pyreneitten reissu

Aloitimme siis reissun yöpymällä ensimmäisen yön Ranskan puolella, Tarbes nimisessä kaupungissa (oikeammin kaupungista muutama kilometri seuraavaan kylään). Hotelli paljastui chateau'ksi (=linna) ja oli oikein hurmaava mukavine omistajineen ja kauniine huoneineen.

Huom kuvat kannattaa klikata suuremmiksi..

Pihalta löytyi suuri aitaus, jossa oli kanoja, kukkoja, tipuja ja pupuja. Isäntä kehotti meitä menemään sisään ja haki pesästä munia aamiaiselle. Teki muuten suuren vaikutuksen Jiihin, sillä vieläkin puhuu niistä munista :) Tiluksilla asui myös kissa, joka halusi rapsutuksia sekä koira, joka halusi leikkiä. Ihana paikka, suosittelen lämpimästi, mikäli joku siellä
päin liikkuu!

Tässä vielä chateau d'Orleix


Perjantaina 18.6 jatkoimme matkaa kohti Espanjaa ja ystäviämme. Lounaalle pysähdyimme aivan Ranskan ja Espanjan rajalle Biarritziin. Kaunis paikka, mutta jollain tapaa 'liian siisti'. Mieleen tuli Monaco.
 

Kyllä vaan on Atlantti eri meri kuin Välimeri. Noh, onhan ensimmäinen ihan oikea valtameri :) 

Perjantai illan vietimme ystäviemme luona. Lauantaina he veivät meidät kukkuloiden yli rannalle, Lekeitio nimiseen kylään. Söimme siellä lounaan ja välipalan ja katsoimme satojen miesten triathlon-kilpailua. (Ystävämme veli oli mukana kilpailussa.) Hulluntouhua katsoa kun miehet yrittävät juosta mereen kaikki samaa aikaa. Minulta olisi jäänyt kisa kesken jo siinä vaiheessa...
Illalla sitten ystäväni äiti sekä triathlon-veli vaimoineen tuli illalliselle kanssamme. Turhaa olin pelännyt, aika ei ollut syönyt ystävyyttämme ja jatkoimme siihen mihin viimeksi jäimme. Myös molempien perheet tuli tavattua viime reissulla (silloin 10 vuotta sitten), joten heitäkin oli mukava nähdä uudelleen.

Lekeition satamaa, jossa söimme lounasta.

Laskuveden aikana rantahiekka jatkui aina saareen saakka.

 Nousuvesi taas hävitti rannan.

Puistot olivat täynnä kukkia ja niistä löytyi, jokaisesta, lapsille liukumäki ja keinut!


Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaamme. Taas pysähdyimme lounaalle, tällä kertaa Pamplonan härkäjuoksu kaupunkiin.

Härkäjuoksu on heinäkuun alussa ja paikoitellen reittiä oli jo aidattu tulevaa varten.

Yön vietimme Jacan kaupungissa, josta jatkoimme taasen matkaa seuraavana päivänä. Lounaalle pysähdyimme omien eväitten kanssa jonnekin piknik-paikalle keskelle vuoria. Illaksi saavuimme Vielhaan, aivan Ranskan rajalla sijatsevaan vuoristokylään.
 

 Pieni hotellimme Vielhassa, jossa yövyimme kahden yön verran. Tiistaina lähdimme ylös vuoristoon kävelemään...

Putous, jonka viertä kävelimme.
 

Kaukaa kuulimme kellon kalkatusta, lehmälauma. Oikein ystävällisiä eläimiä, vaikka Jii pelkäsikin kovin. Korkeutta 1400 m.

Tarkkasilmäiset löytävät kivenjuurelta perhosia (kuva siis suurenee klikkaamalla).
 

Kyllä kelpasi näissä maisemissa kävellä ja evästää!
 

Ennen paluutamme hotellille käväisimme vielä katsastamassa rajan - vasemmalla Ranska, oikealla Espanja.

Keskiviikkona matka taas jatkui. Nautimme vuorista vielä päivän ja ajoimme yöksi Andorraan.
 

Aika kiekuraista vai mitä?

Sain hyvin otettua kuvan, sillä meidät pysäytettiin tullissa. Virkailijanainen kysyi (kun puhuimme englantia hänelle), mitä Englannissa tarkoittaa kun valo on punainen? Teki mieli vastata, ettemme tiedä, emmehän ole englantilaisia. Mutta kävi ilmi, että ajoimme kaistaan, jossa oli punainen valo. Meistä kumpainenkaan ei valoa huomannut, vain että se oli pimeänä. Aa sitten 'kinasteli' asiasta virkailijan kanssa, he löivät tuopista (vai oliko se illallisesta) vetoa ja lähtivät katsomaan. Hymyillen tulivat takaisin ja virkailijanainen lupasi tarjota tuopin.

Yövyimme samassa hotellissa, missä edellisellä Andorran reissulla, ennen Jiin syntymää. Hotelli oli mahtava, hyvällä paikalla, todella hyvä palvelu ja 
h e r k u l l i n e n aamiainen. Sitäkin suosittelen Andorrassa liikkujille, tosin sesonkiaikana se on aika kallis...
 

 

Torstaina alkoi kotimatka. Jätimme Vuorille hyvästit ja sukelsimme kirjaimellisesti pilviin. Onneksi kotona paistoi aurinko, sillä pilvessä lounasta syödessämme lämpötila tippui alle 15 asteen!