lucia-juhla

Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin. 

Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.

Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi. 

Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.

Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini. 

Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.  

Jii siis tuo pikkuinen tonttu

                                      
Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli. 
   
                                     
Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.

Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.