ruuhkassa ämpäripäiden kanssa

Possukerhopäivä. Paikka on vaihtunut vähän kauemmas, sanoisin muutaman kilometrin. Sinne meno ennen neljää sujui hyvin, mutta paluu heti viiden jälkeen tuntui aivan toivottomalta. 

Päätin olla tulematta kotiin suorinta tietä, sillä siellä tehdään kolmatta raitiovaunulinjaa ja tiet ovat tukossa ihan jokaiseen vuorokauden aikaan. Vaan olisi vissiin pitänyt.

Jonotin ensin suoralla tiellä kolmia liikennevaloja, mikä on ihan ymmärrettävää. Sitten odotin pääsyä liikenneympyrään, sen jälkeen sieltä pois. Jonotin kun kaksi kaistaa yhdistyy yhdeksi ja kun kiihdytyskaista loppuu ja pitää siirtyä moottoritielle. 

Moottoritie ei vedä, sillä sieltä ramppi suurelle moottoritielle (A9) vie ensin liikenneympyrään ja sitten vasta itse moottoritielle. Vähänkö teki mieli taas mennä vetämään lättyyn sitä liikennesuunnittelijaa, joka senkin helvetin on suunnitellut. Sillä kaikki kanssa-autoilijat halusivat A9:lle ja tukkivat tietenkin moottoritien, jota minä olin menossa suoraan. 


Ajoin vasemman puoleista kaistaa, jonon liikkuessa hiljalleen eteenpäin. Silmänräpäyksessä eteeni kiilasi oikealta pakettiauto takaovet avoinna ja ilman vilkkua. Auto ajoi edessäni noin kolme metriä ja kiiladi takaisin oikealle kaistalle, kaikkien muiden eteen. Sillä nyt taisi vaan olla enemmän kiire kun kenelläkään muulla.

Kieppasin bensa-aseman kautta, jonne en kumma kyllä joutunut jonottamaan. Sieltä, vahingosta viisastuneena, tulin kotiin naapurikylän läpi. Vahingosta viisastuneena siis, sillä toinen reitti kotiin osuu sille ratikka-rakennus-hässäkälle, jossa osa teistä on suljettuna. Ja aika monta kertaa olen ajatellut olevani liikkeellä eri aikaa muiden autoilijoiden kanssa. Vähän tämä naapurikylän reitti kiertää, mutta tietyömiehet ovat tehneet sinne ihan uuden asvaltin, joten mikäs siinä on ajellessa. 

Paitsi kun taakse osuu joku vatipää jolla on kiire ja suuri auto. Se yrittää väkisin tulla takakontista sisään, kun jarrutan sen verran etten aja edellä kääntyvän auton perään. Sitten kun 50-rajotus päättyy ja ajan uudella asvaltilla aika kovaa, jää vatipääkin kauas taakse. Uusi asvalttitie päättyy liikenneympyrään (kuinkas muuten) ja heti sen jälkeen on hidastetöyssy. Ne hidastetöyssyt täällä ovat oikeasti pysähtymisen arvoisia, ettei autosta jää pohja töyssyyn kiinni. Hidastan siis, enkä lähde töyssyltä tuhatta ja sataa, vaan normaalia taajama nopeutta. Mitä tekee vatipää? Vilkuttaa valoja ja soittaa torvea. Täh? Hetken ajattelin sen menevän ohi, mutta ei, mielummin vilkuttelee valoja ja kiroaa (luultavasti). Risteykseen tultaessa kääntyvät autot eivät ilmeisesti käänny tarpeeksi nopeasti, sillä taas töötti soi. Onhan se tietysti ihan yliarvostettua odottaa niitä suoraantulijoita, eikä kääntyä suoraan niiden kylkeen. Onneksi vatipääkin kääntyi takaani ja pääsin rauhassa kotiin.

Kun aina vaan ei pysty ymmärtämään.

ps. täällä tulee lunta, siis pohjoisempana Ranskassa, niin että ovat joutuneet sulkemaan lentoliikennettä Pariisissa (ja sen Eiffelin tornin). Pitäkää peukkuja, että pääsen kuitenkin perjantaina lentämään Ateenan sateisiin!