaisia paikallaan pysyviä) taikka kipitellyt seinillä (ne on kannettu ulos).
Etupihalla pesi viime keväänä lintuäiti aivan ulko-oven vieressä olevassa kukkaruukussa. Tänä vuonna pesä ei kelvannut, lieneekö syynä piilopaikan puute. En nimittäin laittanut kanervia talveksi niihin purkkeihin, kuten edellis vuonna.
Iltaisin takapihalla on lauma lepakoita. Sellaisia pikkuruisia ja kamalan nopeita.
Talvella jauhosäkistä löytyi yllätys - jauhomatoja. Ja vaikka juoksinkin samointein hakemaan purkkeja pusseille, löytyi purkistakin vielä käytäviä. Onneksi vain kerran.
Muurahaiset ovat saapuneet sankoin joukoin aina keväisin. Viime vuonna siirreltiin hedelmäkulhoa, sitä edellisenä vuonna leipäkoria, turvallisempaan paikkaan. Tänä vuonna muurahaiset ovat enimmäkseen pysytelleet ulkona.
Kaapeista ja niiden takusista, pimeistä paikoista löytyy niitä pikkuisia harmaanmustia öttiäisiä, mitä Suomessakin on. Jostain syystä pää lyö tyhjää nimen kohdalla...
Etupihaa on käyttänyt vessanaan musta, puolikashäntäinen kissa. Kun levitimme hiekkaan kissankarkotinta (haisi muuten kamalalle), kissa pysyi reilun vuoden poissa. Nyt se on palannut. Seinän puoleiseen päätyyn pihasta se käy tekemässä tarpeensa, portin puoleiseen päätyyn se käy päiväunille. Kuten eilen; Jii melkein ajoi sen yli 'fillalla' ennenkuin kissa liikahtikaan. (Jii halusi silittää kissaa, eikä vielä ymmärrä ettei silitys onnistu osumalla eturenkaalla siihen.)
Illalla sitten katsoimme Aan kanssa telkkaria, kun Aa nousi, haki taskulampun ja alkoi osoitella sohvien alle. Sanoin näkevänsä hiiren. No, roskiskaappiin oli ilmestynyt viime viikkoisen reissumme aikana mustia pötköjä, jotka tulkitsin ensin hiirenkakaksi, sitten (sillä eihän meillä mitään hiiriä voi olla) kukkien roskiksi (olin juuri ennen asian huomaamista heittänyt kuolleita kukkia roskiin, joiden heteet vai emit? olivat juurikin samannäköisiä).
No HIIRI se oli. Tarkemmin leipälaatikkoa tutkittuamme ja rapinan lähdettä etsittyämme, huomasimme näkkäreiden ja hapankorppujen reunojen olevan syödyt. Seuraavassa laatikossa oli avattu kanelikorppupussi, josta löytyi niitä papanoita.
Jatkoimme metsästystä tunnin (tulipahan laatikotkin siivottua), teimme ansan ja lähdimme nukkumaan. Ansa oli aamulla tyhjä ja herkkupalat koskematta. Se siis tarkoittaa, että hiiri kuitenkin pääsi siivousrytäkässä ulos omaan kotiinsa. Eikö? ;D
lauantai 16. heinäkuuta 2011
luolasta rotkoon
Kun kuulin muutostamme Ranskaan, kävin heti kirjakaupassa tutkimassa valikoimaa. Päädyin ostamaan koko maan kattavan oppaan. Se on kulkenut mukana reissuissa (kun on muistettu ottaa) ja kohtuu paljon sitä olen kotonakin tutkinut. Moni kirjassa mainituista paikoista (ainakin tässä lähellä) on nähty, mutta jää moni näkemättäkin.
Kirjassa esitellään eripituisia ajeluita ja niistä löysinkin vinkin alkuviikon lomalle. Varasin hotellin kahdeksi yöksi kylästä nimeltä Mende, 200 kilometriä meiltä pohjoiseen. Maanantaina lähdimme matkaan.
Gorges du Tarn
Grotte du Aven Armand
Illalla katselimme Bastillen päivän ilotulituksia omalta takapihaltamme.
Kirjassa esitellään eripituisia ajeluita ja niistä löysinkin vinkin alkuviikon lomalle. Varasin hotellin kahdeksi yöksi kylästä nimeltä Mende, 200 kilometriä meiltä pohjoiseen. Maanantaina lähdimme matkaan.
Tiistaina teimme päivän ajelun Aven Armandin luolaan (löydetty 1897), josta palasimme takaisin hotellille Tarnin kanjonia pitkin (400-600m syvä, 53km pitkä).
Tarn joki
Kotiin palasimme keskiviikkona pienen mutkan kautta. Kylässä nimeltä Laguiole valmistetaan kuuluisia taittoveitsiä, joiden historia ylettyy aina 1800 luvulle saakka. Kuulemma kaikilta Aan työkavereilta ko. veitsi löytyy ja hän halusikin upean, käsintehdyn veitsen itselleen muistoksi täällä viettämästään ajasta. Pikkuruinen kaupunki, jonne ajoimme tuhansien lehmien ohi, täynnä hienoja veitsiä. Emme olleet kauan, sillä sää oli kylmähkö - plus 14 ja vesisade.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
viiniä, viiniä ja viiniä
Viime viikon toimin suomalaisen perheen turistioppaana. Kutsuimme torstaina perheen meille syömään, jolloin korkkasimme viimeisen Pullon.
Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.
Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)
Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.
Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.
Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.
Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)
Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.
Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
suunnittelua
Olemme sopineet Irkun kanssa viettävämme kaksi viimeistä yötä heillä. Toistaiseksi (mitään ei ole vahvistettu kenenkään taholta) olemme palauttamassa avainta ja luovuttamassa kotimme maanantaina 28. elokuuta. Vuokraemäntämme on tulossa viikonloppuna jo Ranskaan ja haluaa muuttaa mahd. pian.
Perjantaiksi olemme toivoneet muuttomiehiä. Viikonloppu siis siivotaan ja sunnuntai iltana majottaudutaan Museolle. Ei haluta vielä aamulla siivota leivänmuruja ennen emännän saapumista. Hyvin todennäköisesti asioita täytyy vielä hoidella maanantaina, jolloin realistinen lähtöpäivä on tiistai 29.8.
