kaikki ne tässä ovatkin hiiriä metsästämässä

Kotihiiremme on ristitty Kuismaksi. Kuisma näyttäytyi yhtenä iltana Raaseporilaisten vierailun aikana. Olimme juuri lopettelemassa seurapeliä ja lähdössä nukkumaan. Päätimme kuitenkin koettaa onneamme.

Raivasimme sohvat ja sohvapöydän kauemmas, tyhjensimme laatikot laatikostosta. Aa otti fikkarin ja imurinvarren, toinen Raaseporilainen kameran ja minä sekä toinen Raaseporilainen ämpärit. Aa haroi imurinvarrella sohvan alle, jossa Kuisma oli, Raaseporilainen oli sohvan päässä ja minä vähän kauempana. Kuisma tuli, juoksi lipaston taa taikka takaisin sohvan alle. 

M O N T A kertaa. Muutaman kerran oli ämpäri lähellä saada sen kiinni, mutta aina vaan oli pikkuruinen hiirulainen paljon nopeampi. Ja ovelampi. Ja vaikka kuinka yritimme sille kertoa, ettei aikomuksemme ole tappaa sitä, vain siirtää asunnon ulkopuolelle, se ei antautunut.

Meidän oli luovutettava ja lähdettävä nukkumaan yli tunnin reippailun jälkeen. Seuraavana päivänä ostimme häkin.

Illalla viritimme sen oikeaoppisesti ja jätimme syötiksi tuoretta leipää (aiemmin kokeilimme juustoa, mutta se ei kelvannut). Yöllä kuului BANG. Häkki oli kiinni, mutta ilman asukasta. Leipäkin oli paikallaan. Kuisma taisi yrittää leipää yläkautta. 

Seuraavaksi yöksi Aa teki häkille katoksen, jotta leipään käsiksi pääsee vain yhtä tietä. Häkki pysyi leipineen koskemattomana. Kuisma katosi.

Eilen rapistelin jotain rottinkilaatikosta aamutuimaan. Ei näkynyt hiirenkakkaa missään, tosin laatikotkin olivat jo tyhjinä. Istuimme Jiin kanssa aamupala pöytään. Samassa keittiöstä juoksi pieni harmaa olio, hyppi kenkien yli eteisessä ja livahti oven ali autotalliin johtavaan tuulikaappiin. 

Miten kummassa saa hiiren muuttamaan? Hyviä neuvoja vastaanotetaan. Ja älkää ehdottako kissaa.