tiistai 7. syyskuuta 2010

ymmärtämiseen ei tarvita puhetta

Lapsi (15kk), joka osaa sanoa dädä, tättääätätää ja hihkua, ymmärtää hämmästyttävän paljon.

Käsiä pestäessä hän osaa sulkea hanan, kun pyydän. Mutta myös jos en pyydä.

Hän osaa kiivetä yläkertaan, myös pyynnöstä.

Hän haukkaa salaattia keittiössä eikä selvästikään pidä siitä. 'Jos et pidä siitä, käy viemässä roskikseen', hän pyörittää päätään ja vie salaatin roskikseen. Hetken päästä tosin menee takaisin roskikselle, avaa kannen ja nostaa sieltä roskan, ei salaattia.

Kun hän haluaa lähteä ulos, hän tuo minulle kengät. Pyydän lasta istumaan portaalle ja laittamaan kengät jalkaan (jota hän ei tietenkään osaa), hän istuu portaalle kenkä kädessä ja nostaa jalkaa.

Koska voi siis ruveta odottamaan ensimmäistä sanaa?



3 kommenttia:

  1. ensimmäinen sana tulee sitten kun on niin paljon asiaa, että kannattaa avata suunsa. luulisin.

    oletpa ollut nyt ahkera, ihan ilmiselvästi jii on nukkumassa ja kerrankin on aikaa.

    sienimetsässä herrojen kanssa hujahti tänään neljä, NELJÄ! tuntia. saaliina reippaat kaksikymmentä kiloa tatteja, kantarelleja, haperoita ja ensimmäisiä rouskuja.

    nyt on joka paikka kovin kipeänä, sormet mustana pesuista huolimatta ja väsyttää ihan vietävästi.

    mutta olo on ah, niin onnellinen. varsinkin syksyn ensimmäisen sienisalaatin jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Juu, en minä huolissani ole, ehtiihän sitä.

    Olin ahkera vain virtuaalisesti, mutta kait sekin on hyvä asia :)

    Aivan hirveästi sieniä, ihanaa. Sienisalaatti oli siis hyvin ansaittu herkku!

    VastaaPoista
  3. voi pikku jiitä! hih! mä niin nää tilanteet ja te ootte niin söpöjä ja sä oot niin paras äiti! kärsivällinen ja puhut nätillä äänellä ja hymyilet pikku jiille!! hih! voivoi! ei pitäs lukea näin paljon sun kirjotuksia kerralla ku oikeesti tulee hurja ikävä! mä tahtosin jutella sun kanssa kaikista asioista nyt!!! höh!

    sienisalaattti nam!

    VastaaPoista

Jätä toki jälki