Tein matkasuunnitelmasta kartan, missä yövytään ja koska ja mitä käydään katsomassa. Lähtöpisteen laitoin Museon eteen, en kodin eteen, sillä Museoltahan sitä lähdetään. Tuntui aika kummalliselta miettiä lähtöä niin konkreettisesti.
ODOTAN kotikotiin pääsyä, mutta..
Perjantaiksi olemme toivoneet muuttomiehiä. Viikonloppu siis siivotaan ja sunnuntai iltana majottaudutaan Museolle. Ei haluta vielä aamulla siivota leivänmuruja ennen emännän saapumista. Hyvin todennäköisesti asioita täytyy vielä hoidella maanantaina, jolloin realistinen lähtöpäivä on tiistai 29.8.
Tein matkasuunnitelmasta kartan, missä yövytään ja koska ja mitä käydään katsomassa. Lähtöpisteen laitoin Museon eteen, en kodin eteen, sillä Museoltahan sitä lähdetään. Tuntui aika kummalliselta miettiä lähtöä niin konkreettisesti.
ODOTAN kotikotiin pääsyä, mutta..
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
ajoneuvot ja niiden kuljetus
Ostimme auton vuoden vaihteessa (08/09).
Jii syntyi Suomessa, mutta jo 7 viikon ikäisenä matkustimme autolla takaisin Ranskaan. Mukanamme matkasi Aan moottoripyörällä ystävämme Yksikätinen.
Toisen auton ostimme keväällä 2010, puoli vuotta ennen alkuperäistä Suomeen muuttopäivää.
Meillä on siis kolme ajoneuvoa, jotka kaikki tulisi saada takaisin Suomeen enemmän tai vähemmän elo-syyskuun vaihteessa.
Yksikätinen oli halukas ajamaan moottoripyörän myös takaisin. MUTTA hänen työnsä eivät anna periksi kesälomalle.
Aa oli vähän mielissään, näin saisi itse ajaa pyöränsä kotiin. MUTTA pelkästään laiva- ja lentoliput tekivät yli 1000 euron laskun. Päälle tietysti bensat, hotellit, ruoat. Tutkittuaan internettiä ja soitettuaan muutaman puhelun, Aa löysi huomattavasti halvemman kuljetuksen pyörälleen: etelä Espanjansta ajetaan Suomeen kerran viikossa rekalla (?) ja koska reitti kulkee juurikin meidän ohi, ottavat moottoripyörän kyytiin 'lennossa'.
1/3 ajoneuvoista hoidettu
Ensiksi ostamamme auto, Polo, oli alunperin tarkoitus myydä täällä. MUTTA tarkempi tiedustelu ja tutkinta osoitti sen olevan arvokkaampi Suomessa. Täällä nimittäin käytetyille autoille on muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lista, josta hinta selviää. Kunnolla ei ole väliä, kuten ei ajetuilla kilometreillä, ainoastaan vuosimallilla. Ja vaikka koskaan ei autokaupoilla voikaan rikastua, olisi järjetöntä myydä se täällä halvalla (liian) ja ostaa Suomessa toinen auto tilalle, kalliilla.
Appi otti auton ajamisen puheeksi jo muistaakseni viime vuonna. Eilen hän soitti ja kertoi varanneensa lennot elokuun loppupuolelle. He ovat viikonlopun yli meillä ja lähtevät ajamaan alkuviikosta hissukseen kohti Suomea.
2/3 ajoneuvoista hoidettu
Alusta saakka olemme olleet ajamassa täältä takaisin. Jiin ollessa vauva tulimme Helsingistä Travemundeen ja sieltä Sveitsin kautta Lattesiin. Haluaisin, jos mahdollista, välttää tätä reittiä, sillä sehän on nyt nähty + vaihtelu virkistää. Olen myös aina halunnut ajaa Tanskasta Ruotsiin Juutinraumansillan yli.
Pohdittuamme erinäisiä vaihtoehtoja (autojuna, lossi..), olemme päätyneet seuraavanlaiseen suunnitelmaan (mitään vielä varaamatta) :
Ajamme Ranskan halki Cherbourgiin (vietämme muutaman yön matkalla), jossa hyppäämme lauttaan, joka vie meidät Portsmouthiin Englantiin. Englannissa käymme ainakin katsomassa Stonehengeä ja ehkäpä ystäviämme, jatkamme kaakkoisrannalle Harwichiin ja hyppäämme laivaan, jonka toinen satama on Esbjerg Tanskassa. Sieltä sitten huristelemme sen pitkän sillan ja eteläisen Ruotsin läpi Tukholmaan, josta onkin hyvä ottaa turvallinen ruotsinlaiva Helsinkiin.
3/3 ajoneuvoista hoidettu
Jii syntyi Suomessa, mutta jo 7 viikon ikäisenä matkustimme autolla takaisin Ranskaan. Mukanamme matkasi Aan moottoripyörällä ystävämme Yksikätinen.
Toisen auton ostimme keväällä 2010, puoli vuotta ennen alkuperäistä Suomeen muuttopäivää.
Meillä on siis kolme ajoneuvoa, jotka kaikki tulisi saada takaisin Suomeen enemmän tai vähemmän elo-syyskuun vaihteessa.
Yksikätinen oli halukas ajamaan moottoripyörän myös takaisin. MUTTA hänen työnsä eivät anna periksi kesälomalle.
Aa oli vähän mielissään, näin saisi itse ajaa pyöränsä kotiin. MUTTA pelkästään laiva- ja lentoliput tekivät yli 1000 euron laskun. Päälle tietysti bensat, hotellit, ruoat. Tutkittuaan internettiä ja soitettuaan muutaman puhelun, Aa löysi huomattavasti halvemman kuljetuksen pyörälleen: etelä Espanjansta ajetaan Suomeen kerran viikossa rekalla (?) ja koska reitti kulkee juurikin meidän ohi, ottavat moottoripyörän kyytiin 'lennossa'.
1/3 ajoneuvoista hoidettu
Ensiksi ostamamme auto, Polo, oli alunperin tarkoitus myydä täällä. MUTTA tarkempi tiedustelu ja tutkinta osoitti sen olevan arvokkaampi Suomessa. Täällä nimittäin käytetyille autoille on muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lista, josta hinta selviää. Kunnolla ei ole väliä, kuten ei ajetuilla kilometreillä, ainoastaan vuosimallilla. Ja vaikka koskaan ei autokaupoilla voikaan rikastua, olisi järjetöntä myydä se täällä halvalla (liian) ja ostaa Suomessa toinen auto tilalle, kalliilla.
Appi otti auton ajamisen puheeksi jo muistaakseni viime vuonna. Eilen hän soitti ja kertoi varanneensa lennot elokuun loppupuolelle. He ovat viikonlopun yli meillä ja lähtevät ajamaan alkuviikosta hissukseen kohti Suomea.
2/3 ajoneuvoista hoidettu
Alusta saakka olemme olleet ajamassa täältä takaisin. Jiin ollessa vauva tulimme Helsingistä Travemundeen ja sieltä Sveitsin kautta Lattesiin. Haluaisin, jos mahdollista, välttää tätä reittiä, sillä sehän on nyt nähty + vaihtelu virkistää. Olen myös aina halunnut ajaa Tanskasta Ruotsiin Juutinraumansillan yli.
Pohdittuamme erinäisiä vaihtoehtoja (autojuna, lossi..), olemme päätyneet seuraavanlaiseen suunnitelmaan (mitään vielä varaamatta) :
Ajamme Ranskan halki Cherbourgiin (vietämme muutaman yön matkalla), jossa hyppäämme lauttaan, joka vie meidät Portsmouthiin Englantiin. Englannissa käymme ainakin katsomassa Stonehengeä ja ehkäpä ystäviämme, jatkamme kaakkoisrannalle Harwichiin ja hyppäämme laivaan, jonka toinen satama on Esbjerg Tanskassa. Sieltä sitten huristelemme sen pitkän sillan ja eteläisen Ruotsin läpi Tukholmaan, josta onkin hyvä ottaa turvallinen ruotsinlaiva Helsinkiin.
3/3 ajoneuvoista hoidettu
tiistai 28. kesäkuuta 2011
pyreneitten reissu
Aloitimme siis reissun yöpymällä ensimmäisen yön Ranskan puolella, Tarbes nimisessä kaupungissa (oikeammin kaupungista muutama kilometri seuraavaan kylään). Hotelli paljastui chateau'ksi (=linna) ja oli oikein hurmaava mukavine omistajineen ja kauniine huoneineen.
Huom kuvat kannattaa klikata suuremmiksi..
Pihalta löytyi suuri aitaus, jossa oli kanoja, kukkoja, tipuja ja pupuja. Isäntä kehotti meitä menemään sisään ja haki pesästä munia aamiaiselle. Teki muuten suuren vaikutuksen Jiihin, sillä vieläkin puhuu niistä munista :) Tiluksilla asui myös kissa, joka halusi rapsutuksia sekä koira, joka halusi leikkiä. Ihana paikka, suosittelen lämpimästi, mikäli joku siellä
päin liikkuu!
Tässä vielä chateau d'Orleix
Perjantaina 18.6 jatkoimme matkaa kohti Espanjaa ja ystäviämme. Lounaalle pysähdyimme aivan Ranskan ja Espanjan rajalle Biarritziin. Kaunis paikka, mutta jollain tapaa 'liian siisti'. Mieleen tuli Monaco.
Kyllä vaan on Atlantti eri meri kuin Välimeri. Noh, onhan ensimmäinen ihan oikea valtameri :)
Perjantai illan vietimme ystäviemme luona. Lauantaina he veivät meidät kukkuloiden yli rannalle, Lekeitio nimiseen kylään. Söimme siellä lounaan ja välipalan ja katsoimme satojen miesten triathlon-kilpailua. (Ystävämme veli oli mukana kilpailussa.) Hulluntouhua katsoa kun miehet yrittävät juosta mereen kaikki samaa aikaa. Minulta olisi jäänyt kisa kesken jo siinä vaiheessa...
Illalla sitten ystäväni äiti sekä triathlon-veli vaimoineen tuli illalliselle kanssamme. Turhaa olin pelännyt, aika ei ollut syönyt ystävyyttämme ja jatkoimme siihen mihin viimeksi jäimme. Myös molempien perheet tuli tavattua viime reissulla (silloin 10 vuotta sitten), joten heitäkin oli mukava nähdä uudelleen.
Nousuvesi taas hävitti rannan.
Puistot olivat täynnä kukkia ja niistä löytyi, jokaisesta, lapsille liukumäki ja keinut!
Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaamme. Taas pysähdyimme lounaalle, tällä kertaa Pamplonan härkäjuoksu kaupunkiin.
Härkäjuoksu on heinäkuun alussa ja paikoitellen reittiä oli jo aidattu tulevaa varten.
Yön vietimme Jacan kaupungissa, josta jatkoimme taasen matkaa seuraavana päivänä. Lounaalle pysähdyimme omien eväitten kanssa jonnekin piknik-paikalle keskelle vuoria. Illaksi saavuimme Vielhaan, aivan Ranskan rajalla sijatsevaan vuoristokylään.
Pieni hotellimme Vielhassa, jossa yövyimme kahden yön verran. Tiistaina lähdimme ylös vuoristoon kävelemään...
Putous, jonka viertä kävelimme.
Tarkkasilmäiset löytävät kivenjuurelta perhosia (kuva siis suurenee klikkaamalla).
Kyllä kelpasi näissä maisemissa kävellä ja evästää!
Ennen paluutamme hotellille käväisimme vielä katsastamassa rajan - vasemmalla Ranska, oikealla Espanja.
Keskiviikkona matka taas jatkui. Nautimme vuorista vielä päivän ja ajoimme yöksi Andorraan.
Sain hyvin otettua kuvan, sillä meidät pysäytettiin tullissa. Virkailijanainen kysyi (kun puhuimme englantia hänelle), mitä Englannissa tarkoittaa kun valo on punainen? Teki mieli vastata, ettemme tiedä, emmehän ole englantilaisia. Mutta kävi ilmi, että ajoimme kaistaan, jossa oli punainen valo. Meistä kumpainenkaan ei valoa huomannut, vain että se oli pimeänä. Aa sitten 'kinasteli' asiasta virkailijan kanssa, he löivät tuopista (vai oliko se illallisesta) vetoa ja lähtivät katsomaan. Hymyillen tulivat takaisin ja virkailijanainen lupasi tarjota tuopin.
Yövyimme samassa hotellissa, missä edellisellä Andorran reissulla, ennen Jiin syntymää. Hotelli oli mahtava, hyvällä paikalla, todella hyvä palvelu ja
h e r k u l l i n e n aamiainen. Sitäkin suosittelen Andorrassa liikkujille, tosin sesonkiaikana se on aika kallis...
Huom kuvat kannattaa klikata suuremmiksi..
Pihalta löytyi suuri aitaus, jossa oli kanoja, kukkoja, tipuja ja pupuja. Isäntä kehotti meitä menemään sisään ja haki pesästä munia aamiaiselle. Teki muuten suuren vaikutuksen Jiihin, sillä vieläkin puhuu niistä munista :) Tiluksilla asui myös kissa, joka halusi rapsutuksia sekä koira, joka halusi leikkiä. Ihana paikka, suosittelen lämpimästi, mikäli joku siellä
päin liikkuu!
Tässä vielä chateau d'Orleix
Perjantaina 18.6 jatkoimme matkaa kohti Espanjaa ja ystäviämme. Lounaalle pysähdyimme aivan Ranskan ja Espanjan rajalle Biarritziin. Kaunis paikka, mutta jollain tapaa 'liian siisti'. Mieleen tuli Monaco.
Kyllä vaan on Atlantti eri meri kuin Välimeri. Noh, onhan ensimmäinen ihan oikea valtameri :)
Perjantai illan vietimme ystäviemme luona. Lauantaina he veivät meidät kukkuloiden yli rannalle, Lekeitio nimiseen kylään. Söimme siellä lounaan ja välipalan ja katsoimme satojen miesten triathlon-kilpailua. (Ystävämme veli oli mukana kilpailussa.) Hulluntouhua katsoa kun miehet yrittävät juosta mereen kaikki samaa aikaa. Minulta olisi jäänyt kisa kesken jo siinä vaiheessa...
Illalla sitten ystäväni äiti sekä triathlon-veli vaimoineen tuli illalliselle kanssamme. Turhaa olin pelännyt, aika ei ollut syönyt ystävyyttämme ja jatkoimme siihen mihin viimeksi jäimme. Myös molempien perheet tuli tavattua viime reissulla (silloin 10 vuotta sitten), joten heitäkin oli mukava nähdä uudelleen.
Lekeition satamaa, jossa söimme lounasta.
Laskuveden aikana rantahiekka jatkui aina saareen saakka.
Nousuvesi taas hävitti rannan.
Puistot olivat täynnä kukkia ja niistä löytyi, jokaisesta, lapsille liukumäki ja keinut!
Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaamme. Taas pysähdyimme lounaalle, tällä kertaa Pamplonan härkäjuoksu kaupunkiin.
Härkäjuoksu on heinäkuun alussa ja paikoitellen reittiä oli jo aidattu tulevaa varten.
Yön vietimme Jacan kaupungissa, josta jatkoimme taasen matkaa seuraavana päivänä. Lounaalle pysähdyimme omien eväitten kanssa jonnekin piknik-paikalle keskelle vuoria. Illaksi saavuimme Vielhaan, aivan Ranskan rajalla sijatsevaan vuoristokylään.
Pieni hotellimme Vielhassa, jossa yövyimme kahden yön verran. Tiistaina lähdimme ylös vuoristoon kävelemään...
Putous, jonka viertä kävelimme.
Kaukaa kuulimme kellon kalkatusta, lehmälauma. Oikein ystävällisiä eläimiä, vaikka Jii pelkäsikin kovin. Korkeutta 1400 m.
Tarkkasilmäiset löytävät kivenjuurelta perhosia (kuva siis suurenee klikkaamalla).
Kyllä kelpasi näissä maisemissa kävellä ja evästää!
Ennen paluutamme hotellille käväisimme vielä katsastamassa rajan - vasemmalla Ranska, oikealla Espanja.
Keskiviikkona matka taas jatkui. Nautimme vuorista vielä päivän ja ajoimme yöksi Andorraan.
Aika kiekuraista vai mitä?
Sain hyvin otettua kuvan, sillä meidät pysäytettiin tullissa. Virkailijanainen kysyi (kun puhuimme englantia hänelle), mitä Englannissa tarkoittaa kun valo on punainen? Teki mieli vastata, ettemme tiedä, emmehän ole englantilaisia. Mutta kävi ilmi, että ajoimme kaistaan, jossa oli punainen valo. Meistä kumpainenkaan ei valoa huomannut, vain että se oli pimeänä. Aa sitten 'kinasteli' asiasta virkailijan kanssa, he löivät tuopista (vai oliko se illallisesta) vetoa ja lähtivät katsomaan. Hymyillen tulivat takaisin ja virkailijanainen lupasi tarjota tuopin.
Yövyimme samassa hotellissa, missä edellisellä Andorran reissulla, ennen Jiin syntymää. Hotelli oli mahtava, hyvällä paikalla, todella hyvä palvelu ja
h e r k u l l i n e n aamiainen. Sitäkin suosittelen Andorrassa liikkujille, tosin sesonkiaikana se on aika kallis...
Torstaina alkoi kotimatka. Jätimme Vuorille hyvästit ja sukelsimme kirjaimellisesti pilviin. Onneksi kotona paistoi aurinko, sillä pilvessä lounasta syödessämme lämpötila tippui alle 15 asteen!
perjantai 24. kesäkuuta 2011
lopun alkua
Palasimme kotiin eilen. Reissu meni hyvin ja oli rentouttava. Siitä enemmän kuvineen myöhemmin (muisti täynnä, kuvat ei sovi kamerasta pois).
Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän.
Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.
Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.
Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun.
Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!
Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän.
Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.
Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.
Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun.
Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
huonosta aamusta hyvään päivään
Heräsin aamulla päänsärkyyn, ties monetta aamua putkeen. Laitoin sarvikuonon (nenähuuhtelukannu, maailmanparas keksintö poskiontelopotilaalle!) odottamaan suihkusta tuloa ja painuin kuumaan suihkuun. Tulen suihkusta, oven takana seisoo Jii kädessään silmälasini ja sanoo 'ikki'. Ja näinhän ne olivat, rikki.
Hieno homma. Huomenna reissuun. Kuka korjaa vai korjaako kukaan? Ja kuinka paljon sekin lysti maksaa?
Sarvikuono helpotti päänsärkyä. Sitten optikolle.
Juu, ei näitä korjata voi sanoo tyttö. Mutta voidaan etsiä sinulle uudet kehykset johon lasit laitetaan. Etsittiin ja laitettiin. Tunnin päästä takaisin.
Sillä aikaa Jii kävi elämänsä toista kertaa parturissa, mies leikkasi tarkkaakin tarkemmin sekä koneella että saksin, puhalsi kuivaajalla eikä mistään olisi tiennyt asiakkaan olevan kaksi eikä kuusikymmentä, siis palvelusta. Palkaksi sai vielä tikkarin.
Takaisin laseja hakemaan. Hyvältä näyttää, entä se hinta? Ilmaiset. Mitäh? No kun sinulla on näissä se takuu. Niin mutta eihän se voi korvata lapsen katkaisemaa aisaa. Mutta kyllä vaan korvaa. Ja korvaa vielä huhtikuuhun 2012 saakka! Ajatella, tämä jos joku on palvelua! (Joo, tiedän, olen siitä jotain maksanut, mutta lasit maksoivat 320 euroa vakuutuksen sekä aurinkolaisien vahvuuksilla kanssa. Jotta ei voinut vakuutus kovin kallis olla.)
Niin hyvin pelastui päivä, että lähden aiemmista suunnnitelmista huolimatta possukerhoon. Sieltä tullessa kun saa jonottaa kotiin yli tunnin ja matkaa on kuitenkin vain 7 kilometriä, siksi toisinaan ei innosta lähteä...
Hieno homma. Huomenna reissuun. Kuka korjaa vai korjaako kukaan? Ja kuinka paljon sekin lysti maksaa?
Sarvikuono helpotti päänsärkyä. Sitten optikolle.
Juu, ei näitä korjata voi sanoo tyttö. Mutta voidaan etsiä sinulle uudet kehykset johon lasit laitetaan. Etsittiin ja laitettiin. Tunnin päästä takaisin.
Sillä aikaa Jii kävi elämänsä toista kertaa parturissa, mies leikkasi tarkkaakin tarkemmin sekä koneella että saksin, puhalsi kuivaajalla eikä mistään olisi tiennyt asiakkaan olevan kaksi eikä kuusikymmentä, siis palvelusta. Palkaksi sai vielä tikkarin.
Takaisin laseja hakemaan. Hyvältä näyttää, entä se hinta? Ilmaiset. Mitäh? No kun sinulla on näissä se takuu. Niin mutta eihän se voi korvata lapsen katkaisemaa aisaa. Mutta kyllä vaan korvaa. Ja korvaa vielä huhtikuuhun 2012 saakka! Ajatella, tämä jos joku on palvelua! (Joo, tiedän, olen siitä jotain maksanut, mutta lasit maksoivat 320 euroa vakuutuksen sekä aurinkolaisien vahvuuksilla kanssa. Jotta ei voinut vakuutus kovin kallis olla.)
Niin hyvin pelastui päivä, että lähden aiemmista suunnnitelmista huolimatta possukerhoon. Sieltä tullessa kun saa jonottaa kotiin yli tunnin ja matkaa on kuitenkin vain 7 kilometriä, siksi toisinaan ei innosta lähteä...
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Espanjaan hei!
Ollessani vaihto-oppilaana Amerikassa 'muutama' vuosi sitten, ystävystyin espanjalaisen Onin'in kanssa. Teimme reissun Kanadaan yhdessä ja vietimme paljon aikaa omassa eurooppalaisessa seurassamme. Suomeen palattua kirjoittelimme muutaman kirjeen. Matkustin hänen luokseen pohjois Espanjaan ja hän tuli juhlimaan ensimmäisiä häitäni. Ja vaikka yhteydenpito on ollut vähäistä, olemme olleet toistemme mielissä.
Hän olisi tullut perheensä kanssa pääsiäiseksi meille, mutta Aa oli yövuorossa. Päätimme kuitenkin nähdä ennen kuin Suomeenpaluu koittaa, onhan välillämme vain kuutisensataa kilometriä!
Torstaina siis suuntaamme auton keulan kohti Espanjaa. Ihan yhtäsoittoa emme aja, vaan pysähdymme yöksi vielä Ranskan puolelle ja perjantaina kurkistamme millainen kaupunki on kuuluisa Biarritz. Viikonlopun vietämme siis Oninin sekä hänen miehensä (jonka minä tapasin jo vuonna 2002 ensimmäistä kertaa) ja heidän Jiin ikäisen tytön kanssa. Odotan innolla (vaikka vähän pelottaa, sillä hänen englantinsa on mennyt aika huonoksi...) näkemistämme!
Kotiin palaamme hissukseen pyreneitten vuoriston eteläpuolta. Toiveissa on päästä vähän kävelemäänkin vuoristoon, sillä sekä Espanjan että Ranskan puolella on monta kansallispuistoa huikaisevine näköaloineen.
Mukavaa matkaa siis tiedossa.
Hän olisi tullut perheensä kanssa pääsiäiseksi meille, mutta Aa oli yövuorossa. Päätimme kuitenkin nähdä ennen kuin Suomeenpaluu koittaa, onhan välillämme vain kuutisensataa kilometriä!
Torstaina siis suuntaamme auton keulan kohti Espanjaa. Ihan yhtäsoittoa emme aja, vaan pysähdymme yöksi vielä Ranskan puolelle ja perjantaina kurkistamme millainen kaupunki on kuuluisa Biarritz. Viikonlopun vietämme siis Oninin sekä hänen miehensä (jonka minä tapasin jo vuonna 2002 ensimmäistä kertaa) ja heidän Jiin ikäisen tytön kanssa. Odotan innolla (vaikka vähän pelottaa, sillä hänen englantinsa on mennyt aika huonoksi...) näkemistämme!
Kotiin palaamme hissukseen pyreneitten vuoriston eteläpuolta. Toiveissa on päästä vähän kävelemäänkin vuoristoon, sillä sekä Espanjan että Ranskan puolella on monta kansallispuistoa huikaisevine näköaloineen.
Mukavaa matkaa siis tiedossa.
roomalaisista tähän päivään
Saimme viettää ihanan viikon Äidin sekä Serkun kanssa. Saimme kauan kaivatun sateen heti heidän tultuaan. Toki se sotki hieman suunnitelmia, sillä täällä sade on harvinaista herkkua eikä mitään/mikään ole otettu huomioon sateen sattuessa (esim katokset, räystäät, katukaivot...) Mutta sadetta tosiaan oli odotettu - viimeksi täällä satoi maaliskuussa ollessamme Amerikassa. Autojenpesukielto oli ilmassa ja maastopaloja syttymässä.
Viikon aikana shoppailimme, vietimme Pimun kaksi-vuotisjuhlaa, söimme hyvin ja paljon, katselimme maisemia (he myös junan ikkunasta matkatessaan Ranskan halki) sekä nähtävyyksiä ja tietysti pistäydyimme Välimeren rannalla keräämässä kauniita kiviä ja simpukoita. Taisivat vieraat viihtyä myös Jiin hauskojen juttujen äärellä. (On se vaan ihme kuinka paljon muutamalla sanalla voi hauskuuttaa.)
Kun juna lähti, tuli Jiiltä itku - laukut olisi pitänyt saada takaisin meille :)
Cafe au lait et croissant
Pont du Gard, roomalaisaikainen akvedukti (UNESCOn maailmanperintökohde). Meidän perhe oli siellä ehkä viidettä kertaa, mutta vasta nyt kävin katsomassa sillan tältäkin puolelta ja uittamassa varpaita.
Palasimme takaisin arkeen oikein romahduksella, sillä saimme kaikki kamalan räkätaudin kuumeen kera. Minä viimeisenä toipujana alan olla jaloillani, vain herätäkseni silmätulehdukseen. Jippijai. Onneksi sairastuminen hoitui kuitenkin pois alta, sillä torstaina suuntaamme Espanjaan.
Viikon aikana shoppailimme, vietimme Pimun kaksi-vuotisjuhlaa, söimme hyvin ja paljon, katselimme maisemia (he myös junan ikkunasta matkatessaan Ranskan halki) sekä nähtävyyksiä ja tietysti pistäydyimme Välimeren rannalla keräämässä kauniita kiviä ja simpukoita. Taisivat vieraat viihtyä myös Jiin hauskojen juttujen äärellä. (On se vaan ihme kuinka paljon muutamalla sanalla voi hauskuuttaa.)
Kun juna lähti, tuli Jiiltä itku - laukut olisi pitänyt saada takaisin meille :)
Sateen tauottua hetkeksi kipaisimme katsomassa haikaroita. Pikkuhaikarat olivat vielä pesässä.
Nimes'in roomalainen areena. Yksi 'must see' nähtävyyksistä, jonka näkemistä olemme lykänneet näin pitkään :)
Palasimme takaisin arkeen oikein romahduksella, sillä saimme kaikki kamalan räkätaudin kuumeen kera. Minä viimeisenä toipujana alan olla jaloillani, vain herätäkseni silmätulehdukseen. Jippijai. Onneksi sairastuminen hoitui kuitenkin pois alta, sillä torstaina suuntaamme Espanjaan.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
kesäkuun sade
Täällä on satanut helmikuun jälkeen kahdesti. Aurinko on paistanut kaikkina muina päivinä. Toisina jopa liian kuumasti.
Tänään on aurinko karannut kauas Suomeen ja jättänyt tilalle vesisateen ja kylmyyden (16 astetta). Juu, se on kylmä kun on ollut sukat jalassa viimeksi maaliskuussa lentokoneessa.
Kuinkas näin sattuikaan kun juuri mainostin Äidille ja Serkulle (jotka junassa köröttelevät meille juuri nyt) aurinkoista säätä ja lämpimiä rantakelejä.
Sunnuntaina poljimme toisen hääpäivämme kunniaksi rannalle jäätelölle. Pidämme aina juomatauon puolenvälin tienoilla (matkaa 9,5km) hevostallin kohdalla. Kuten nytkin. Matkaa jatkaessamme, Jii sanoi ensimmäisen lauseensa: 'babai hors' !
Takatullessamme yhdessä risteyksessä oli isä kahden poikansa kanssa. Toinen poika oli tiensivussa, toinen keskellä tietä, ilmeisesti kaatui, ja siirtyi siitä tiensyrjään isän riepottamana. Isä huusi kurkku suorana, kirosi, heitti repun selästään ja alkoi läpsiä lasta poskille. En nähnyt mitä oli tapahtunut, mutta tuskin mitään niin vakavaa, että aihetta lyömiseen oli.
Lopuksi. Aikamme patonkimaassa lähenee loppuaan. Tänään korkattiin kolmanneksi viimeinen kuukausi.
Tänään on aurinko karannut kauas Suomeen ja jättänyt tilalle vesisateen ja kylmyyden (16 astetta). Juu, se on kylmä kun on ollut sukat jalassa viimeksi maaliskuussa lentokoneessa.
Kuinkas näin sattuikaan kun juuri mainostin Äidille ja Serkulle (jotka junassa köröttelevät meille juuri nyt) aurinkoista säätä ja lämpimiä rantakelejä.
Sunnuntaina poljimme toisen hääpäivämme kunniaksi rannalle jäätelölle. Pidämme aina juomatauon puolenvälin tienoilla (matkaa 9,5km) hevostallin kohdalla. Kuten nytkin. Matkaa jatkaessamme, Jii sanoi ensimmäisen lauseensa: 'babai hors' !
Takatullessamme yhdessä risteyksessä oli isä kahden poikansa kanssa. Toinen poika oli tiensivussa, toinen keskellä tietä, ilmeisesti kaatui, ja siirtyi siitä tiensyrjään isän riepottamana. Isä huusi kurkku suorana, kirosi, heitti repun selästään ja alkoi läpsiä lasta poskille. En nähnyt mitä oli tapahtunut, mutta tuskin mitään niin vakavaa, että aihetta lyömiseen oli.
Lopuksi. Aikamme patonkimaassa lähenee loppuaan. Tänään korkattiin kolmanneksi viimeinen kuukausi.
torstai 26. toukokuuta 2011
kesä ja kärpäset
Meille on saapunut kesä. Koko viikon on ollut yli kolmekymmentä lämmintä. Yhtiön uima-allas on avattu, mutta me olemme vielä pysyneet kuivalla maalla. Takapihalle on puhallettu Jiin allas, ja se onkin päivittäisessä käytössä.
Kärpäset ovat muuttaneet sisätiloihin ja aiheuttivat ensin paniikkia pienimmässä ihmisessä. Nyt hän jo tomerasti sanoo 'hus kääpä' ja huitasee päälle.
Entinen joulupuumme, Jack-de-Palma muutti ennen joulua paremmille kasvumaille ja puun rungot jäivät lojumaan takapihalle. Rungot saivat seurakseen joulukuusenjalan (puupölli kahtia laitettuna ja reikä keskellä) joulun jälkeen. Koska Jii on niillä tykännyt pelata, emme ole vieneet niitä kompostiin. Jo pitkään on joulukuusenjalassa seisonut palmunrunko pystyssä. Mutta nyt se on saanut asukkaan, Riston. Risto on koppakuoriainen ja hämmentävän suuri sellainen. Risto pitää kovaa ääntä tullessaan/lähtiessään ja on remontoinut palmunrunkoon asunnon itselleen.
Vallihautamme on täynnä sorsia, suuria ja pieniä. Poikueeseen syntyy 10 poikasta, joista noin puolet selviytyy sorsiksi saakka. Yhtenä päivänä huomasimme viisi sorsanpoikasta piipittämässä ja etsimässä emoaan. Aa kutsui sorsat meidän pihan puolelle ja lupasi ruokaa. Illemmalla takapihalla istuessamme, yht'äkkiä pihan poikki juoksi sorsanpoikanen. Nappasimme sen ämpäriin ja siirsimme toiselle puolelle aitaa, veteen, todetaksemme sen olleen samoja sorsia, jotka Aa kutsui syömään. Se sai nimekseen Simo.
Simo kävi muutamana seuraavanakin päivänä veljineen (jäljellä yhteensä kolme), mutta nyt Simoa ei ole näkynyt. Harmaaraidallinen kissa tosin näkyi lipovan huuliaan...
Niin, ja pyörälenkillä käki kukkui.
Kärpäset ovat muuttaneet sisätiloihin ja aiheuttivat ensin paniikkia pienimmässä ihmisessä. Nyt hän jo tomerasti sanoo 'hus kääpä' ja huitasee päälle.
Entinen joulupuumme, Jack-de-Palma muutti ennen joulua paremmille kasvumaille ja puun rungot jäivät lojumaan takapihalle. Rungot saivat seurakseen joulukuusenjalan (puupölli kahtia laitettuna ja reikä keskellä) joulun jälkeen. Koska Jii on niillä tykännyt pelata, emme ole vieneet niitä kompostiin. Jo pitkään on joulukuusenjalassa seisonut palmunrunko pystyssä. Mutta nyt se on saanut asukkaan, Riston. Risto on koppakuoriainen ja hämmentävän suuri sellainen. Risto pitää kovaa ääntä tullessaan/lähtiessään ja on remontoinut palmunrunkoon asunnon itselleen.
Vallihautamme on täynnä sorsia, suuria ja pieniä. Poikueeseen syntyy 10 poikasta, joista noin puolet selviytyy sorsiksi saakka. Yhtenä päivänä huomasimme viisi sorsanpoikasta piipittämässä ja etsimässä emoaan. Aa kutsui sorsat meidän pihan puolelle ja lupasi ruokaa. Illemmalla takapihalla istuessamme, yht'äkkiä pihan poikki juoksi sorsanpoikanen. Nappasimme sen ämpäriin ja siirsimme toiselle puolelle aitaa, veteen, todetaksemme sen olleen samoja sorsia, jotka Aa kutsui syömään. Se sai nimekseen Simo.
Simo kävi muutamana seuraavanakin päivänä veljineen (jäljellä yhteensä kolme), mutta nyt Simoa ei ole näkynyt. Harmaaraidallinen kissa tosin näkyi lipovan huuliaan...
Niin, ja pyörälenkillä käki kukkui.
lauantai 21. toukokuuta 2011
ja taas juhlittiin
Kaksi vuotta sitten tämä päivä oli helatorstai. Vietimme sen sairaalassa pikkuruisen ihmisenalun kanssa. Tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, vietimme tämän päivän Port Arianen saaressa kera kakun ja ystävien.
Koska ensimmäinen sana jouluntienoilla oli pupu, kakun teema oli helppo keksiä. Ja sitten vaan porkkanaa kuppikakkuihinkin.
Lahjaksi tuli keilapeli, jossa puupalloilla keilataan sammakkoja nurin. Kiva, sillä sanavarasto on juurikin karttunut sanalla sampakko.
Koko perhe juhli.
perjantai 20. toukokuuta 2011
viisut
Tokihan täälläkin taas vietettiin Euroviisuiltamia. Sattuupa niin, että ystävämme Cille on syntynyt tässä toukokuun loppupuolella ja samoin kuin viime vuonna, meidät oli kutsuttu Mas Tolosaniin, yhdistettyihin euroviisu-syntymäpäiväpileisiin.
Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin.
Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin!
Cille oli tulostanut kaikille oman äänestyslipukkeen, johon pisteytettiin laulu, esitys, asu ja tunnelma. Meidän viisumme voitti Moldova. Jokainen myös nosti hatusta esiin maan, jota tuli, omista tunnelmista huolimatta, kannustaa voittoon. Koska Braij nosti Azerbaijanin, hän sai palkinnoksi 'hyvästä kannustuksesta' yön Mas Tolosanissa sekä pullon shampanjaa.
Ruotsalainen sitruuna sekä sankari.
Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.
Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin.
Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin!
Anoppi sattui saapumaan täydellisesti perjaintaina ja halusi jäädä Jiin kanssa lauantai iltana kotiin, joten olimme valmiina juhlimaan ihan kahden.
Saavuimme paikalle viimeisinä ja tulomme kirvoitti raivoisat aplodit. Juhlijoita ei ollut montaa, silti edustettuina olivat Suomi, Ranska, Norja, UK sekä Yhdysvallat, lisäksi pukeutuneina paikalta löytyi Venäjä, Saksa, Ruotsi sekä joku Itä-Euroopan maa.
Aa edusti Saksaa. Saapuessamme naamassa oli kiinni viikset, mutta ne hukkuivat juhlahumussa.
Äänestyslipuke tulostettuna BBC:n sivuilta.
Melkein jokainen maa sai oman cupcakensa. Arvatkaa söinkö Suomen?
Kisakatsomo
Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
äitienpäiväkukkia
Kävelin eilen Jiin kanssa oman kylän keskustaan kukkakauppaan. Tarkoituksena oli ostaa kimppu tanskalaisille naapureille vietäväksi. Mielestäni sopivaa kimppua ei löytynyt, joten pyysin myyjää kasaamaan irtokukista noin 15 euron kimpun. Täti teki työtä käskettyä ja alkoi otella maljakoista toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä kukkia kimppuun. Jossain välissä mietin rimpsun 'sänk, kääns, sänkant' (viisi, viisitoista, viisikymmentä) uudelleen ja kylmähiki alkoi kohota otsalle - olin pyytänyt noin viidenkymmenen euron kimppua. Ja koska kielitaitoni (eikä ylpeyteni) riittänyt perumaan tilausta, sanoin kesken teon kimpun olevan hyvä niin. Pysäytin noin puoliväliin.
Kimppu oli todella hieno ja älyttömän suuri, selvästi liian pramea tuntemattomille naapureille vietäväksi. Aikansa raksutettuaan keksin täydellisen paikan suurelle kimpulle. Irkku kun vihdoin sai vauvan (poika) perjantaina! Kävelin siis museolle, jossa tapasin pienen isosiskon mummonsa kanssa ja sain annettua kukat hyvillä mielin. Sairaalaan kun en niitä olisi kuitenkaan vienyt.
Takatullessa kävelin toisen kukkakaupan ohitse ja ostin sieltä pienemmän ja vaatimattomamman, mutta paljon kauniimman ja halvemman kimpun naapureille vietäväksi.
Kotona päätin leipoa raparperipiirakan tälle päivälle valmiiksi. (Aa kun on viikonlopun töissä, äitienpäivän vietto jäi välistä.) Kimpun nähtyään Aa oli sitä mieltä, että se oli liian virallinen ja hieno vietävä, piirakka sen sijaan olisi täydellinen vieminen. Tarjoutuipa ostamaan kukat minulta ja antamaan ne takaisin äitienpäiväksi ;) Piirakka siis vaihtoi syöjiään.
Äitienpäivää vietimme Jiin kanssa rannalla Cillen ja Vinskin sekä Raakkelin ja Aleksin kanssa lounasta syöden. Ja parasta tässä päivässä oli pikkuriikkisen pojan näkeminen - pääsin siis etuoikeutettuna ystävänä katsomaan Irkun vauvaa sairaalaan. (Olinpa iloinen että päätin synnyttää pienessä Tammisaaren sairaalassa enkä suuressa ranskalaisessa sairaalassa.)
Tiesittekö muuten, että äitienpäivä on tänään ollut Suomen lisäksi myös Amerikassa ja Sveitsissä?
Kimppu oli todella hieno ja älyttömän suuri, selvästi liian pramea tuntemattomille naapureille vietäväksi. Aikansa raksutettuaan keksin täydellisen paikan suurelle kimpulle. Irkku kun vihdoin sai vauvan (poika) perjantaina! Kävelin siis museolle, jossa tapasin pienen isosiskon mummonsa kanssa ja sain annettua kukat hyvillä mielin. Sairaalaan kun en niitä olisi kuitenkaan vienyt.
Takatullessa kävelin toisen kukkakaupan ohitse ja ostin sieltä pienemmän ja vaatimattomamman, mutta paljon kauniimman ja halvemman kimpun naapureille vietäväksi.
Kotona päätin leipoa raparperipiirakan tälle päivälle valmiiksi. (Aa kun on viikonlopun töissä, äitienpäivän vietto jäi välistä.) Kimpun nähtyään Aa oli sitä mieltä, että se oli liian virallinen ja hieno vietävä, piirakka sen sijaan olisi täydellinen vieminen. Tarjoutuipa ostamaan kukat minulta ja antamaan ne takaisin äitienpäiväksi ;) Piirakka siis vaihtoi syöjiään.
Äitienpäivää vietimme Jiin kanssa rannalla Cillen ja Vinskin sekä Raakkelin ja Aleksin kanssa lounasta syöden. Ja parasta tässä päivässä oli pikkuriikkisen pojan näkeminen - pääsin siis etuoikeutettuna ystävänä katsomaan Irkun vauvaa sairaalaan. (Olinpa iloinen että päätin synnyttää pienessä Tammisaaren sairaalassa enkä suuressa ranskalaisessa sairaalassa.)
Tiesittekö muuten, että äitienpäivä on tänään ollut Suomen lisäksi myös Amerikassa ja Sveitsissä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)